Katse silmissä kertoo aika paljon. Kun ensin nuhtelen ja sitten selitän. Että vaikka se iskä vietiinkin pois, ei ole hätää. kaikki hyvin.
Mieheni sai aivoinfraktin 11.8. Kello oli aamulla 7. Heti mulle selvisi mistä oli kysymys, eli sanoin ylösyrittäneelle mutta ei ylöspääsevälle miehelleni että istut nyt siinä. Olin sitä ennen auttanut hänet isumaan mutta nyt sanoin etä pysy siinä.
Menin keittiöön missä puhelimeni oli ja soitin 112. Hehän haluava.t että olen koko ajan puhelimessa mutta nyt sanoin että mies painaa yli 100 kg ja jos se kaatuu minä en mahda mitään. Hälytysihminen sanoi että ok jos jotain uutta niin soita.
Ei mennyt kuin 10 minuuttia kun kuulin ambulanssin tulevan ja en ollut mielessäni koskaan miettinyt vastaavaa tilannetta. Ainoat ovelliset tilat meillä on WC sekä vaatehuone. Sinne Vaatehuoneeseen sen sitten laitoin.
Koira haukku ankarasti alkuun mutta sitten se hiljeni tai sitten se haukkui mutta en enää kuullut sitä. Tärkeintä oli mies.
Mies vietiin sellaisessa istumatuolissa alas. Puukerrostalo, 2 rappua, 2 asukasta per tasanne. Asutaan 2.kerroksessa. Koira kuuli hyvin kolinat ja äänet, minäkin autoin ambulanssimiehiä viemällä alas heidän pyytämiään tavaroitaan.
Kun mies oli viety ja päästin koiran vaatehuoneesta pois oli minun ihmetys suuri. Se ei lainkaan hakenus isäntäänsä, oli vaan. Eli kaikesta siitä puheesta se oli jo ymmärtänyt että iskä on viety.
Käytiin aamupissalla ja senkään jälkeen koira ei osoittanut mitään merkkejä kaipauksesta. Olin ihmeissäni. Mitä tämä on.
Se lopetti laiheliini kyllä syömästä johon auttoi että jompukumpi pojistani tuli silloin meni ruoat. Eli mies.
Kun mies tuli kotiin sairaalasta viikon päästä, koira oli mukana. Koira ei noteerannut sitä juuri lainkaan, varovasti haisteli mikä sekin oli minulle yllätys.
Nyt sitten 3 kuukauden jälkeen miehelläni on taas se rooli mikä ennenkin. Ainoa ongelma on nyt se että kaikki kolina rapussa on että "nyt se taas viedään". Muuta en keksi selitykseksi tälle asialle.
Eli siis trauma koiralla mutta miten tämäntyyppistä voi purkaa?????
Mieheni sai aivoinfraktin 11.8. Kello oli aamulla 7. Heti mulle selvisi mistä oli kysymys, eli sanoin ylösyrittäneelle mutta ei ylöspääsevälle miehelleni että istut nyt siinä. Olin sitä ennen auttanut hänet isumaan mutta nyt sanoin etä pysy siinä.
Menin keittiöön missä puhelimeni oli ja soitin 112. Hehän haluava.t että olen koko ajan puhelimessa mutta nyt sanoin että mies painaa yli 100 kg ja jos se kaatuu minä en mahda mitään. Hälytysihminen sanoi että ok jos jotain uutta niin soita.
Ei mennyt kuin 10 minuuttia kun kuulin ambulanssin tulevan ja en ollut mielessäni koskaan miettinyt vastaavaa tilannetta. Ainoat ovelliset tilat meillä on WC sekä vaatehuone. Sinne Vaatehuoneeseen sen sitten laitoin.
Koira haukku ankarasti alkuun mutta sitten se hiljeni tai sitten se haukkui mutta en enää kuullut sitä. Tärkeintä oli mies.
Mies vietiin sellaisessa istumatuolissa alas. Puukerrostalo, 2 rappua, 2 asukasta per tasanne. Asutaan 2.kerroksessa. Koira kuuli hyvin kolinat ja äänet, minäkin autoin ambulanssimiehiä viemällä alas heidän pyytämiään tavaroitaan.
Kun mies oli viety ja päästin koiran vaatehuoneesta pois oli minun ihmetys suuri. Se ei lainkaan hakenus isäntäänsä, oli vaan. Eli kaikesta siitä puheesta se oli jo ymmärtänyt että iskä on viety.
Käytiin aamupissalla ja senkään jälkeen koira ei osoittanut mitään merkkejä kaipauksesta. Olin ihmeissäni. Mitä tämä on.
Se lopetti laiheliini kyllä syömästä johon auttoi että jompukumpi pojistani tuli silloin meni ruoat. Eli mies.
Kun mies tuli kotiin sairaalasta viikon päästä, koira oli mukana. Koira ei noteerannut sitä juuri lainkaan, varovasti haisteli mikä sekin oli minulle yllätys.
Nyt sitten 3 kuukauden jälkeen miehelläni on taas se rooli mikä ennenkin. Ainoa ongelma on nyt se että kaikki kolina rapussa on että "nyt se taas viedään". Muuta en keksi selitykseksi tälle asialle.
Eli siis trauma koiralla mutta miten tämäntyyppistä voi purkaa?????
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.