Piirrän sinut mielessäni. Puhtaalle pinnalle, uudelle esiin käännetylle arkille. Valitsen terän leveyden, sävyjen syvyyden, vihreän kirkkauden, haarniskasi värin, yritän tavoittaa katseesi tunnun, olemuksesi terävän voiman, keveyden, läpinäkymättömyyden. Piirrän sinut, luonnostelen liikkeeseen ja puhkeat hymyyn.
Valkealle pinnalle
kuukuvia
17160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oli pakko hymyillä..
Aamun hiljaisuudessa viivyttelen, kuuntelen talon hengitystä, talvea ulkopuolella. Kuvittelen sinut siihen viereeni, päättymättömään ajattomuuteen, rinnakkaisuuteen, maailmaan, jota ei voi horjuttaa. Se katoaa sumuun, vajoaa taustalle lumisateeksi, vaimennetuksi hälyksi ja toivon, ettet koskaan mene pois. Pidä minusta kiinni, edes kevyesti.
https://youtu.be/RpdhNFFk5yY
Kotimaista.. kerro kultainen kuukunen..
https://www.youtube.com/watch?v=EoysiElq_Q4
Kyllä hän tietää missä kuu kulkee ja miten tavoittaa.
Avaus oli kepeää.. kuin veden solina purossa, mutta yksi sana.. haarniska.. sai mielikuvassa puron haarautumaan kahdeksi, ja ne jälleen kahdeksi.. ja yksi vesinoro alkoi jo nousta vastavirtaan..
Mutta sellainen hän myös vähän on - kuin elohopeaa. Haarniskat voivat olla symbolisia tai todellisia. Nykyaikana lähinnä kielikuvia, mutta piirtäessä... Silloin ne voivat olla olemassakin sen piirroksen sisällä.
Hienosti kirjoitat
Hymyilen aloittajalle.. joka on viehättävästi hömppä :). Onhan se sentään paljon parempi kuin olla totaalinen latvakakkonen.. kuten vaikkapa Twin Peaksissä se eräskin nainen, joka kehitteli päivät pitkät äänettömiä verhon kannattimia..
Toisen hömppä on toisen luova runosielu. Mieluummin kuljen ja elän kahden maailman välillä kuin liian tiukasti kummassakaan.
Dale Cooper ja Annie Blackburn...
Miksi juuri vihreä väri? Kaunista ajatuksen virtaa.
Koska se on hänen värinsä.
Ona kauniita sanoja/ajatuksia.
Kiitos. Hyvät tunteet saavat kirjoittamaan kauniita asioita, vaikka tulevaisuus onkin tuntematon. Elän tätä hetkeä.
Kuu taivaan on niin mahdoton, kuu oi kuu, miksi et jo tuu :).
Tuuli puhaltaa koillisesta. Työntyy sisään hatarien lautojen välistä, ujuttautuu ja valittaa, valtaa alaa. Kiedon kylmät varpaani villaan sekä huopaan, takin tiukemmin ympärilleni, vaalin kesää minussa. Hauraita silmuja sekä lehtien alkuja, metsien heijastuksia. Taivas on kuin maitolasia, himmeä kupu ylläni. Pilvillä ei ole alkua eikä loppua, ei liikkeen tuntua. Ajattelen sinua ja välillämme olevia mutkia ja mäkiä, jokea sekä siltoja, kilometreja ja kilometreja, päiviä sekä tehtyjä päätöksiä, valintoja ja tekemättömiä kysymyksiä. Minne kuljet, rakkaani, missä on sinun määränpääsi?
II
Älä epäröi. Pysy kurssissa. Lähde matkaan. Sanat ovat kuin kevyttä lunta, niiden yli on helppo kulkea, antavat myöten; kulje tiukasti pohjoiseen, lunasta maasi, ota omaksesi jokien mutkat sekä levolliset lahdet.
https://youtu.be/KRXc4gcobHM
Hienosti kirjoitat kauniit kuvat.
”hiustesi laineilla”
Tuoksu tunteet kesän,
maistu mietteet syksyn,
tunsit tuumat talven,
kuulit aatteet kevään.