Koen pahaa ahdistuneisuutta ja sosiaalisia pelkoja. Käytännössä en voi käydä työssä, opiskella tai pysty parisuhteeseen näiden ongelmieni takia. Kun vihdoin sain rohkeutta ja pystyin hankkimaan itselleni apua niin minulta vaadittiin huumeseulat jotka olisi pitänyt antaa virtsanäytteenä täysin tuntemattoman ihmisen vieressä seuratessa peilien keskellä. En pystynyt tähän, en ole koskaan pystynyt virtsaamaan toisen henkilön läsnäollessa. Tästä syystä jouduin jättämään hoidot ja olen taas tyhjän päällä. Eikö ihmisellä ole enää ollenkaan yksityisyyttä? En käytä huumeita enkä päihteitä, olen täysin raitis. Joudunko nyt siis olemaan ilman hoitoa ja vaan hyväksyttävä se asia että tämä yhteiskunta ei ole ujoja ihmisiä varten.
En pääse hoitoon tai saa mitään apua
Sosiaalifoobikko
4284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä hait apua? itseltäni ei ole koskaan otettu huumeseulaa eikä virtsanäytettä vaikka aikoinaan psyyke lääkkeitä väärin käytin ja se oli viranomaisten tiedossa. Tiedäthän ettet mitään hoitoa saa tk.ssa, mtt.ssä. Suosittelen käymään yksityisellä ja sielläkin varomaan mitä puhut ja kerrot. Toiv. sinulla on ystäviä joille voisit puhua.
Niin eihän se ole väärinkäyttöä jos ei ylitä määrättyä lääkemäärää.
Niitä ei ole määrätty minulle
Sääliksi käy. Mieti mikä sinua pelottaa. Onko sinulle tehty lapsena pahaa, esim. pahoinpidelty. Olen itsekkin ujo ja ollut koko ikäni mutta olen päässyt pahimmista yli. Jos ei rakasta itseään ei voi rakastaa muitakaan, se on karu totuus. Itsensä täytyy oppia hyväksymään sellaisena kuin on. Minä söin useamman vuoden masennuslääkettä jännitykseen mutta se aiheutti sivuvaikutuksia ja lopetin koska tuntui että minulle oli kehittymässä hypomania ja tykkäsin ajella ylinopeutta autolla ja olin aika levoton ja ostelin turhia tavaroita. Nyt olen ollut lääkkeettä jonkun aikaa. En halua että minua stigmatisoidaan, minä kävin psykiatrillakin ja psykiatrisella hoitajalla jonkun kertaa mutta sain sen käsityksen että siellä pidetään vähä-älyisenä ja sain kouraani vain pillerireseptin vahvempaan lääkkeeseen josta totesin että tuota en todellakaan ala syömään.