Minulla on todella suuri ongelma. Muutin pois vanhempieni luolta yli vuosi sitten ja muutama kuukausi sitten 18-vuotias pikkuveljeni jäi kiinni minulle pilven polttelusta. Saarnasin hänelle asiasta, mutta veljeni väitti, että polttelee vain hyvin harvoin. Uskoin häntä ja koin parhaimmaksi olla kertomatta vanhemmilleni asiasta. Luueln ,että vanhempani eivät osaisi reagoida tilanteeseen tukien ja rakentavasti, vaan raivoaisivat ja ehkä jopa heittäisivät veljeni kadulle.
Veljeni ei enää harrasta mitään, hän ei käy koulua, eikä ole töissä. Vaikka hän on 18-vuotias, hän on aika lapsi vielä ja tuntuu, että kavereiden johdateltavissa.
Nyt muutama päivä sitten sain tietooni, että veljeni luultavasti käyttää muitakin huumeita - vahvempia sellaisia. Hänellä on myös kummallisen paljon rahaa aina, vaikkeivat vanhempani sitä hänelle pahemmin anna. En enää tiedä mitä tehdä. Luin hänen kaverilleen lähettämiä viestejä salaa ja niistä asia tuli ilmi. Veljeni loukkaantuisi sydän juuriaan myöten, jos kerron, että luin hänen viestejään, eikä luottaisi minuun enää lainkaan. Teen kaiken kuitenkin ajatellen hänen parastaan.
Koen kauheaa syyllisyyttä, jos veljelleni tapahtuu jotain, mutta luulen, että vanhemmille kertomisesta olisi pelkkää haittaa. Miten minun tulisi toimia loukkaamatta ketään?! En halua veljeäni puille paljaille, mutta eipä sananikaan häneen pahemmin vaikuta.
Veljeni ei enää harrasta mitään, hän ei käy koulua, eikä ole töissä. Vaikka hän on 18-vuotias, hän on aika lapsi vielä ja tuntuu, että kavereiden johdateltavissa.
Nyt muutama päivä sitten sain tietooni, että veljeni luultavasti käyttää muitakin huumeita - vahvempia sellaisia. Hänellä on myös kummallisen paljon rahaa aina, vaikkeivat vanhempani sitä hänelle pahemmin anna. En enää tiedä mitä tehdä. Luin hänen kaverilleen lähettämiä viestejä salaa ja niistä asia tuli ilmi. Veljeni loukkaantuisi sydän juuriaan myöten, jos kerron, että luin hänen viestejään, eikä luottaisi minuun enää lainkaan. Teen kaiken kuitenkin ajatellen hänen parastaan.
Koen kauheaa syyllisyyttä, jos veljelleni tapahtuu jotain, mutta luulen, että vanhemmille kertomisesta olisi pelkkää haittaa. Miten minun tulisi toimia loukkaamatta ketään?! En halua veljeäni puille paljaille, mutta eipä sananikaan häneen pahemmin vaikuta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei Vilma
Olin itse reilu vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa pikkuveljeni kanssa. Hän oli tuolloin 19 v. Asustelin ulkomailla pari vuotta ja tullessani takaisin Suomeen veljeni kertoi, että hän poltteli hasista (olin itsekkin joskus tehnyt kokeiluja ja hän tiesi siitä). Hän kertoi myös käyttäneensä muita aineita, mutta lopetti kertomisen samantien kun tuomitsin asian. Huomasin kyllä hänen käytöksessään muutoksen, koulu jäi kesken ja töitäkään ei jaksanut etsiä. En kuitenkaan puhunut mitään vanhemmilleni, koska uskoin, että se pilaisi veljeni ja minun välilläni olevan luottamuksen.
Pian asia tuli myös vanhemmilleni tietoon. Veljeni lähti armeijaan, mutta hänet lähetettiin sieltä armeijan mielisairaalaan. Syynä oli raju exstasin ja jonkun yskänlääkkeestä laimennetun aineen sekakäyttö uutena vuotena( en muista nimeä, aiheuttaa halluja ja esim. ruumiista irtautumisen kokemuksia, ajattele sellainen pullo apteekissa maksaa reseptivapaana vain pari kymppiä ( mk)). Joka tapauksessa näiden aineiden käyttö teki veljeni tilapäisesti " hulluksi". Hän näki näkyjä ja uskoi olevansa Jeesus jne. Psykiatrin avulla ja vanhempieni tuella hän selvisi ja vannoi ettei enään ikinä ota mitään.
