Nostin esiin toisesta keskustelusta löytämäni hyvän aiheen, jonka lähtökohtaa muutin hieman:
Millainen ihminen haluaa olla suhteessa nimenomaan kusipään kanssa, jonka on itse määritellyt narsistiksi?
Mistä syystä ihminen haluaa olla suhteessa nimenomaan kusipään kanssa, jonka on itse määritellyt narsistiksi?
Miksi muotoilin aihetta uudelleen, johtuu siitä, että ihminen, joka on oikean, ei leikkinarsistin kanssa loukussa parisuhteessaan, ei ole koskaan halunnut olla suhteessa narsistin kanssa, eikä ole myöskään hakeutunut tuonkaltaiseen suhteeseen. Kysymys ei siis ole mistään haluamisesta, sillä tavoin, kuin toisilla, jotka haluavat leikkiä tulella ja pelata ihmissuhdepelejä, haukkuen jälkikäteen toisen narsistiksi, kun ei saa omaa tahtoaan läpi.
Millainen ihminen haluaa olla suhteessa nimenomaan kusipään kanssa, jonka on itse määritellyt narsistiksi?
Mistä syystä ihminen haluaa olla suhteessa nimenomaan kusipään kanssa, jonka on itse määritellyt narsistiksi?
Miksi muotoilin aihetta uudelleen, johtuu siitä, että ihminen, joka on oikean, ei leikkinarsistin kanssa loukussa parisuhteessaan, ei ole koskaan halunnut olla suhteessa narsistin kanssa, eikä ole myöskään hakeutunut tuonkaltaiseen suhteeseen. Kysymys ei siis ole mistään haluamisesta, sillä tavoin, kuin toisilla, jotka haluavat leikkiä tulella ja pelata ihmissuhdepelejä, haukkuen jälkikäteen toisen narsistiksi, kun ei saa omaa tahtoaan läpi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on heikko itsetunto ja persoonallisuushäiriö itselläkin. Itsetuhoisuuteni ja arvottomuudentunteeni ilmenee niin. Ilman tätä surkeaa suhdetta minulla ei olisi mitään suhdetta ja elämä olisi vieläkin tylsempää, ei mitään mitä odottaa ja pettyä.
Raha. En ole parisuhteessa vaan suhde on luonteeltaan palvelusuhde joka hyödyttää molempia. Tapaamme säännöllisesti ja hän maksaa minulle kaikista palveluista, joita teen hänelle. Ilman rahallista korvausta en suostuisi tähän.
Narsisti saa tietyn tyyppiset ihmiset kukkimaan ja lentoon. Nassen seurassa keski-ikäisetkin voivat olla kuin porukka hulluttelevia teinejä. Eräs yksinäinen henkilö tuskaili hankalan narsistiystävänsä kanssa usein, mutta sanoi, ettei kukaan ole niin hauska kuin narsisti. Ystävyys tuli kuulemma kalliiksikin, mutta hyvästä seurasta kannatti maksaa. Ystävyys tosin väljähtyi, kun yksinäisen saama perintö oli hurviteltu menemään.
Miksi muotoilin aihetta uudelleen, johtuu siitä, että ihminen, joka on oikean, ei leikkinarsistin kanssa loukussa parisuhteessaan, ei ole koskaan halunnut olla suhteessa narsistin kanssa, eikä ole myöskään hakeutunut tuonkaltaiseen suhteeseen."
