En kyseistä kenenkään ammattia, sillä virheitä tapahtuu kaikilla. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö nimike papereissa. Miten voi olla epäsosiaalinen kun olen seurallinen ja viihdyn ihmisten kanssa? Monet masat, penat, missukat ja luuserit, jotka viihtyvät terasseilla enemmän kun kun töissä, on mielestäni enemmän epäsosiaalinen. Toinen ääripää pankkiiri, joka puhaltaa ja tehtailee itselleen rahaa.
Pitääkö diagnoosi aina paikkansa?
Matti_jaSelma
20364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ensinnäkin, psykiatriassa ei ole diagnooseja kirjaimellisessa merkityksessä, ainoastaan luokitteluja.
Psykiatriset luokittelut ovat täysin epätieteellisiä, keinotekoisia ja subjektiivisia. Siten on sanomattakin selvää, ettei psykiatriset diagnoosit ole tarkkoja, koska sellaisia ei ole olemassa. Luokitteluista voidaan puhua, mutta kuten tiedämme nekin ovat aivan naurettavaa hakuammuntaa. Psykiatrit eivät kykene keskenään olemaan yhtä mieltä kenenkään kohteen luokittelusta ("diagnoosista"). Toisin sanoen luokittelut ("diagnoosien") validiteetin lisäksi myös niiden luotettavuus on kuin arvalla heittäisi, monien "diagnoosien" kohdalla kirjaimellisesti arvauksen tarkkuus. Hyvä esimerkki on vaikka ihan oma tapauksesi...
Mitä tästä jää käteen on, että ihmiset jotka uskovat psykiatrisiin "diagnooseihin" ovat älyllisesti vähän tyhmiä.
Se on leima taparikolliselle.
Mikäli pärjäät mielestäsi hyvin, sosiaaliset/parisuhteet, työelämä niin ei pidä antaa diagnoosille merkityksiä. Ja kun psyk. käy jokinhan dg. on annettava, tiedäthän tämän, saadakseen hoitoa lääkitystä?
"flsk" Psykiatri sanoi joskus lukeneensa minun historiikkia, ja haatattelujen perusteella tuon diagnoosin. Sanoin olevani aviossa. Psykiatri sanoi välittömästä; esittele puolisosi. SSRI lääkettä menee keskivertoannoksella.
Sellaistakin voi tapahtua suuressa sairaalassa, että joku lähetti kirjoittaa vahingossa jonkun väärin vaikka kopiokonetta käyttäessä. Siitä lähtee sellainen rumba, joka on mahdoton oikaista. Jokainen sanoo, mutta kun jne.
En ole taparikollinen, enkä muunkaan sortin rikollinen!
Itse olen saanut mm. psykoosipiirteisen persoonallisuuden ja rajatilahäiriö diagnoosit. En tiedä miksi,mutta en valita kun nämä auttoivat minua pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle. Paras diagnoosi on neurastenia joka on ollut käytössä joskus 1800-luvulla.
Neurastenia tarkoittaa helposti uupuvaa, eli heikkohermoinen. Diagnoosina 1980 luvullakin. Nopeasti ajatellen laiska, mutta se on sairaus.
Ei ole sairaus neurastenia vaan samanlaista huuhaata kuin nykypäivän vastaavat.
Heikkohermoinen on varmaan melko osuva sekulaarinen kuvaus psykiatrian vai onko tuo itse asiassa psykoanalyysin jargonille.
DSM-III tuli käyttöön 1980, jolloin neurastenia on poistettu luokittelusta. Mutta ei sillä väliä ole vaikka tänä päivänäkin käyttäisi. Subjektiiviseen arvioon, mielipiteeseen, sekin perustuu, joten ihan yhtä validi ja luotettava kuin muutkin hömppäiset näennäisdiagnoosit.
Kuulostaapa oudolta, eikä varmasti hyvälty tunnu. Oletko alunperin hakeutunut psyk. tavallisella, ns terkkari lähetteellä? Tarkoitan siis ettet ole ollut osasto hoidossa ja jos etenkin näin, kannattanee harkita jatkaako nykyistä hoitosuhdetta... Onko siitä apua vai ei. Yksi vaihtoehto voisi olla pyytää lääkäriltä kriteerejä kohdaltasi ko diagnoosiin. Tosin, tästä ei kyllä taideta pitää yleensäkään, kyseenalaistamisesta... Ja, mitähän Merkintöjä tuosta tullee ... osallesi. Tiedä sitten.
Jos kysyt minulta niin enpä pahemmin ole noista muuten välittänyt.Tuosta neurasteniasta kyllä kyselin kun se on ollut käytössä tuolloin 1800-luvulla. Nuo diagnoosit olen saanut ihan psykiatrian erikoislääkäriltä. En ole koskaan ollut osastohoidossa. Ainoat diagnoosit jotka allekirjoitan on masennus ja ahdistuneisuushäiriö.Minulla ei ole koskaan ollut mitään harhoja,joten diagnoosit on tullut sen mukaan mitä olen vastannut hoitohenkilökunnalle esim. kun olen sanonut etten pärjää työelämässä niin siitä on sitten lääkäri tehnyt tuollaiset diagnoosit,että en ole ihan järjissäni kun sanon mitä tunnen. Minulla ei ole ollut enää yli viiteen vuoteen mintään hoitosuhdetta mihinkään. Unilääkkeet uusitaan terveyskeskuksessa.
