Olenko ihastunut tunteeseen?
Näin miestä ohimennen, eri tilanteissa muutamia kertoja keväästä asti. Jo silloin hämmennyin hänen pelkästä läsnäolostaan. Voiko joistakin huokua jotakin, jollekin ihmiselle?
Kuukausi sitten rohkaistuin ujona, hetkeksi juttelemaan.
Kenties hän kohteliaisuuttaan, sanoi muistansa minut. Hyvin puhelias oli, mutta aistin kenties ujoutta. Hän hieman vältteli suoraa katsekontaktia.
Nyt olen ollut hämilläni.
Hän yksinkertaisesti jäi tunteisiini. Haluaisin niin kovin, tutustua hänen ajatusmaailmaansa.
En ole ulkonäkökeskeinen mutta tämä mies, pysäytti täysin myös olemuksellaan.
Olen vuosia ollut sinkku. Ei ole ollut edes seksijuttuja.
En tietenkään numeroani hölmönä antanut..eli turha toivoa mahdollista yhteydenottoa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia, kun joku henkilö jää vahvasti mieleen?
Näin miestä ohimennen, eri tilanteissa muutamia kertoja keväästä asti. Jo silloin hämmennyin hänen pelkästä läsnäolostaan. Voiko joistakin huokua jotakin, jollekin ihmiselle?
Kuukausi sitten rohkaistuin ujona, hetkeksi juttelemaan.
Kenties hän kohteliaisuuttaan, sanoi muistansa minut. Hyvin puhelias oli, mutta aistin kenties ujoutta. Hän hieman vältteli suoraa katsekontaktia.
Nyt olen ollut hämilläni.
Hän yksinkertaisesti jäi tunteisiini. Haluaisin niin kovin, tutustua hänen ajatusmaailmaansa.
En ole ulkonäkökeskeinen mutta tämä mies, pysäytti täysin myös olemuksellaan.
Olen vuosia ollut sinkku. Ei ole ollut edes seksijuttuja.
En tietenkään numeroani hölmönä antanut..eli turha toivoa mahdollista yhteydenottoa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia, kun joku henkilö jää vahvasti mieleen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No taidan olla vähän nuori vatsaamaan kysymykseesi, kun itselläsi varmasti on näistä asioista enemmän kokemusta kuin minulla ikäsi ansiosta, mutta miten vaan :D Kyllä tutulta kuulostaa :) Itselleni sattui niin, että 15-vuotiaana ihastuin isoseeni. Tosin kyseisellä leirillä se ihastuminen ei vielä tapahtunut se tapahtui vasta jälkeenpäin. Näin häntä usein eri tapatumissa ja hän usein moikkasi minulle (ja uskon nykyään, että vain uskollisuudestaan Isosen rooliin , koska nykyään tämä sama tyyppi on nuorisotyönohjaaja ammatiltaan ja hyvin omistautunut sille (en tunne häntä, mutta sen tiedän).) mutta silloin se tuntui minusta mukavalta että joku huomasi minut ja hän kysyi joskus tavatessamme kuulumisiani ja antoi vinkkejä muuten vaan seurakunnassa olemiseen yms . Sen jälkeen aina tavatessamme jossain koin samoja tunteita kun sinä tuossa kuvailit, hämmennystä ja valitettavasti vieläkin jos tapaan hänet ohimennen jossain, hän saa minussa aikaan saman tunnereaktion, mutta en tiedä joidenkin ihmisten olemus ja käytös jää vaan helpommin mieleen ja sitten sitä vaan ihastuu. Ekä sitä vaan ihastuu joskus siihen tunteeseen, mul ainakin tässä tapauksessa kävi silleen Mut ihastumisen paradoksi Joissakin on sitä jotain mitä toisissa ei ole, ehkä se on se joku läsnäolo jonka aistii toisesta ihmisestä, kun tapaa hänet.. Mutta tällainen tarina ja pohdinta. Vähän syvällistä. :) Toivottavasti tilanteesi ratkeaa....