Jos ja kun, koska olette tällä palstalla, olette ihastuneita (saavuttamattomaan) naiseen niin miten paljon hän on mielessänne? Minkälaisia ajatuksia muuten ajattelette naisesta/ millaisista tilanteista fantasioitte?
Naisena ajattelen miestä lähes koko ajan, niin että haittaa työntekoa. Ja nukkumista. Ajatuksissa/fantasioissa olen miehen kainalossa, suutelemme tai rakastelemme. Erityisen kutkuttavia on kuvitelmat tilanteista, joissa mies lohduttaa tai tuo turvaa, ehkä jopa "pelastaa" joltain vaaratilanteessa tms.
Tiedän, olen varmasti sekoamassa...
Naisena ajattelen miestä lähes koko ajan, niin että haittaa työntekoa. Ja nukkumista. Ajatuksissa/fantasioissa olen miehen kainalossa, suutelemme tai rakastelemme. Erityisen kutkuttavia on kuvitelmat tilanteista, joissa mies lohduttaa tai tuo turvaa, ehkä jopa "pelastaa" joltain vaaratilanteessa tms.
Tiedän, olen varmasti sekoamassa...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuvittelen samoja asioita kun sinä. Sillä erolla, että haaveilen olevani hänelle tuki ja turva.
hehheeh nauran täällä itelleni :D mä oon miettiny jo yhteistä perhettä! Sitten mulla on päässä ollu seksikohtaukskin. :)
Kuvittelen sitä miten saa tuntea toisen kosketuksen ja miltä tuntuu sanoa toiselle jotain.. siis jotain itselle niin tärkeetä että sitä ei kellekään muulle kertois. Ehkä avautua kunnolla?
Aikoja jolloin toisella menee huonosti ja toinen tukee ja kannustaa. Kun omalle elämälle tapahtuu jotain dramaattista ja tietää että toinen tukee. Oikeeta välittämistä. Aikaa jolloin pyöritään nurmikolla sylikkäin ja pysähdytään katsomaan toisiamme syvälle silmiin, sinne minne ei anna muiden nähdä.
työntekoa tai muitakaan juttujani nää kuvitelmat ei häiritte, mutta sitten kun ei oikeen ole mitään johon pitäs keskittyä, niin alkaa ajatukset rullaamaan. Se on kivaa ja jopa mukavan tuntusta fyysisestikki.
Ehkä olen pehmis mieheksi tai sitten kyseessä on joku suojelutarpeeseen liittyvä juttu, mutta usein juuri näen itseni lohduttamassa naista tai halaamassa, tietysti siihen voi liittyä suutelemista.
Rakastelemisesta fantasioin vähemmän ja nykyään olen saanut häivytettyä myös muut haaveilut mielestä koska ne eivät ole kertaakaan elämässäni toteutuneet joten tuottavat vain lopulta tuskaa...(en ole saavuttanut koskaan ihastukseni kohdetta, parisuhteen yritykset ovat muuten tavattujen naisten kanssa).
Omalta osalta ihastuksissani on aina käynyt niin että ne ovat lässähtäneet kun naista ei kiinnosta joka lainkaan tai sitten myöhemmin orastava kiinnostus tai suoranainen innostus on hävinnyt kuin pieru saharaan naiselta.
Kun osaa tottua pettymyksiin niin haaveiluista tulee tietyllä tavalla...yksinkertaisempia kuten halaaminen, lähekkäin olo jne.
Ihastus kestää sitä pitempään ja aiheuttaa sitä enemmän ongelmia mitä syvemmälle siihen vajoaa sekä myös kun toisesta fantasioi niin se luo yhä syvemmän kuilun sen henkilön ja niiden fantasioiden välille joten todellisuus iskee lopulta vastaan.
Työntekoa ne eivät häiritse koska työpaikalla minulla menee tietynlainen "rooli" päälle joten ajatukset harhailevat vain harvoin.
Yksi juttu on mainittava tosin vielä...
Toisinaan huomaan mennessäni esimerkiksi kauppaan kuinka kävisin sen henkilön kanssa kaupassa tekemässä ostoksia parina.
Samoin tulee toisinaan herkästi mieleen se miten kommentoisin jotain juttua ja nauraisimme yhdessä jollekin asialle.
Olen tulkinnut että haen fantasioissani enemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin mitään hetken huumaa, kuumaa seksiä tai mitään ulkoista romantiikkaa.
Sitä kaiketi kaipaan myös eniten, yhdessä oloa ja hetkien/sattumusten kohtaamista toisen kanssa jakaen. :(
Saisinko minä naisena halata ja lohduttaa? Itse olen tunteellinen rakastaja. Tunteeni eivät lopu vaikka tuntisinkin paremmin päinvastoin, alkaisin vain pitämään yhä enemmän.
Minulle on luontaista koskettaa itselleni tärkeitä ihmisiä.
Oikeus halata ja lohduttaa minua on varattu niille joita ikävöin tai ovat läheisiä minulle.
Niitä ei 5 vuoteen ole ollut näkyvissä, eikä kyllä ennen sitäkään.
Tässä maailmassa usein ne jotka eniten tahtoisivat koskettaa toista ja tarvitsisivat kosketusta eniten saavat kokea sitä vähiten.
Tuo on niin totta että ihastuminen voi olla tosi ongelmakin, jos siihen just vajoaa pitkäksi aikaa. Olen tullut lähiaikoina siihen tulokseen, että ihastu ihmiseen vasta sitten, kun olet tutustunut häneen oikeasti ajan kanssa. Toki sitä voi ihailla komeita miehiä (olen n.) ja ihastuakin, mutta ihan itseä suojellakseen ei nyt välttämättä kannata nähdä itseä unelmaparina astelemassa jo alttarille.