Muutama kuukausi menikin hyvin. Harrastimme paljon kaikkea yhdessä ( uintia, punttista), kunnes taas sain syyn epäillä että sama kierre alkoi. Veljeni alkoi pettämään minulle antamiaan lupauksia ja kuullosti välttelevältä. En edelleenkään puhunut mitään vanhemmilleni, vaikka olin 99% varma asiasta.
Veljeni huumeiden käyttö loppui hänen tapaturmaiseen kuolemaansa. Hän oli kaverin kanssa aamupäivällä ottanut kaverin pillereitä ja hasista. Siitä seurauksena he päättivät mennä myymälävarkaisiin. Veljeni oli kuitenkin ollut niin pihalla, että hän oli yrittänyt poistua kaupasta reppu auki varastettua tavaraa. Hänet ja kaveri pidätettiin. Poliisit kuitenkin päästivät hänet pois noin klo 2 yöllä. Veljelläni ei ollut kotiavaimia, joten hän yritti kiivetä tyttöystävänsä ikkunasta sisään tikapuiden avulla, putosi 5 krs.n kohdalla ja kuoli samantien. En tiedä vaikuttivatko huumeet enään sillähetkellä vai oliko syynä liukastuminen tms. ,verestä löytyi jäännöksiä monista eri aineista.
Veljeni kaveri, joka oli jo ennen tapausta psyykkisesti sairas suurien lääkkeannosten väärinkäytön takia, oli hyvin pahoillaan tapauksesta, koska hän oli " tyrkyttänyt pillereitä" Noin viikko tapauksen jälkeen hän murhasi erään miehen pillerispäissään, koska tämä ei lähtenyt hänen kuskikseen apteekki ryöstöön. Nyt hän istuu elinkautista ja voin kertoa että katuu syvästi!!
Jälkeenpäin selvisi myös että veljeni oli rahoittanut huumeiden käyttönsä varastamalla tai vanhemmilta saamillaan rahoillaan. Hänen tyttöystävänsä kertoi että veljeni kaikki rahat menivät huumeisiin ja hän kustansi esm. ruuat.
Jälkeenpäin olen myös miettinyt olisiko kuitenkin pitänyt kertoa vanhemmilleni. En tiedä mitä he olisivat voineet tehdä. Luultavasti ei mitään muuta kuin pitää " saarnoja" veljelleni, mikä todennäköisesti olisi vaan kiristänyt heidän välejään
Olen myös miettinyt omaan silloista hasiksen käyttöäni ja kuinka sitä puolustelin. En puolustele enään, enkä myöskään ole käyttänyt vuosiin. Porttiteoriassa on paljon tottakin, varsinkin nykyään kun monet huumeet ovat halvempia kuin alkoholi. Vaarallisinta on kun niitä käyttää nuori henkilö, jolla itsetunto on nollassa ja hän tuntee tarvitsevansa huumetta, jotta olo normalisoituisi. Itselläni se oli tuolloin vain hauskanpitoa ja huomasin pian, että se tekee ihmisen hieman " typeräksi " ja " saamattomaksi.
Jotakin veljesi suhteen kannattaisi tehdä, en ole varma mikä on paras ratkaisu. Kaikille huumeiden käyttö ei ikinä muodostu ongelmaksi, mutta sen varaan ei voi laskea.
Näytä vaikka hänelle tämä kirje, vaikka hänen ikäisensä varmasti ajattelevat, että tädit vaan paasaavat, kun eivät itse tiedä asioista mitään ( tuttu tunne itselle)
Voimia sulle
Kerro jos jotakin positiivistä ilmenee
Olen entisen käyttäjän äiti ja haluaisin sen verran sanoa Sinulle, että olisi paljon parempi jos kertoisit vanhemmillesi veljesi huumeidenkäytöstä. Voihan olla, että vanhempasi tietävätkin tämän mutta eivät vielä halua sitä uskoa. Luulet, että vanhempasi eivät osaisi reagoida tilanteeseen oikein ja näin varmaan on mutta yksi pieni raivoaminen, ei tätä asiaa paranna ei suuntaan eikä toiseen. Kadulle heittämistä en kannata vielä tässä vaiheessa kun veljesi on niin nuorikin mutta rajojen asettamista kannata. Veljellesi voisi kertoa, että hänestä todella välitetään ja huumeita ei hyväksytä missään muodossa.
