Onko Kesitas Suuri Profeetta?

äänestin Juhani Pellikkaa. En tiedä, onko hän suuri profeetta, mutta pesunkestävä mer... ei kun persu hän ainakin on:

http://www4.vaalikone.fi/eduskuntavaalit2011/ehdokkaat/oulu/perussuomalaiset/pellikka_juhani/

Olen havainnut, että palstalle on liittynyt myös VL teologeja, hyvä se mutta avaus vaatii täsmennystä.

Jeesus on antanut ymmärtää; - Hän ei tee mitään, ettei omillensa ilmoittaisi.

Sen saavuttaminen vaatii uudestisyntymisen ja kasteen.

Siitä selviää myös se, että profeettoja ei Uuden Testamentin aikaan ole, meillä on profeettaa ja se on Messias, Jeesus.

Tämä tieto tulee Raamatun intensiivisestä tukimisesta, sekä PH;n Voitelusta.

Missään Raamatussa ei sanota Jumalan Valtakunnan piiloutumisesta, eihän se ole vielä edes tullut maan päälle.

SRK; jumalien valtakunta on kaukana siitä, Jumalan Valtakunnassa ei naida eikä sairastella, teillä tehdään molempia. Lue Ilm 21;1-8.

Jumalan Valakunnasnasta ei puhuta piiloon menosta, vaan uudestisyntyneet tulee Jeesus Tempaamaan ylös, turvaan maailmalta, joka on silloin antikristuksen valloittama.

SRK on lahko, jossa ilmenee henkistä sekä fyysistä väkivaltaa, joten taho on oikeassa, ja siksi alkuperäiset lestadiolaiset varaileva rukoushuoneiden tontteja kunnilta kovalla kiireellä.

Valehtelu on yksi teidän hengen hedelmistänne; - Sitähän ei ole. Jumalan valtakunnan julkisuuskuva on ajoittain tosi huono.
On aika, jolloin SRK;n työ hiljennetään, ja sitä ei Jumala hiljennä, vaan antikristus, vaivan ajalla.

Älä pelkää, aikaa on, sillä Temppeliä Jerusalemissa ei vielä ole.
Mutta ennustukset kyllä täyttyvät, kaikella varmuudella.

Muslimeille antikristus tekee tilaa, sillä he eivät ole Jeesuksen omia.

>>Ei kuulu siellä enää syntien sovituksen sana.** Kyllä sitä sittenkin kuulee, mutta tuloksena on marttyyrikuolema, moni herää liian myöhään.

Mikä synti mielistäni minua painaa?
Ei mikään, kaikki on sovitettu Golgatalla ja jos joku vanha tulee mieleen, vien asian uudelleen Jeesukselle ja sehän sovittuu myös ehtoollisella.

Minut on lopun ajalla temmattu, eli en ole paikkakunnalla.

Öljyä minulla on niin paljo, että jaan sitä päivittäin lähimmäisille, nyt Sinulle, jos on astia?
Minä käyn Raamatun mukaisissa kokouksissa? Seuroista siellä ei puhuta mitään, joten se ei valtuuta teitä olemaan Jeesuksessa.

Kes.

Jos jullikka ei osaa edes oikeinkirjoitusta, miten HÄN voisi oikeaa uskoakaan löytää...Vaihdan sanan jos sanaan kun, ymmärtääkö Hän?

Kyllä Hän ehkä lienee saattanee olleen.
#Jussi Pellikan näky 27.4.2009
Olen viime aikoina nähnyt merkittäviä, puhuttelevia unia.
On ilmeistä, että Raamatun sana toteutuu minussa, sillä sehän kertoo (Apt. 2:17): "Ja on tapahtuva viimeisinä
päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat."

Tässä Luukakseen kirjoittamassa tekstissä toteutuu se, että olen jo vanha, 61, sekä että viimeiset ajat ovat käsillä.
Toissaöinen uneni oli myös eskatologinen.

Uni alkoi niin, että olimme perheeni kanssa, vaimo ja kaksi nuorinta lasta, jotka unessa olivat jotain kymmenen
ikävuoden seutuun, sekä minä jollain näyttely- tai leirintäalueella, jossa oli merkkejä viimeisestä maailmansodasta.

Minua puhutteli saksalaisten jättämä proomu, joka oli takapäästään hautautunut muutaman metrin matkalta maahan,
parin metrin syvyyteen. Pituutta ko. ”arkilla” oli ehkä 40 metriä ja leveyttä 13 metriä. Laidat olivat vain puolitosiota
metriä.