Niin, itse en henkilökohtaisesti usko, että kukaan hakeutuu suhteeseen nimenomaan narsistin kanssa. Uskon, että useimmat narsistisuhteet lajista riippumatta alkavat tähän Vakninin kuvailemaan tapaan
"Ehkä meidän polkumme kohtasivat yksityisemmin. Ehkä minä olen se joka nostin sinut ylös kun olit maassa, annoin sinulle työtä kun olit työtön, näytin sinulle tien kun olit eksyksissä, valoin sinuun luottamusta kun epäilit, sain sinut nauramaan kun olit surullinen, herätin kipinäsi kun olit ikävystynyt, kuuntelin ja ymmärsin sinua, tunnistin sinut siksi joka todella olet, tunsin sinun tuskasi ja löysin vastauksia, ja annoin sinulle halun elää. Tietysti sinä tunnistat minut. Minä olen sinun inspiraatiosi, sinun ihanteesi, sinun pelastajasi, sinun johtajasi, sinun paras ystäväsi, se jota sinä haluat seurata, ja se jonka suosio saa sinut hehkumaan."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Sitten taas jos joku alkaa suhteilemaan ihmisen kanssa joka jo ensimetreillä on näkyvästi sitä mitä on, esim. päihteidenkäyttäjä , antisosiaalinen, väkivaltainen niin silloin on aiheellista varmaan miettiä niitä itsessä olevia tekijöitä, miksi moisen henkilön kanssa suhteeseen ryhtyy, kuten tuo ensimmäisen vastaaja toikin esille...
Aloituksessasi oli kohta jossa kuvasit, että nimenomaan oikean narsistin kanssa ollaan loukussa. Sitäkin on sitten hyvä pohtia mikä se loukku sitten. Yksinäisyyden pelkoa, taloudellista riippuvuutta, muutoksen pelkoa tms.
Yksi merkittävä näkökulma on myös pohtia, onko taustalla tunne, ettei ansaitse parempaa, mikä tuli mieleen tuon "eräs-esimerkin" kommentista
Vielä tuli mieleen noita syitä pohtiessa se jonkinlaisen huono-osaisuuden kasautuminen ylisukupolvien. Sekä sellainen kuvio, että aikuistuessaan lapsi valitsee vanhempansa kaltaisen puolison, taustalla kuvitelma että kykenee parantamaan toisen kunhan vaan tarpeeksi yrittää, jolloin loukku voi olla uhrin oma läheisriippuvuus/käänteis/ohutnahkainen narsistisuus.
Tämmösiä ny tästä yhtäkisti mieleen, jonkinlaisen linkin tähänkin taas löysin. Että hyvin monenlaisia syitä löytyy siihen miksi joku on loukussa huonossa suhteessa.
http://mielenihmeet.fi/7-syyta-onnettomat-parit-pysyvat-yhdessa/
Niin jotenkin juuri näin...vaikea selittää. Se tunnistaminen ja, että heti näkee mitä toinen oikeasti on ja tajuaa olevansa samanlainen, mutta ei omaa samanlaisia kykyjä tai vikoja. Vai onko kyse sitten vain täysin erilaisesta tempperamenttityypistä. Mielestäni tuo narsismin ja normaaliuden ero on kuin veteen piirretty viiva ellei kyse sitten ole tosi vakavasta häiriöstä. Omassa suhteessani minä olen se joka kärsii, mutta jos nyt ajatellaan jostain hyvä vastaan paha näkökulmasta niin, aloin suhteeseen tieten tahtoen vaikeassa elämäntilanteessa, jossa tarvitsin itse muuta ajateltavaa sekä pääsin osittain eroon vanhasta huonosta suhteesta. Tällä hetkellä ko.henkilö on monin tavoin minusta riippuvainen, mutta se ei todellakaan ole ollut minun motiivini vai voisiko sittenkin olla niin? No samapa tuo ,mitään kunnioitusta tai arvostusta ,puhumattakaan kiitollisuudesta ei ole ilmennyt. No en kai minä mitään palvovaa matoa edes sietäisi, mutta joku raja törkeydessä kuitenkin saisi olla. Näin suhteellisuuden tajun omaavana ymmärrän kuitenkin tämän asian pienuuden ja miten vaarallisia todelliset psykopaatit kuten jotkut poliitikot tai hirmuhallitsijat voivat olla.
"Näin suhteellisuuden tajun omaavana ymmärrän kuitenkin tämän asian pienuuden ja miten vaarallisia todelliset psykopaatit kuten jotkut poliitikot tai hirmuhallitsijat voivat olla. "
Niin näinhän se toki on, mutta jonkin verran voi ajatella niinkin, että meillä on vaan tämä yksi elämä ja jonkin verran voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen millaista se on...