Jos sinulla ei ole tapumusta rikollisuuteen, niin tuskin olet epäsosiaalinen eli asosiaalinen. Se on ainoa diagnoosi, jolla on selkeä asiallinen yhteys todellisuuteen laikuuliasuuden puutteena. Muut ovat enemmän tai vähemmän arvioita. Mitähän lääkäri lienee tarkoittanut kirjoittaa.
Kaikki normeista poikkeava käytös on jolu sairaus. Kannattaa kiertäå nuo aivoinsinöörit mahdollisimman kaukaa!
Onko missään edes minkäänlaista listaa mitä sisältää ns. normaali käytös?
Mitä se pitää sisällään, miten silloin kuuluisi käyttäytyä?
Maailma olisi ihan hullu paikka jos aivan kaikki käyttäytyisivät samalla tavalla.
Erilaisuus on elämän suola, sanotaan.....
Epäsosiaalinen ei tarkoita, etteikö voisi olla seurallinen. Ei sillä ole seurallisuuden kanssa mitään tekemistä. Epäsosiaalinen on muista piittaamaton, itsekäs, vähän kuin narsisti. Rikolliset ovat usein epäsosiaalisia.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F602.aspx
"Häiriölle on ominaista yleisistä normeista piittaamaton toimintatapa. Käytökselle on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä ja usein myös aggressiivinen syyllistyen toistuvasti lainrikkomuksiin eikä kadu tekojaan. Epäsosiaalinen ihminen näkee toimintansa syyt muualla kuin itsessään."
"Häiriölle on ominaista..." Kuulostaa ihan Julkulan häirikköpsykiatrilta!
https://madinfinland.org/perusongelmia/
Psykiatrian perusongelmia
Antropologi James Daviesin (2015) kirjassa Hajalla: onneton totuus psykiatrian nykytilasta tautiluokituksen kehittämisen luonne tulee hyvin esiin. Kirjassa Davies haastattelee DSM-III -tautiluokituksen työryhmän johtaja Robert Spitzeriä:
Davies: “Onko tosiaan niin, että monilla DSM:ssä luetelluilla mielenterveyshäiriöillä ei ole todennettu biologisia aiheuttajia?”
Spitzer: “Ei pelkästään niin, että monilla, vaan yhdelläkään. Yhtään sellaista biologista tunnusmerkkiä ei ole löydetty, joka liittyisi johonkin mielenterveyshäiriöön.” (s.40-41)
Kirjassa DSM-III -työryhmän jäsen, psykiatri Roger Peele, puolestaan muistelee työryhmän työtapoja näin:
“Hän (Spitzer) naputteli teeskentelyhäiriön ja lyhytkestoisen psykoosireaktion kuvaukset noin vain. Ajattelin, että tässäpä tuottelias tyyppi. Hän tulee keskustelemaan ongelmasta ja poistuu paikalta mukanaan kahden mielenterveyshäiriön diagnostiset kriteerit.” (s. 50-51)
Spitzer myöntää kirjassa, että pieni työryhmä valtasi koko alan epätieteellisellä kyhäelmällään, ja samalla tiellä psykiatria on edelleen. Myöhemmät tautiluokitukset ovat vain laajennettuja versioita DSM-III:sta, eivätkä diagnosointimenetelmät ole kehittyneet.
Psykiatriset “taudit” ovat siis pienten työryhmien konsensukseen ja äänestykseen perustuvia sosiaalisia konstruktioita, jotka eivät perustu empiiriseen näyttöön.
1.2+Diagnostiikan+validiteetti+ja+reliabiliteetti
Osanottoni kaikille psykiatrisesti diagnosoiduille.
Kyllä esim. vankilassa olevilla rikollisilla on ihan oikeasti häiriötä. Mutta narsisti rikollinenhan ei sitä itselleen tule koskaan myöntämään.
"Kyllä esim. vankilassa olevilla rikollisilla on ihan oikeasti häiriötä."
Ei, he ovat aiheuttaneet häiriötä rikkomalla lakia ja tästä syystä he ovat vankilassa.
Yhteiskunnan hahmottaminen vaatii käsitteitä.
Kummallista kyllä, yhteiskunta on kyllästetty häiriöiden kontrollointiin tarkoitetuilla instituutioilla kuten hallinnollinen instituutioväkivalta johon psykiatria lukeutuu.
Jostain syystä, nämä kontrollikeinot täytyy naamioida näyttämään ihmisestä itsestään johtuviksi seurauksiksi.
Selvää on, että Suomen kaltaisessa tyhjäpäävaltiossa näitä instituutioita käytetään arkisten konfliktien selvittämiseen, naapurin vääränvärisestä paidasta lähtien.
Ensimmäistä korruptiosta kiinnijäänyttä hallintovirkamiestä kiittää koko virkavelikunta, mukaan lukien psykiatrit.
Aika velikultia.