Hei
Onko masentunut ihminen teidän mielestä vastuussa ihan kamalasti siitä että ei välttämättä huolehdi hygieniasta, esim. suihku, tai ole aina niin ystävällinen muille tai muistaisi mitä on tullut sanottu tai tehty vuosikin sitten. Joo, mulla ei ole diagnoosia "vielä" masennuksesta, tai on mut diagnosoitu 9 vuotta sitten, oli tällästä samaa aikaa, sain lääkkeet ja kaikki, mut en syönyt niitä kauaa, tais olla paha kaamosmasis päällä, mietin että onko tää nyt taas sellasta, työpaikan hoitsun kans kävin jutteleen, kun meni jo sukset ristiin työkaverin kanssa ja sen jälkeen oon tajunnut mun oireita paremmin
Onko masentunut ihminen teidän mielestä vastuussa ihan kamalasti siitä että ei välttämättä huolehdi hygieniasta, esim. suihku, tai ole aina niin ystävällinen muille tai muistaisi mitä on tullut sanottu tai tehty vuosikin sitten. Joo, mulla ei ole diagnoosia "vielä" masennuksesta, tai on mut diagnosoitu 9 vuotta sitten, oli tällästä samaa aikaa, sain lääkkeet ja kaikki, mut en syönyt niitä kauaa, tais olla paha kaamosmasis päällä, mietin että onko tää nyt taas sellasta, työpaikan hoitsun kans kävin jutteleen, kun meni jo sukset ristiin työkaverin kanssa ja sen jälkeen oon tajunnut mun oireita paremmin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masentunut ihminen joka tunnistaa olevansa masentunut on kai lähinnä vastuussa hankkia apua. Masennuksen piikkiin ei voi kaikkea työntää, vaikka se usein onkin lamauttavaa ja aiheuttaa väsymistä ja ärtyneisyyttä.
Ei voi vaatia ympäristöä vain sietämään koska olen masentunut! Sillä ei voi alkaa ratsastaa.
Masennus on kova ja rankka asia kun se oikeasti iskee, mutta ei tee kenestäkään syyntakeetonta siinä mielessä, että kaikessa ei voi vain vedota siihen ja jäädä siihen lojumaan. Hae apua!
Siis, juu, eipä tullut tuo pointti mieleen, enkä mä sitä ole koskaan käyttänyt tekosyynä, masis, ei oo mun vika, jos nyt jotain tyhmää sanonut. Mä tässä nyt mietin, et ei mulla ole kyllä unihäiriöitä, siis ainakaan mitään mitä noissa kuvauksissa on, tänään olen miettinyt sitä oman arvon tunnetta, se on niin matala, tunnen itseni aina huonoksi, yleensäkin monessakin asioissa, enkä usko siihen et joku mut siitä ympäri puhuis ajattelemaan jotain muuta, olen niin tottunut siihen tunteeseen, välil menee ihan hyvinkin, josta mä sitte taas putoan alas kun olen sanomisillani jonkun suututtanut.