Hei, olen 24-vuotias ujo tyttö. Pelkään sosiaalisia tilanteita, sillä mokaan niissä usein. Ja mokat jäävät mieleen pyörimään pitkäksi aikaa, vaikka se toinen ei varmasti niitä mieti! Mutta minkäs sitä itselleen mahtaa.
Kyläilemässä istuskelen yleensä hiljaa ja annan muiden hoitaa puhumisen. Joskus sanon sanan tai pari: "niinpä, aivan, joo". Punastun ja kauhistun, jos juuri minuun kohdistetaan jokin kysymys. Vastaan nopeasti ja mahdollisimman lyhyesti.
Olen yrittänyt opetella tykkäämään itsestäni ujoudesta huolimatta (tai juuri sen vuoksi). Eräissä sukujuhlissa katselin kerran nurkassani istuen ihmisten erilaisuutta. Mieleeni jäi eräs keski-ikäinen nainen, jolla on kova ääni, vahva nauru, mielipide jokaiseen asiaan. Nainen jyräsi kaikki, toi tykö itseään, vei valtavan tilan. Ajattelin, että en minä kyllä tuollainenkaan haluaisi olla. Ujona on oikeastaan ihan mukavaa...
Kyläilemässä istuskelen yleensä hiljaa ja annan muiden hoitaa puhumisen. Joskus sanon sanan tai pari: "niinpä, aivan, joo". Punastun ja kauhistun, jos juuri minuun kohdistetaan jokin kysymys. Vastaan nopeasti ja mahdollisimman lyhyesti.
Olen yrittänyt opetella tykkäämään itsestäni ujoudesta huolimatta (tai juuri sen vuoksi). Eräissä sukujuhlissa katselin kerran nurkassani istuen ihmisten erilaisuutta. Mieleeni jäi eräs keski-ikäinen nainen, jolla on kova ääni, vahva nauru, mielipide jokaiseen asiaan. Nainen jyräsi kaikki, toi tykö itseään, vei valtavan tilan. Ajattelin, että en minä kyllä tuollainenkaan haluaisi olla. Ujona on oikeastaan ihan mukavaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
parempi hiljaa kun liikaa meteliä
Jeps, minä (m 28) olen (olin) hyvinkin paljon samanlainen. Nyttemmin olen oppinut olemaan rennommin, enkä ujostele niin kauheasti. En kylläkään edelleenkään rupea mitään juttuja kertoilemaan porukassa (porukalle).
Joo, ei kaikkien tarvi olla koko ajan äänessä ja puhua päälle jos joku yrittää jotain vastata...
Minäkin olen aivan samanlainen kuin sinä.
Aika tuttua juttua tuo kirjoituksesi myös minulle. Aina kun tekee jonkun(ihan pienenkin) mokan niin sitä miettii joskus jopa useita päiviä. Monesti yksinään tulee sitten mietiskeltyä, että mitä sitä oikein meni tekemään, vaikka eihän ne muut sitä tietenkään mieti. Tietysti sitten kun etukäteen aina ajattelee, että nyt tietysti taas mokaan jotain, niin sittenhnän sitä myös mokaa. Pitäis olla ajattelematta koko asiaa. Kaikkihan virheitä tekevät.
Joo se on pirullinen noidankehä kun alkaa miettimään ja pohtimaat niitä "mokiaan". Jotka ovat oikeasti täysin mitättömiä eikä niitä kukaan muu muistele.
Eihän sitä itsekään toisten pikkumokia pähkäile päivät pitkät, hyvänen aika. Mutta joskus vaan ajatus alkaa kiertää kehää ja myrsky vesilasissa (päässä) kasvaa.
Oon myös kohta 24 vuotias ujo tytön tyllerö, ja pelkään sosiaalisia tilanteita.. Juhlissa ja isoissa porukoissa olen lähes aina hiljaa ja mietin vain että mitä sanoisin ja sit en kuitenkaan saa sanottua.. Työhaastattelut ym. pelottaa kun usein mokailen... Mutta en mäkää sellanen kaamea hölösuu halua olla! Onneks edes tuttujen seuras mullaki puhetta ja naurua riittää! Ja onneks muitaki ujoja on, vaikka mä en kyl tunne yhtäkään kaltaistani..