Vierailija kirjoitti:
Minulla on tapana kuvitella elämäni vaiheiksi, joihin kehittelen huipennuksia tosipohjaisuuden lisäksi asioilla jotka eivät liity elämääni, kuten jonkun tv-ohjelman hahmon poistuminen. Kehitän siitä itselleni oikeankaltaisen surun. Kyyneleitä voi tulla. Sen jälkeen päätän että alkaa uusi vaihe. Tämä kuvitteellinen puoli ei siis ainoastaan ole tekemässä näitä vaiheita, vaan aina vaiheiden saumakohtien tukena on myös tosielämän tapahtumia, vaikka joskus aika löyhästi. Kuvitteellinen puoli vaikuttaa kuitenkin myös muuhun elämääni, tietynlainen syy-seuraus-suhde hälvenee.
Arvelisin että noin 60% elämäni aikajanalla olevasta tavarasta on tätä fiktiotavaraa. Onko se paljon? Kuvittelen myös rakennettuun ympäristöön asioita joita ei ole, kuten että työmatkalla kävelen aurinkoisen Esplanadin halki vaikka kyseessä on kotikaupunkini loskainen puistonreuna.
Huomatkaa, että kuvitelmilla ja fiktiolla en tässä kohtaa tarkoita mitään sepitettyä tarinaa, en siis keksi mitään. Ne 60% tapahtuu oikeasti jossakin tai on muuten olemassa, mutta ei minulle. Otan ne elämääni kuitenkin vahvasti mukaan.
Minulla on tapana kuvitella elämäni vaiheiksi, joihin kehittelen huipennuksia tosipohjaisuuden lisäksi asioilla jotka eivät liity elämääni, kuten jonkun tv-ohjelman hahmon poistuminen. Kehitän siitä itselleni oikeankaltaisen surun. Kyyneleitä voi tulla. Sen jälkeen päätän että alkaa uusi vaihe. Tämä kuvitteellinen puoli ei siis ainoastaan ole tekemässä näitä vaiheita, vaan aina vaiheiden saumakohtien tukena on myös tosielämän tapahtumia, vaikka joskus aika löyhästi. Kuvitteellinen puoli vaikuttaa kuitenkin myös muuhun elämääni, tietynlainen syy-seuraus-suhde hälvenee.
Arvelisin että noin 60% elämäni aikajanalla olevasta tavarasta on tätä fiktiotavaraa. Onko se paljon? Kuvittelen myös rakennettuun ympäristöön asioita joita ei ole, kuten että työmatkalla kävelen aurinkoisen Esplanadin halki vaikka kyseessä on kotikaupunkini loskainen puistonreuna.
Huomatkaa, että kuvitelmilla ja fiktiolla en tässä kohtaa tarkoita mitään sepitettyä tarinaa, en siis keksi mitään. Ne 60% tapahtuu oikeasti jossakin tai on muuten olemassa, mutta ei minulle. Otan ne elämääni kuitenkin vahvasti mukaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.