Olen 31-vuotias mies. Parisuhteessa.
Tunnustin itselleni jokin aikaa sitten, että minulla on lievä peliongelma. Sen myötä aloin analysoida itseäni tarkemmin, ja tulin siihen tulokseen, että minussa ei ole muutenkaan kaikki kunnossa.
Ikää on 31 ja minulla on jo kolmatta kertaa mennyt luottotiedot, ei tosin johdu pelaamisesta. Vaan muuten liiallisesta riskinotosta ja velvoitteiden laiminlyönnistä (laskut, lainat yms,)
Olen joutunut kahdesti petoksen uhriksi, kerran törkeän petoksen uhriksi.
Tienannut hyvin, tuhlannut vielä enemmän.
Tässä tarina millainen oikeasti olen.
Olen aina ollut ahkera työntekijä, jos minulla on sellainen työ, missä minun tekemisiä pystytään pitämään silmällä. Mutta taas jos työni on yksinäistä eikä minua vahdita, laiskistun todella nopeasti. Olen saanut aina melkein minkä vain työn mihin olen hakenut, olen erittäin hyvä pääsemään haluamaani päämäärään työnhaussa, naisten kanssa yms. Mutta kun olen saavuttanut päämäärän, hetken sitä jaksan ja kiinnostus loppuu totaalisesti. Sama asia toistuu parisuhteissa kun työelämässäkin. Saatan tehdä epätoivoisesti valtavia määriä töitä jonkun asian eteen ja ottaa isoja riskejä. Kun saavutan sen, huomaankin ettei enää kiinnosta.
Viimeisin riskinotto pisti myöhemmin miettimään, rahoitin / ostin liiketoiminnan 15 eri kulutusluotolla jossa lupailtiin huimat tuotot. Mikään ei ollut virallista muuta kun kauppakirja minun ja myyjän välillä. Sain suht. nopeasti kaupan jälkeen selville että kaikki oli kusetusta. Tätä tutkittiin myöhemmin törkeänä petoksena, voitin sen. Mutta sain lisäksi 50000€ ulosotto velat ja luottotiedot taas kerran menetettyä.
Lisäksi pelaan netticasinoita. Aloitan n. 50€, ja sen hävittyäni lähden kalastelemaan tappiota takaisin ja yleensä lopetan siinä vaiheessa, kun ei ole enää rahaa pelata. Siinävaiheessa tappiot on n. 400-800€. Tätä tapahtuu oikeastaan aina kun sorrun pelaamaan, vaikka monesti jo tehnyt päätöksen etten pelaa enää euroakaan.
Ikinä en lainaa kavereiltani rahaa, autan aina kavereitani kun vain mahdollista ja olen todella pidetty kaveripiireissä. Sekä työyhteisöissä.
Yksin ollessani ajattelen todella syvällisesti ja minulla on helvetin iso taakka asioita joita en ole kertonut kenellekkään. Peliongelmista, huijatuksi tulemisista, luottotietojen menetyksestä yms. en ole ikinä puhunut kenellekään. Enkä myöskään parisuhdeongelmistani. Yksin kun asioita mietin, tajuan välillä kuinka ongelmissa oiekasti asioiden kanssa olen. Mutta en oikeastaan tee asialle mitään. Kehittelen vain uusia tapoja päästä taloudellisista ongelmista yms. eroon ja pelkään jo valmiiksi tulevani taas epäonnistumaan, vaikka ajatukset tuntuvat toimivilta ja olen niitä jo eteenpäin vienytkin.
Mitä tulee ihmissuhteisiin. Ihastun ihmisiin nopeasti, teen kaikkeni että saan jonkun tietyn tyypin ihastumaan minuun ja olemaan kanssani. Kun tämä hetki on saavutettu. 1-2kk eteenpäin olen taas lopen kyllästynyt ja valmis eroamaan. Tämänhetkinen parisuhteeni on kestänyt jo vuoden ja sinänsä kaikki hyvin ja viihdyn kumppanin kanssa. Mutta jatkuvasti päässäni pyörii ajatukset muista naisista ja siitä kuinka olisi makeeta olla taas sinkkuna. Mutta taas tulee hetkiä jolloin mietin miten tylsää välillä yksin eläminen on, enkä haluakaan erota. Lisäksi en tunne enää mitään palavaa seksuaalista intohimoa kumppania kohtaan. Muita naisia kohtaan kylläkin.