Kerroit, että veljelläsi on rahaa käytössään vaikka vanhempasi eivät sitä hänelle anna. Voihan olla, että veljesi rahoittaa oman käyttönsä myymällä huumeita.
Läheisille on usein apua vertaisryhmistä ainakin itselläni oli ja on edelleen.
Vertaisryhmistä saat varmasti tietoja esim Irti Huumeista ry:n sivuilta.
Mä tiedän mistä sä puhut. Muistan jostain kaukaa "lapsuudesta" kuinka mun oma mutsi tajusi et mun broidi vetää pilvee.Sama oli tilanne. "Juu emmä usein.Emmä vahvempii.. Lässyn lässyn.." Tänäpäivänä, minä 16w, broidi 34w, esittää niin saatanan väsynyttä. Makaa ku lahna meil himas,ei tee mitää, etsii muka asuntoa. Me asutaa kolmeshuonees ja keitiös.Voitte varmaa arvata miten ahdasta on.Aikuinen ihminen menee ja tulee huoneesta toiseen.
Mutsi keksi et otetaa 4h k et sit ku tää broidi muuttaa pois ni meil on yks vieras huonekkin et voi vaik mun frendei tulla enemmän käymää. Onneks faijapuoli pisti vastaa ja sano et ei onnistu. Kyllähän mäkin sen tiedän että toi saatanan paska vaan makais loppuelämänsä tääl toisten niskoilla jos asunto vieläisompi ois.
Saattaa olla kovaN TEKSTIN KUULLOSTA OMASTA VELJESTÄ,MUT MÄ TOSIAAN ALAN OLEE ITSE VÄSYNY. Mä en jaksa kattoo sitä makaamas tos joka päivä.Näin on ollu jo kaks vuotta.
Mun on hirveetä sanoa mutsille,tai oli sanoa, että valitsee joko minä asun himass TAI MIELENVIKANEN POIKANSA. se ei ollut helppoo enkä mä väitä että se oli oikeen. Mun on vaa pakko alkaa tekee jotain. Mulla menee itellä kohta tää mielenterveys,jos sitä enää onkaan. Onko normaalii 16vuotiaan elämää miettii mist kaukaa sais opiskelupaikan et tää perhehelvetti unohtuis? Mä HÄPEEN tota mun broidii. Se on niin häpeepilkku täs suvus ku olla ja voi. Kolmeen vuoteen meillä ei oo ketää mun frendei käyny. Mutsi ihmettelee et "miksi sä et oo enää koskaa himassa ja oot vasta 16w?tää homma ei mee näin." Mä en todellakaa oo mitää ylimäärästä tääl.
Mulla ei oo mutsii vastaa mitää, eikä ihmistä jolla on huumeongelma. Mutta jos se ihminen ei itse edes YRITÄ siitä selviytyä vaan makaa ku laiska paska ni oma on sillon ongelmansa.Ihan oikeesti. Broidi on välillä jossai hesperias makaamas pari viikkoo koska "hermot on niin loppu". sieltä saa rauhottavii,ja taas juostaa ilosena kauppaamaa niitä kavereille:) Ja mutsi ei usko mua. Mut mä oon nähnyt ton.ja tiedän et se on totta.
Mulla on broidi joka on niin saatanan kiero ja saamaton,omasta syystään.Esittää mutsille minkä kerkee ja ku mä yritän puhuu mutsille järkee,aletaa vaa istkee et "yhyy yhyy,se on oma lasp.ymmärrä nyt!". JOO,minä ymmärrän.aika hyvinki.Mut esittämistä mä en katso.
Mitä mun täytyy tehdä? Jotain ilmeisesti,koska mä en jaksa enää ees jutella mutsin kanssa,en kavereiden aksnsa eikä mitään. Ennen mä olin tyttö joka jakso tehä kaikkee hermostumatta.Nykyän mut saa hermostutettuu miten vaan. Joka ilta nukahdan itkien ja miettien miksi näin? miksi mulle? Onko tää oikeeta 16vuotiaan elämää?
Mun isoveli kans on hieman ongelmallinen, ollut aina. Nuorempana varasteli autoja, meni sitten nuorisokotiin, kun porukat ei osannut enää pitää sitä aisoissa. Ja siellä se alko käyttää aineita. Oli vuosia kuivilla, mutta nyt taas alkanu käyttää amfetamiinia ym., en tarkkaan tiä.
