Anopille kalua

Olen nainut anoppia jo 9vuotta.....ja jatkuu

Viime kesänä roihahti lemmenliekki minun ja anopin välillä... Olen alkuhetkistä kirjoitellutkin pornonovellit.com:iin. Lue sieltä jos kiinnostaa Anopille kyytiä-jutut...

En tuomitse tai moralisoi touhuja koska tuo on kiihoittava fantasia monille ja siinä on jotain erikoista. Haluaisin kysyä yhen asian.

Miten pystyy olemaan suhteessa kun ajattelee joka päivä hänen kanssa kuinka olen tehnyt ja haluan panna äitiäisi. Anoppi miettii oman lapsensa tavatessa (ja varmaan muutenkin) hänen poikaystävän munaa. Eihän mitään aitoa rakkaudellisesta suhdetta voi enää olla kuten ei muutenkaan pettämisen jälkeen mutta tässä se on jotenkin läsnä koko ajan. Eli miten tämä vaikuttaa siihen kun olet hänen tyttären kanssa suhteessa?

Mulla on tässä asiassa sellainen ongelma, että anoppi on sängyssä avoimempi, parempi ja paljon aloitteellisempi kuin tyttärensä.

Minulla oli anopin kanssa suhde yli 10v.
Se alkoi mökillä ollessamme kahdestaan kun hän oli 58 ja minä 33.
Se oli helppoa pitää salassa koska hän asui yksin ja tarvitsi kaikkea pientä apua silloin tällöin.

Anoppini jäänyt leskeksi ja oli meillä arkipäivinä lasta hoitamassa vaimoni opiskellessa. Hänellä oli outo tapa kiroilla kuiskaten ”voi minun pikkuista pilluani” ikäänkuin niin ettei lapsi tai minä kuulisi. Minusta tuntui kuin hän olisi tarkoitushakuisesti härnännyt minua.
Pari kuukautta kestin kuin mies, mutta sitten kärsivällisyyteni petti ja sanoin, että otetaanpa selvää tuosta pikkuisesta. En ukso puhetta, mutta pannemalla totuus asiassa selviäisi. Hän totesi, että ”eihän me voida” ja lisäsi ettei hänellä ole tapana valehdella vaan olla sanojensa takana. Kiroilu ja keskustelu asiasta päättyi sillä erää siihen.
Seuraavalla viikolla hän taas kiroili tapansa mukaan. En malttanut olla ”kuulematta” vaan tokaisin, että nyt se pikkuisuus on kyllä mitattava. Hän oli ensin vastustelevinaan, mutta nosti sitten hameenhelmaa, riisui pikkuhousunsa, levitti jalkojaan ja asettui pillu paljaana nojaamaan peppu vasten keittiön pöytää. Ei ollut erikoisen pieni, mutta yllättävän tiukka, kostea ikäisekseen ja äänekäs.
Omituinen kiroilu loppui, mutta noin kerran viikossa hänellä oli jatkossa tapana kysyä, että ”vieläkö sitä mittaamista on jäljellä”?

kerro kuka panee appiukkoaan siinä vasta jutunuurta