Vaikuttaako teillä muilla taloushuolet mielialaan voimakkaasti? Itsestäni tuntuu että voimat ovat ihan lopussa. Olen toipumassa masennuksesta ja mulla on paniikki-ja ahdistushäiriö diagnoosi. Olin jo ihan hyvävointinen ja otin vastaan puolen vuoden työsuhteen. Sen jälkeen elämäni on ollut yhtä taistelua Kelan kanssa kaikkine omavastuuaikoineen. Palkkani oli niin pieni ettei siitä jäänyt mitään säästöön. Nyt kun on jatkuva huoli laskujen maksusta olen todella apaattinen ja surullinen kokoajan. Pelkään että vointini romahtaa uudelleen. Silloin kuin ahdistuneisuus oli pahimmillaan en saanut edes roskia vietyä ulos. Nyt olen edistynyt todella paljon. Mutta pelkään että putoan takaisin samaan pisteeseen.
Rahahuolet ja mielenterveys.
täysinuupunut
52717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itelläni on rahahuolia, ei tahdo riittää rahat sitten millään. Ajattelen vaan että ollaan täällä suomessa enemmistö. Joku meille rahaa syytää, hänellä on omat intressit siihen. Jotkut eivät halua työtä, jotkut eivät saa työtä. Heille turvataan jonkunlainen elintaso.
Kaikkialla on rahaa, mitä nämä köyhät eivät saa. He ovat pakotettu ottamaan pikavippiä että saa telkkarin ja sitten he ovatkin äkkiä jo luottotiedottomia. Parin tonnin menetys ei haittaa yhtään suurta yhtiötä joka käyttää sen jälkeen estotta luottotietonsa menettänyttä hyväkseen. Jos ei vain maksa heille he eivät anna enää ikinä mitään ilmaiseksi. Kyllähän tämä kaikki vähän tressaa, internetti on tavallaan rahan ahne konna joka tarjoaa palveluksiaa kotona, omalla henkisellä voimavaralla jonka pitäisi olla pyhä paikka. Jos on muutenkin siinä rajalla että onko millään mitään väliä, on helppo ajatella että otanpa pikavippiä. Yleensä nuoret menevät tähän lankaan ja heillä on loppuelämä pilalla. No he ajattelevat ettei se haittaa ei mulla muutenkaan olisi mitään ikinä ollut. Valtio maksaa lääkityksen ihan mielellään tälläiselle henkilölle niin hänet saadaan nopeasti pois häiritsemästä muita. Kyllähän rahahuolet väkisinkin vaikuttavat mielenterveyteen ihan jokaisella.
Taas ollaan itkemässä toisten rahoja.
Miksi yritysten pitäisi antaa ilmaiseksi rahaa??
Miksi pitää ostaa TV johon ei ole varaa, minäkin mietin telkkarin ostoa aikoinaan vuosia, tarvitseeko sitä oikeasti?
Oisko aika ottaa vastuu omista toimistaan??
Yhteiskunnan tulee leikata noin 100 miljardia seuraavien 10 vuoden aikana, eikä tämäkään tule riittämään.
100 000 000 000 ymmärrätkö edes kuinkapaljon tämä on?
Jokaiselle täysi-ikäiselle työssäkävijälle on edessä seuraavina 10 vuonna lisää maksettavaa noin 45'000€, tämä vielä nykyisen maksutaakan päälle.
Jostain syystä tälläisiä lukuja ei viljellä valtamedioissa.
Asioista tulee puhua avoimesti, ja mahdollisimman objektiivisesti.
Ei vittu tälläistäkin yhteiskuntaa, missä ei ole mitään järkeä.. Tulis Veli-venäläinen ja näyttäs teille mitä eriarvoinen yhteiskunta näyttää tänä päivänä.. Jaksaisko suomalainen 8-16 työpäivä työntekijä 24 tunnin painetta... Kaikki olis tavallaan poliiseja toisilleen ihan konkreettisesti. Niin kapitalismi toimii tällä pallon puoliskolla. Kaikki köyhät kaduille kerjään, niin ei tarvi somaliasta ja romaniasta tilata ulkomaalaisia kerjään. Kiinan malli on hyvä jos saadaan tappaa loiset täältä. Itse uskon sielun olevan kuolematon, joten tämmönen yks elämä on vaan ihan tarpeeton. Elän tänkin paljon pitempään kuin te.
Ja toisekseen, en puhunut itsestäni ja tuo on hyvä kuvio. Itse en ole oikeasti ottanut penniäkään velkaa. On tapa millä kokee omistavansa tavaroita, velkaa ehkä autojakin ja tämä ei ole oikeasti totta. Käytän tätä tapaa. Miettikääpä sitä.
Minua ei koskaan ahdistanut talousasiat parisuhteen aikana. Olin se joka huolehti meillä rahataloudesta, mies olisi ollut vähän hölläkätisempi rahankäyttäjä. Eron jälkeen sen sijaan lamaannuin kauhusta, en tiedä miksi. Olin ihan vakuuttunut siitä, että päädyn kadulle, koska pelkäsin menettäväni työkykyni enkä ehkä selviytyisi tällä jaksamisella tukien lomakeviidakosta.
Tänä päivänä tunne on ristiriitainen: pelkään talousahdinkoa, mutta samalla ylimääräinen raha ahdistaa, koska en tiedä mitä sillä teen. Jos ilahdutan itseäni uudella paidalla, en voi käyttää sitä terveyteni hyväksi. Jos taas päätän käyttää sen vaikkapa hammaslääkäriin, en saa uutta paitaa, joka toisi ehkä iloa pitkäksi ajaksi. Jos säästän sen, kiihtyvä inflaatio syö arvoa. Mieluiten lahjoitan hyväntekeväisyyteen, koska en pysty päättämään kuitenkaan. Ja itseen käyttäminen tuntuu väärältä, kun niin moni on pahassa ahdingossa.
Parin tonnin television vuoksi velkaantuvaa en kyllä sääli, olen itse elänyt välillä todella vähällä eikä silloin osteltu mitään televisioita. Vanhoja kuvaputkitelkkareita saa ilmaiseksi enemmän kuin jaksaa kantaa. Siivous- ja myyntityötä on tarjolla aina, ei siinä voi vikistä maisterintutkinnostaan, jos töitä haluaa tehdä. Vanhalla mentiin, tuttavilta sai vanhoja muodista menneitä huonekaluja ja astioita, joltain ehkä maalipurkin jämät jolla pöydän sai uuteen uskoon. Muiden menestys on tavallaan köyhän onni, koska silloin ajastaan jäänyttä tavaraa on paljon eikä siitä tarvitse tapella.
Ymmärrän aloittajaa hyvin: kun vointi on yhdenkin kerran ollut todella heikko, sitä kokee jatkuvasti elävänsä veitsenterällä. Kamalan henkisen olon kanssa selviytyminen jättää aika vahvan trauman. Voisitko koettaa ajatella, että vaikka olit niin pohjalla, niin nousit sieltä silti? Joten voit uskoa siihen, että jaksaminen lähtee kyllä aina parempaan suuntaan. Tällä ajatuksella koetan itse jaksaa aaltoilevan oloni kanssa.