Tein netin esiseulatestin ja sain 75/100pistettä, ilmeisesti 50 pistettä on raja. Kannattaako tutkia onko Mulla adhd tai add? Lukion psykologi joskus väitti että se saisi ajattelemaan ettei kannata pyrkiä elämässä eteenpäin kun oon/voisin olla tämmönen.
Olen kärsinyt kymmenen vuotta masennuksesta, olemattomasta itsetunnosta ja ikäni luki-ja oppimisvaikeuksista. Testissä monet asiat tuntuivat ihmeen tutuilta... Olen lyhytpinnainen, temperamenttinen, keskittymiskyvytön (paitsi jos jokin oikeasti kiinnostaa, silloin Keskityn vaikka 12h putkeen), rutiinitehtävien edessä tuntuu kuin kuolisin, siivoaminen ja tehdasmainen työ ei meinaa onnistua, ajatukset harhailevat. Nyt tempoeramenttisen lapsen äitinä ei meinaa hermot riittää, ei kärsivällisyys... Jep ja kolmissakymmenissä. Mitä ootte mieltä, voisiko Mulla olla adhd tai add? Kannattaako se selvittää?
Olen kärsinyt kymmenen vuotta masennuksesta, olemattomasta itsetunnosta ja ikäni luki-ja oppimisvaikeuksista. Testissä monet asiat tuntuivat ihmeen tutuilta... Olen lyhytpinnainen, temperamenttinen, keskittymiskyvytön (paitsi jos jokin oikeasti kiinnostaa, silloin Keskityn vaikka 12h putkeen), rutiinitehtävien edessä tuntuu kuin kuolisin, siivoaminen ja tehdasmainen työ ei meinaa onnistua, ajatukset harhailevat. Nyt tempoeramenttisen lapsen äitinä ei meinaa hermot riittää, ei kärsivällisyys... Jep ja kolmissakymmenissä. Mitä ootte mieltä, voisiko Mulla olla adhd tai add? Kannattaako se selvittää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se tuossa iässä vielä kannattaa selvittää. Hoitamattomana saatat pian huomata olevasi täysin erakko. ADHD tuhoaa helposti kaikki ihmissuhteet, varsinkin jos siihen liittyy autistisia piirteitä. Ajattelin nimittäin tuota 12 tunnin keskittymistä mielenkiintoiseen kohteeseen. Itse olen nimittäin AS-piirteinen ADHD ja tutulta kuulostaa.
Sama tuli minulle mieleen. Jos olisi pelkää ADHD niin tuskin jaksaisi keskittyä 12 tuntia putkeen.
Kantsii
Kyllä ADHD:kin voi keskittyä jos homma aidosti kiinnostaa; kyse ei ole keskittymiskyvyttömyydestä, vaan keskittymisen säätelyn vaikeudesta. Itseä oikeasti sillä hetkellä kiinnostaviin asioihin voi siis keskittyä (ja monesti "ylikeskittyykin" niin että koko muu maailma unohtuu), mutta epäkiinnostaviin tehtäviin keskittymiseen on erittäin vaikea motivoitua. Eli ihan sama vaikka olisi kuinka hyödyllistä tai jälkikäteen saisi jonkun palkinnon, jos tekeminen itsessään ei kiinnosta yhtään.
Nyt puolivuotta suunnitellut soittavani neuvoa antavaan puhelimeen, enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi, ja aina kun muistan on jo soittoaika ohi... xD onko tämä tyypillistä? Ajatukset harhailee ja aiempi aiottu tehtävä muuttuu joksikin muuksi matkalla. Nytkin piti tehdä jotain aivan muuta kuin kirjotella tänne.
Ehdottomasti kuuluu tutkituttaa jos oireita esiintyy ja sen jälkeen tunnustaa perheelle ja muille faktat eikä salata sitä, lääkitys löytyy kaiketi kokeilemalla,.