Se että jättää realismille tilaa, saattaa vapauttaa ensin kaveeraamaan vastakkaiaen sukupuolen kanssa vapaasti. Siinä sitten voi huomata paremmin että mm ei, tuo ei vastaakaan ihan sitä mitä aluksi luulin hänestä. Tai sitten että tuon kanssahan on kiva olla ja voi vähän seurailla, onko tunne molemminpuolinen. Ja siitä ehkä vähän myöhemmin voi tapahtua onnellisia juttuja. Et sillee.
asiaan liittyen tuli tehtyä runo, ikinä aiemmin en ole tehnyt, mutta pakko oli tunteita purkaa jollain konstilla. - mies 26
Tähdenlento öisen taivaan
Hetken kirkkaana loistit
Tiesin etten omaksi saa
En tähteä voi saavuttaa
kirkkaana matkaa taivaltaa
Galaksiin toiseen kaukaiseen
Suljen silmät hetkeen palaan
En tahdo herätä milloinkaan
Noin teknisesti ottaen tähdenlennot ovat meteoriitteja jotka palavat ilmakehässä putoessaan joten sen saavuttaminen on siltä osin mahdollista että jos löydät sen kappaleita maanpinnalta.
En ole varma viittaako myöhemmin "tähti" samaan, mutta sen saavuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta ne eivät matkusta myöskään taivaalla toisiin galakseihin ellei galaksien törmäämistä lasketa sellaiseksi.
Lisäksi kun suljet silmäsi ja palaat hetkeen niin et varsinaisesti "nuku" josta voisi herätä vaan muistista nousee kuvia niille samoille hermopinnoille jotka käsittelevät silmän saamia tietoja.
Muuten ihan hyvä :)
Pohdit liikaa ja olet liian pidättyväinen. Elämä ei ole niin vakavaa. Eräänä päivänä huomaat että olet vanhus ja eletty elämä on takana päin. Kannattaa elää täysillä joka päivä, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Myö olen samaa mieltä! Vaikka tulis pakit, niin se on parempi kuin olla kysymättä tai olla kertomatta tunteistaan. Jos pakit tulee, niin tietenki harmittaa, mut sitten ihastuksesta pääsee helpommin yli eikä tarvi vuosien päästä miettiä että mitä jos olisinki kysyny. Kannattaa uskaltaa!
Tätä ajatustapaa en voi kun nauraa. Olet vanhus ja kaikki on menetetty, joten elä pelko perseessäsi. Onhan se niinkin, että jos ihmisellä vastoinkäymiset on ollut vain kirjavissa parisuhteissa, niin voi ajatella noin. Oma elämä, kun oli katkolla happiviiksissä neljä vuotta sitten, niin en todellakaan ajattele noin. Toipumiseen meni puolisen vuotta, että jaksoin edes kaupassa käydä ja silloinkin jonkun muun työntäessä ostoskärryjä. Jokainen päivä sen jälkeen on ollut ilon aihe ja aika arkiset asiat ne on päällimmäisinä, eikä ole tuntunut siltä, että pitäisi elää täysillä, koska kohta kaikki on menetetty. Pikemminkin nautiskelen kaikenlaisista pienistä hetkistä ja olen yhä pidättyväinen, tiukoilla periaatteilla varustettu ihminen ja silti ihan lovessa.
Mitä naurettavaa tuossa uskaltamisessa on? Vaikka olenki vasta parikymppine, niin oon tajunnu sen että ei kannata jättää jotain tekemättä uskalluksen takia. Ne tekemättömät asiat harmittaa enemmän kuin tehdyt asiat, vaikka ei olis mennytkään hyvin.
Mä ajattelen näin
Ajattelen lähes päivittäin. Aina kun menen nukkumaan tai aina kun edes pienikin hetki, jolloin ei ole tekemistä, niin tulee mieleen se heti kuin näimme. Haluan tämän naisen olevan minulle ensimmäisenä ja ainoana. Näen hänet parhaana muihin naisiin nähden. Hän on kyseenalaistanut minun ikisinkkuden, vaikka ajattelin pysyvänsä yksin.
Haluan jakaa lämmön ja läheisyyden hänen kanssa. Toivottovasti ei ole viellä llian myöhään meidän rakkaus tarinalle. Ehkä liiotelin vähän, mutta jos voisimme nähdä ja tutustua paremmin. Tämä naine tärkeä minulle, vaikka en tunne häntä ollenkaan.
Yhteenkuuluvuus tunne ja ikävöin kun ei voi tavata kaipaamani naista enään. Haluan takaisin siihen hetken milloin tavattiin.
Sitten vaan yhteydenotto tähän naiseen, rohkeasti!
Mulla taas mennyt kaikki keskittyminen naiseen. Ei hetkeäkään rauhaa tunteilta, hulluksihan tässä tullaan :)
Mulle kävi 'joskus 25v sitten tilanne jossa ikäiseni nainen (tyttö) kertoi tunteensa.
En kuitenkaan pystynyt vastaamaan hänen ajatuksiinsa toiveen mukaan....
Nyt kun aikaa on mennyt, niin elämä ei ole mennyt niin hyin ja hän on ollut mielessä jo vuosia.. iltaisin kun menee nukkumaan hän on ajatuksissa ja hellät hetket joita ei koskaan sillon ollut.... Yleisesti vaikka olis kuin mielenkiintoisia naisia, niin se seksuaalinen juttu ei ole mielessä... ei, vaikka siihenkin liittyviä ajatuksia on ollut toisten kanssa.
Tällä hetkellä on lähentymistä yhden itseäni hieman vanhemman naisen kanssa, mutta ei mitää keskustelua.... kun sais edes keskustella.... mutta en osaa tehdä aloitetta ja sanoa, että jutella saa jos on asiaa...