Mitä tulee mainitsemasi narsismin ja normaliuden eroon niin siinä suhteessa olet kyllä oikeassa, että normaliuden raja on kuin veteen piirretty viiva, kun nykyään hyvin monet aikaisemmin epänormaaleiksi koetut asiat ja ilmiöt ovat nykyään normaaleja, että käsite on valtavasti laajentunut.
Nph:n liittyen itse pidän jonkinlaisena kriteerinä noita DSM-IV:n kriteereitä, että vois osua suurinpiirtein kohdilleen.
Mutta joo, tosiaan syitä olla huonossa suhteessa on monenlaisia ja monetkin niistä sitten liittyvät noihin itsetuntoasioihin. Saatetaan jopa valita kumppaniksi vielä itseäkin onnettomampi ihminen, että voisi tuntea itsensä edes pikkusen paremmaksi suhteessa toiseen. Jostain vaan se pitäisi löytyä se uskallus, heittäytyä omaan varaansa ja löytää tarkoitus elämälleen muustakin kuin siitä toisesta ihmisestä.
Terve tunnoiltaan oleva ihminen voi aina pahoin narsistisuudesta kärsivän ihmisen seurassa. Siis piiiiiiitkäkestoisuus huomioiden. Tilapäisesti merkitysksetön asia.
Esim. jos työpaikalla on narsisti / narsistisuudesta kärsivä ihminen,- niin ainut tapa pitää oman mielensä ongelmoitumattomana on pitää etäisyys nersistiseen ihmiseen. Siis mielen alueeella. Fyysisestihän monasti tämä ei ole mahdollista.
Ei mitään kosketuspintaa / ystävystymistä,- vaan asiallinen käyttäytyminen pitäytyen keskusteluissa pysymään vain itse oleellisessa. Työaisoissa.
Moni ei tiedosta narsistisen ihmisen sanattoman viestinnän vaikutusta, miten voimakas sen vaikutus onkaan,- alitajunta huomioiden. Juuri tämä tekijä koukuttaa sivulliset takertumaan narsistiseen ihmiseen ,- näkyen juuri ajatus maailmassa. Tunne- ja reagoimistasoissa.
Niin, sekin on huomioitava, miten KAIKKI ihmiset tekevät virheitä. Olipa narsisti tai ei,- mutta terveen ihmisen käytös eroaa narsistiruudesta. Terve ihminen pyrkii kasvamaan pois käyttätymisestä,- jolla paoittaa toisen mielen. Narsisti taas nauttii toisen mielen pahoittamisesta. Juuri tuohon tekijään mahdollistutaan vaikuttamaan vain sillä,- ettei rakenna kosketuspintaa narsistisen ihmisen välille.
Syvä osanottoni ihmiselle,- jonka puoliso on narsismista kärsivä ihminen. Niin,- kärsivä, koska narsismin sisäinen tila ei tuota itselleen tietoisuuteen onnellisuutta. Väitämpä,- miten narsismin moni tekijä käyttäytymisessä kompensoi juuri tätä pahanolon tunnetta ja pahentaa siten tilannetta. On tunteeton ja ei ymmärrä empaattisuuden merkitystä ihmisen kasvussa / muuttumisessa.
Vaikea vaan uskoa, että narsisti tuntisi pahanolontunnetta. Kun ei tunne mitään.
Tuleepahan näitä lukiessa tunne etten ole kelvollinen minkäänlaiseen suhteeseen. Niin vikainen ja vinksallaan olen. Pitäisikö minun ripustaa kaulaean varoituskolmio etten vahingossakaan tule antaneeksi vääriä vaikutelmia ja näin huijanneeksi jotain poloista resursseineen. Vielä jos mahdollista koettaisi itsensä pienentää ettei nyt kukaan vaan kokisi itseään petetyksi kun asiat ei kertakaikkiaan lukuisista oikaisurityksistäni huolimatta ole sitä mitä joku nyt taas haluaisi niiden olevan tai mitä hän haluaisi nähdä. Parasta kaikille olisi kai päättää päivänsä vallan niin pääsisi maailma kokonaan yhdestä hämmennyksestä.