Olen todella hyvä peittämään ongelmani ja kukaan ei oikeastaan osaa epäilläkään miten huonosti asiani ovat. Olen aina kavereiden yms. silmissä ilmoinen ja hyväntuulinen ja kaikki on ok.
Minua vituttaa suunnattomasti tietyt asiat, mitä olen joutunut kokemaan. Mutta mietittyäni olisin valmis tekemään samat asiat muille, päästäkseni itse parempaan asemaan elämässäni ja saadakseni ongelmani ratkaistua. Olisin valmis jopa tekemään jotain, mikä ei välttämättä kestä päivänvaloa. Onnekseni olen vielä senverran järissaan että olen miettinyt ensin ennenkuin teen ja saanut nämä ajatukset kitkettyä pois.
Haluaisin tehdä elämmäsäni jotain suurta ja mullistavaa, olla parempi kuin muut. Jos joku tuttava menestyy, olen "iloinen" hänen puolestaan. Mutta samalla päässäni mietin miten menestyisin itse vielä paremmin.
Tykkään juhlia kavereiden kanssa ja tekisin sitä jatkuvasti jos se olisi mahdollista.
Suurin asia mikä minua itsessäni ottaa päähän. On taloudelliset ongelmat. Tienaan suht. hyvin ja minulla olisi mahdollisuus tienata vielä enemmän jos keskittyisin siihen mitä teen, enkä keksisi jatkuvasti jotain uutta ja mukamas parempaa. Harmittaa se, että syydän kaikki rahani vääriin paikkoihin siinä toivossa että rikastuisin. JA usein jää laskutkin sentakia maksamatta.
Onko tämä ihan normaalia käytöstä ja ajattelua? Vai onko päässäni oikeasti vikaa?
Miten lähteä asioita purkamaan ?
Tunnustin itselleni jokin aikaa sitten, että minulla on lievä peliongelma. Sen myötä aloin analysoida itseäni tarkemmin, ja tulin siihen tulokseen, että minussa ei ole muutenkaan kaikki kunnossa.
Ikää on 31 ja minulla on jo kolmatta kertaa mennyt luottotiedot, ei tosin johdu pelaamisesta. Vaan muuten liiallisesta riskinotosta ja velvoitteiden laiminlyönnistä (laskut, lainat yms,)
Olen joutunut kahdesti petoksen uhriksi, kerran törkeän petoksen uhriksi.
Tienannut hyvin, tuhlannut vielä enemmän.
Tässä tarina millainen oikeasti olen.
Olen aina ollut ahkera työntekijä, jos minulla on sellainen työ, missä minun tekemisiä pystytään pitämään silmällä. Mutta taas jos työni on yksinäistä eikä minua vahdita, laiskistun todella nopeasti. Olen saanut aina melkein minkä vain työn mihin olen hakenut, olen erittäin hyvä pääsemään haluamaani päämäärään työnhaussa, naisten kanssa yms. Mutta kun olen saavuttanut päämäärän, hetken sitä jaksan ja kiinnostus loppuu totaalisesti. Sama asia toistuu parisuhteissa kun työelämässäkin. Saatan tehdä epätoivoisesti valtavia määriä töitä jonkun asian eteen ja ottaa isoja riskejä. Kun saavutan sen, huomaankin ettei enää kiinnosta.
Viimeisin riskinotto pisti myöhemmin miettimään, rahoitin / ostin liiketoiminnan 15 eri kulutusluotolla jossa lupailtiin huimat tuotot. Mikään ei ollut virallista muuta kun kauppakirja minun ja myyjän välillä. Sain suht. nopeasti kaupan jälkeen selville että kaikki oli kusetusta. Tätä tutkittiin myöhemmin törkeänä petoksena, voitin sen. Mutta sain lisäksi 50000€ ulosotto velat ja luottotiedot taas kerran menetettyä.