Mä oon niin väsynyt, etten ihan suoraan sanottuna hirveesti jaksa välittää. On se surullista, mutta se on aikuinen (30) enkä mä voi tehä yhtään mitään. Vähän väliä se on hoidossa, mielisairaalassa jne. välistä menee hyvin, sitten taas huonosti. Nyt en oo nähny sitä kahteen vuoteen. Enkä kauheesti kaipaa. Aina kun siitä kuulee, ne on huonoja uutisia.
Olen itse kohta täysi-ikäinen nuori nainen ja käytin huumeita noin kolme vuotta,joka ei sinäänsä ole pitka aika,mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
Ymmärrän teidän huolenne todella hyvin,siis teidän joiden joku läheinen käyttää päihteitä huomattavasti useammin kuin olisi tarpeen.Itse en ole koskaan tuominnut huumeiden käyttöä kunhan se pysyy rajoissa,eikä aiheuta ylenpalttista huolta kenellekkään,ja tuo huolihan ei tule,jolleivät asiat ole jo todella huonosti,tai no niin,no kuitenkin.
Voisin antaa omakohtaisena neuvona teille että kannattaa oikeasti puuttua asiaan,vaikka tuo kyseinen ihminen ei sitä itse ehkä tajuakkaan ainakaan heti,niin hän tulee olemaan hyvin kiitollinen kaikesta avusta.
Itse pelastuin poikakaverini avulla,enkä tosiaankaan tiedä missä jamassa olisin,jos häntä ei olisi...Olen ollut nyt noin kolme kuukautta ilman,ja olen todella paljon onnellisempi ja vauraampi kuin joskus aikoinaan,kun doussit olivat vielä kuvioissa mukana.Äitini sai tietää käytöstäni ja oli hyvin onnellinen ja tyytyväinen kun sai loppujen lopuksi tietää tyttärestään. Minä sekosin ja käyn nykyään psykiatrilla joka viikko,ja kusitesteissä,jotka tuovat myös avun tilanteeseeni.
Olkaa ymmärtäväisiä läheisiänne kohtaan,koska he ovat saattaneet kokea,nähdä jotain sellaista joka altistaa ihmisen käyttämään aineita,tai heillä saattaa olla muitakin ongelmia elämässään,puhukaa ja kertokaa miten välitätte...Wanhemmmat toki suuttuvat,itkevät,huutavat,mesoavat kun ovat saaneet tietoonsa oman lapsensa käytöstä,mutta se menee ohitse,miettikäää itse jos teillä olisi lapsi, haluaisitteko tietää mitä ne touhuavat,ikään katsomatta...Vaikka veli onkin jo aikuinen jne. se on kuitenkin vanhemmille aina se oma lapsi ja lapsena se pysyy...
Moni huumeen käyttäjä on vain loppujen lopuksi helpottunut kun asia tulee ilmi,ei tarvitse valehdella,eikä tuskastella yksinään...
Minä itse olin, ja olen onnellinen että äitini sai viimein tietää...Meillä on jopa läheisemmät välit kuin koskaan...
Kiitos että jaksoitte lukea,jne TSEMPPIÄ!!!
Pusut ja halaukset kaikille jotka tunnistivat...:)
Kokemuksesta tiedän, että *AngelDust* kirjottaa asiaa! Kyllä helpotti, kun ei tarttenu enää valehdella ja pakoilla todellisuutta! Lopetin käytön ihan omalla päätöksellä ja vanhemmat oli kiitettävä tuki!
Kyse ei ole aina tuen, rakkauden ja välittämisen puutteesta. Ongelma on eri asteikolla, kun teini jää kiinni pikku jutuista, tai kun joku vetää kovia aineita kuudetta vuotta ja on menettänyt elämäntahtonsa. Meidän perheessä ongelma on niin suuri, että se on naapureita myöten tiedossa.
On helvetin vaikea auttaa, kun toinen ei huoli apua.
...ne vanhemmat kohta itsekkin huomaa jos jotain on tekeillä. Ei nyt kannata ainakaan vierotusklinikalle soittaa mistään pilvenpolttelusta.
...on nyt niiden viestit jotka yleensä kirjoitteleen täällä ,kuinka kaikki pitäis vapauttaa ja sallia.
olen 14v ja isoveljeni on ollut psykoosissa huumeista totta on joka sana. kannattaa tehdä asialle jotain ajoissa