Proomun kokka oli koholla, muutaman metrin maasta, sen kokka osoitti selvästi ylöspäin taivaaseen.

Arkin takana maa oli tasaista ja sileää arkin leveydeltä, mutta kymmenkunta metriä taaksepäin nurmikko oli hieman
erilainen. Se puhuttelikin minua, samoin kuin arkin hyvä kuntokin. Tuli tunne, että sillä viedään vielä jotain ja jonnekin.

Jäin miettimään ja pohtimaan teknokraattina asiaa. Pojat olivat äitinsä kanssa näköyhteyden päässä omissa
askareissaan. Minulle tuli vääjäämätön tunne, että heidät on saatava heti tuonne arkkiin, sillä Henki sanoi minulle:
”Maa, jota katsot tuossa arkin takana, sinkauttaa tuon arkin matkaan tasan 10 yli kaksitoista, sinun pitää TIETÄÄ SE,
MINNE SE MENEE.”

Minulle tuli kiire, koska tunnen Kirjoitukset. Lähdin haalimaan poikia, Jukka olikin yllätyksekseni arkissa ja nukkui siellä
rauhallisesti, samoin sain nuorimman kiinni, hänkään ei pyristellyt vastaan arkkiin menoa, samoin vaimoni.

Mutta muut ihmiset eivät nähneet tätä arkin takan olevaa maata, kun se tärisi, ikään kuin valmistui lennättämään arkin
pois tuolta alueelta, jossa se oli ollut odottamassa 65 vuotta. He eivät olleet huolissaan siitä saamastani aikamäärästä, vaikka kerroin sen, mutta eivät myöskään nauraneet, olivat lähinnä hämillään. Heille tämä maailma oli tärkeämpi. He
eivät oikein pitäneet proomua totena, ja vain harvat halusivat mennä siihen. Kello oli jotain paria minuuttia vaille 10,
kun sain perheeni turvaan ja maa alkoi vapista siellä takana sekä kiehua kuten puurokattila. Ihmiset näkivät sen, ja
kun mietin, onko tämä oikea arkki, luotin Jeesuksen lupaukseen ”kuule sydäntäsi”. Kun näin Jukan nukkuvan rauhassa, tiesin olevani oikeassa ”veneessä”. Arkin lähtiessä liikkeelle, se alkoi olla täysi, mutta valtaosan sen ”asiakkaista” olikin
käärinliinoissa, eli haudoista nousseita, ei pelottavia, vaan selvästi iloisia. He olivat sellaista, jotka tiesivät näkevänsä
kohta hyvin läheisen, kaipaamansa Kuninkaan.

Halusin vielä varmistuksen matkani suuntaan. Katsoin taaksepäin, ja maa, tai pikemminkin se alue jolta lähdimme,
loittoni hitaasti, sillä niin hallittua ”ylösnousemista” ei voi tapahtua muualla kuin ennen ilmestysvuorella. Se kiihtyi
kävelynopeudesta juoksuun, ja sitten tuli vain rauha ja harmonia. Matka jatkui, ja tunsin olevani oikeassa ruumassa.

Mikä minua unessa niin puhutteli? Siellä oli perheeni, lapseni, jotka tietävät Jeesuksen ja rukouksen, sekä vaimo, eli
kaikki rakkaat. Mutta mikä ihmeellisintä, silloin kun astuin arkkiin, en tunnistanut enää ketään siitä jäävää, vaikka olin
juuri heille kertonut, että se lähtee 12:10. En tunnistanut arkista perheeni lisäksi kun yhden ihmisen, jota en muista
nytkään, vain iloa sekä onnea, ihmeellistä kaikki.

Tätä tunnetta ei kukaan voi koskaan ylittää, eikä saavuttaa, muulla kun ylösnousemuksella.

Olen kuitenkin hieman ymmällä. Rukouksessa minulle kerrottiin, että tämä on sanoma, jonka läpi sinun tulee elää ja
levittää sitä. Samalla sain luvan kysyä myös lähimmäisiltäni, sillä joillekin on Henki kertonut sen, mitä todella nyt olisi
hyvä tehdä.

Olen uudestisyntynyt, tunnustava evankelis-protestanttinen, juutalaistaustainen kristitty Kempeleestä.

Jussi Pellikka
_______________________________________________________________________________