Lisäksi pelaan netticasinoita. Aloitan n. 50€, ja sen hävittyäni lähden kalastelemaan tappiota takaisin ja yleensä lopetan siinä vaiheessa, kun ei ole enää rahaa pelata. Siinävaiheessa tappiot on n. 400-800€. Tätä tapahtuu oikeastaan aina kun sorrun pelaamaan, vaikka monesti jo tehnyt päätöksen etten pelaa enää euroakaan.
Ikinä en lainaa kavereiltani rahaa, autan aina kavereitani kun vain mahdollista ja olen todella pidetty kaveripiireissä. Sekä työyhteisöissä.
Yksin ollessani ajattelen todella syvällisesti ja minulla on helvetin iso taakka asioita joita en ole kertonut kenellekkään. Peliongelmista, huijatuksi tulemisista, luottotietojen menetyksestä yms. en ole ikinä puhunut kenellekään. Enkä myöskään parisuhdeongelmistani. Yksin kun asioita mietin, tajuan välillä kuinka ongelmissa oiekasti asioiden kanssa olen. Mutta en oikeastaan tee asialle mitään. Kehittelen vain uusia tapoja päästä taloudellisista ongelmista yms. eroon ja pelkään jo valmiiksi tulevani taas epäonnistumaan, vaikka ajatukset tuntuvat toimivilta ja olen niitä jo eteenpäin vienytkin.
Mitä tulee ihmissuhteisiin. Ihastun ihmisiin nopeasti, teen kaikkeni että saan jonkun tietyn tyypin ihastumaan minuun ja olemaan kanssani. Kun tämä hetki on saavutettu. 1-2kk eteenpäin olen taas lopen kyllästynyt ja valmis eroamaan. Tämänhetkinen parisuhteeni on kestänyt jo vuoden ja sinänsä kaikki hyvin ja viihdyn kumppanin kanssa. Mutta jatkuvasti päässäni pyörii ajatukset muista naisista ja siitä kuinka olisi makeeta olla taas sinkkuna. Mutta taas tulee hetkiä jolloin mietin miten tylsää välillä yksin eläminen on, enkä haluakaan erota. Lisäksi en tunne enää mitään palavaa seksuaalista intohimoa kumppania kohtaan. Muita naisia kohtaan kylläkin.
Olen todella hyvä peittämään ongelmani ja kukaan ei oikeastaan osaa epäilläkään miten huonosti asiani ovat. Olen aina kavereiden yms. silmissä ilmoinen ja hyväntuulinen ja kaikki on ok.
Minua vituttaa suunnattomasti tietyt asiat, mitä olen joutunut kokemaan. Mutta mietittyäni olisin valmis tekemään samat asiat muille, päästäkseni itse parempaan asemaan elämässäni ja saadakseni ongelmani ratkaistua. Olisin valmis jopa tekemään jotain, mikä ei välttämättä kestä päivänvaloa. Onnekseni olen vielä senverran järissaan että olen miettinyt ensin ennenkuin teen ja saanut nämä ajatukset kitkettyä pois.
Haluaisin tehdä elämmäsäni jotain suurta ja mullistavaa, olla parempi kuin muut. Jos joku tuttava menestyy, olen "iloinen" hänen puolestaan. Mutta samalla päässäni mietin miten menestyisin itse vielä paremmin.
Tykkään juhlia kavereiden kanssa ja tekisin sitä jatkuvasti jos se olisi mahdollista.
Suurin asia mikä minua itsessäni ottaa päähän. On taloudelliset ongelmat. Tienaan suht. hyvin ja minulla olisi mahdollisuus tienata vielä enemmän jos keskittyisin siihen mitä teen, enkä keksisi jatkuvasti jotain uutta ja mukamas parempaa. Harmittaa se, että syydän kaikki rahani vääriin paikkoihin siinä toivossa että rikastuisin. JA usein jää laskutkin sentakia maksamatta.
Onko tämä ihan normaalia käytöstä ja ajattelua? Vai onko päässäni oikeasti vikaa?
Miten lähteä asioita purkamaan ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.