Onko kenelläkään muulla tätä ongelmaa, eli siis että nukahtaminen on vaikeaa koska ei pysty olemaan hetkeäkään ilman mitään "häiriötekijää" tai viihdykettä. Ei siis kykene makaamaan yksin ajatuksiensa kanssa odotellen unen tuloa. Pää on niin täynnä paskaa että joko niitä miettiessä ja pohtiessa uni tulee hitaammin kun aivot ei "hiljene" tai sitten yksinkertaisesti se henkinen olo on niin sietämätön että tarvitsee jonkin viemään ajatukset muualle.
Nytkin kirjoitan tätä rättiväsyneenä vaikka viiden tunnin päästä soi herätyskello. En pysty makaamaan hiljaa pimeässä huoneessa, pää siinä leviää. Eilen sammuin läppärin eteen kesken elokuvan, yleensäkin väsytän itseni jollain medialla niin kauan että en enää yksinkertaisesti kestä hereillä ja puolihorroksessa laitan puhelimen/läppärin pois ja nukahdan samantien.
Onko tähän mitään ratkaisua? Tietysti pääkopan korjaaminen, mutta niinkun mitään vähän nopeampaa? Opiskelu/työelämä kärsii tästä nimittäin aika pahasti.
Nytkin kirjoitan tätä rättiväsyneenä vaikka viiden tunnin päästä soi herätyskello. En pysty makaamaan hiljaa pimeässä huoneessa, pää siinä leviää. Eilen sammuin läppärin eteen kesken elokuvan, yleensäkin väsytän itseni jollain medialla niin kauan että en enää yksinkertaisesti kestä hereillä ja puolihorroksessa laitan puhelimen/läppärin pois ja nukahdan samantien.
Onko tähän mitään ratkaisua? Tietysti pääkopan korjaaminen, mutta niinkun mitään vähän nopeampaa? Opiskelu/työelämä kärsii tästä nimittäin aika pahasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja siis jos jollekin jäi epäselväksi että miksen voi nukuttaa itseäni tällä metodilla, niin onhan tämä puhelimen räplääminen yömyöhään sekin ongelma, pidentää vaan sitä nukahtamisaikaa. -AP
Mulla jeesas valeriaana. Luontaistuotekaupoista.
;>
Jos ulkoilen yli tunnin 17-20 välisenä aikana, nukahdan helposti muuten en. Ulkoilma väsyttää ja rentouttaa mukavasti.
Lämmin suihku tai sauna ja sängyssä kirjan lukemista, niin nukahtaa helpommin. Ei kofeiinia klo 18 jälkeen ja sähköiset vempaimet myös kiinni. Melatoniinia kannattaa myös kokeilla.
Kuuntele vaikka tunnin klassista musiikkia tai jotain muuta rauhoittavaa.
Mä sain nyt vuosien jälkeen bibo diagnoosin, kun ekaa kertaa puhuin tai tajusin puhua tuosta ajatusvirrasta psykiatrille. Pää on täynnä ajatuksia joko iloa tai masennusta. Ajatusvirta oikeastaan käynnistyy siitä, kun saa pään tyynyyn.
Hmm, kuulostaa ihan minulta. En vaan usko että minulla olisi bipoa, vaikka ne ajatukset ovatkin joko erittäin synkkiä tai sitten suunnittelen paljon erilaisia asioita. En ole koskaan kokenut sitä maniaa, että olisin luonnottoman energinen ja siksi vastuuton tai muita sellaisia tunnetiloja (että olisin maailman paras ja pystyn kaikkeen tms.). Enemmänkin tunnetilani ovat joko ok/suht iloinen tai sitten olen erittäin, erittäin pohjalla. Ja nämä pohjalla olon tuntemukset vain voimistuvat kerta kerralla, aina luulen että nyt olen saavuttanut sen synkimmän mielentilan mitä voi olla mutta taas seuraavalla kerralla se on pahempi.
En sitten ole paneutunut bipoon sen enempää että olisiko siinä useampia muotoja. Aika nopeasti ja usein mielialani heittelee mutta se voi olla myös masennuksen oire, sekin on niin yksilöllistä.
Millainen sinun bipo on ollut jos saa kysyä? Käyn terapeutilla ja tästä saattaisi olla apua hoidon suhteen.
-AP
Olet tullut täysin vedätetyksi. Psykiatrit tarkoituksella medikalisoivat ihmisiä rankoilla diagnooseilla että saavat nämä lääkittyä ja laitettua tarkkailulistalle. Seuraavalla kerralla kun meet fyysiselle puolelle, niin eivät usko sua, vaan laittavat bipon syyksi.
Huono nukkuminen alkoi joskus lukiossa. Opiskeluajan ja ekat määräaikaiset työsuhteet selvisin uskomattoman vähillä unilla. Välillä ihmettelen, että olen ylipäätään hengissä ja miksi en hakenut apua. Opiskelin vaihdossa ulkomailla ja tentin siellä noin tunnin parin yöunilla hyvät arvosanat.
Elämäni paras aika nukkumisen suhteen oli, kun tapasin mieheni ja sain vakituisen työn. Sitä hyvää jaksoa kesti vain pari kuukautta kunnes unettomuus taas alkoi. Sain yhden satsin tenoxia ja taas vuosia olin ilman unilääkkeitä, mutta kylläkin valvoen.
En pysy missään työpaikassa kahta vuotta pidempään, sinällään en ole holtiton, koska hommaan aina uuden ja vähän paremmin palkatun työn, mutta ei tässä kierteessä ole järkeä. Pisin työsuhde on ollut 7 vuotta ja se kesti ainoastaan siksi, että olin aina välillä raskaana ja vanhempainvapaalla ja sitten taas välissä töissä. Kotiäitinä en koskaa pystynyt olemaan kuin lyhimmän mahdollisen ajan.
Oman henkisen pohjani kohtasin läheiseni sairastuessa psykoosiin ja en ole itsekään toipunut tuosta tärkeän ihmisen henkisen läsnäolon katoamisesta. Nukun huonosti, suoritan hypomaniassa töissä huippusuorituksia ja samalla yritän olla hyvä äiti. Nyt menee lujaa, vaikka töissä hankala projekti. Kevään tullen masennus viimeistään niittaa. Sairaslomalla en ole ollut elämässäni silti kuin pari viikkoa.
Oikeastaan bibo selitti minulle paljon tätä olo, ajatusvirtaa ja pahaa oloa. Löytyy myös suvusta, kuten pari itsemurhan tehnyttä.