Siis kyllä minä ymmärrän, ett 13-15 vuotiaita äitejä täällä kummeksutaan, mutta pistäkää nyt hyvät ihmiset jotain rajaa!!! Varsin moni 17-19 vuotias voi olla jo ihan hyvä äiti tai isä, ja löytyy niitä uusavuttomia ja vanhemmiksi kelpaamattomia kolmikymppisistäkin.
Nykyään asenne tuntuu olevan se, että pitäisi viettää "villiä ja vastuutonta elämää" vähintään 30 vuotta voidakseen olla hyvä vanhempi. JA PASKAT! Eivät kaikki ole itsekeskeisiä hedonisteja. 50-luvulla oli ihan tavallista hankkia lapsia kahdeksantoistakesäisenä, nykyään pitää odottaa, että paras biologinen vaihe on jo ohi, ja sitten itketään, kun ei niitä lapsia kolmevitosena enää saa (en tarkoita tätä pahalla, lapsettomuus on aina kipeä asia, mutta ei ehkä oikeasti kannata väkisin venyttää sitä lisääntymistä, kun se käy iänmyötä vaikeammaksi).
Eri ihmiset kypsyvät vanhemmuuteen eri aikaan, lopettakaa turha parjaaminen. Eihän siitä haukkumisesta ole mitään hyötyä, vaikka kyseessä sattuisikin olemaan IHAN OIKEASTI epäkypsä teini. Usein lapsi kasvattaa, aikuistakin ihmistä.
Ja tiedoksenne vielä, en ole teiniäiti, vaan lapseton 21-vuotias nainen. Oma äitini oli 17 kun synnyin, isä hieman vanhempi. Parempia vanhempia en olisi voinut saada. Äitini on sanonut, että äitiys oli parasta silloin kun oli nuori. Silloin jaksoi puuhata ja innostua. Nuorimmaisensa hän sai reilusti yli kolmikyppisenä, ja on todennut, että paljon rankempaa on ollut joka suhteessa. Varsinkin kun välissä oli vuosia, joina kaikki lapset olivat isoja, ja sai elää "oman päänsä mukaan". Vaikea kuulemma luopua pitkistä aamu-unista ym.
Nykyään asenne tuntuu olevan se, että pitäisi viettää "villiä ja vastuutonta elämää" vähintään 30 vuotta voidakseen olla hyvä vanhempi. JA PASKAT! Eivät kaikki ole itsekeskeisiä hedonisteja. 50-luvulla oli ihan tavallista hankkia lapsia kahdeksantoistakesäisenä, nykyään pitää odottaa, että paras biologinen vaihe on jo ohi, ja sitten itketään, kun ei niitä lapsia kolmevitosena enää saa (en tarkoita tätä pahalla, lapsettomuus on aina kipeä asia, mutta ei ehkä oikeasti kannata väkisin venyttää sitä lisääntymistä, kun se käy iänmyötä vaikeammaksi).
Eri ihmiset kypsyvät vanhemmuuteen eri aikaan, lopettakaa turha parjaaminen. Eihän siitä haukkumisesta ole mitään hyötyä, vaikka kyseessä sattuisikin olemaan IHAN OIKEASTI epäkypsä teini. Usein lapsi kasvattaa, aikuistakin ihmistä.
Ja tiedoksenne vielä, en ole teiniäiti, vaan lapseton 21-vuotias nainen. Oma äitini oli 17 kun synnyin, isä hieman vanhempi. Parempia vanhempia en olisi voinut saada. Äitini on sanonut, että äitiys oli parasta silloin kun oli nuori. Silloin jaksoi puuhata ja innostua. Nuorimmaisensa hän sai reilusti yli kolmikyppisenä, ja on todennut, että paljon rankempaa on ollut joka suhteessa. Varsinkin kun välissä oli vuosia, joina kaikki lapset olivat isoja, ja sai elää "oman päänsä mukaan". Vaikea kuulemma luopua pitkistä aamu-unista ym.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Joopa joo. En olisi itse voinut kuvitellakaan, että
olisin kaksi/kolmekymppisenä ruvennut äidiksi. Pidin
itseäni todella kypsymättömänä ja teinivuosinani
olin ihan kakara vielä. Olin jo 36, kun eka lapseni
syntyi ja jo 42 toisen tullessa, siis todella VANHA
synnyttäjä molemmilla kerroilla (paheksukaa ja ihme-
telkää). Mutta ei ihmisen kronologinen ikä aina ker-
ro kaikkea! Olen jaksanut olla äiti muksuilleni, joista nuorempi menee ensi elokuussa kouluun. Saan
olla kiitollinen, että molemmat ovat syntyneet ter-
veinä, mutta kieltämättä nuoremman kanssa oli hiu-
kan väsyttävämpää. Toisaalta olen joskus aikaisemmin kertonut, miten helppoa oli esim. herätä yöllä ruokkimaan lasta, kun huono parisuhde
oli ohi - ei tarvinnut vetää hernettä nenään sii-
tä, että mies vaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia.
Ammattihenkilöstön asennetta kuvannee, että mi-
nulta sikiöntutkimusyksikössä vieraillessani ky-
syttiin, oliko jälkimmäinen raskaus keinoalkui-
nen. Joillekin lapsen saaminen siinä iässä on to-
della vaikeata, joten en menisi suoralta kädeltä
ketään tuomitsemaan, jos hankkii jälkikasvunsa
ajoissa. Tsemppiä vaan heille!
enkä edes ihmettele. Jos se oli sinulle oikea ikä hankkia lapsia, niin sehän on sitten hienoa :) Tosiaan, tuo oli vain oman äitini kokemus lapsen saamisesta myöhemmällä iällä. Ehkä hänellä on ollut nyt rankkaa siksi, että se "pikkulapsi-kausi" levisi parin vuosikymmenen jaksolle, kun iltatähtiä tupsahti kaksi. Itse toivoisin voivani tehdä "kompromissin", pari lasta siinä 25v. tienoilla, lyhyehköin välein, kiitos. No, lapset eivät tule kello kaulassa, pääasia onkin, että ovat rakastettuja :)
olen 20-vuotias ja tyttäreni on kolmikuinen..on todella rasittavaa kun kaikki sukulaiset sun muut sanovat että "kuinka sä nyt noin nuorena.." siis haloo! onko parikymppinen jotenkin epäkypsä saamaan lapsia? mielestäni olen kypsä ikäisekseni ja olen ollut lapsen isän kanssa viisi vuotta yhdessä, kolme vuotta kihloissa ja nyt suunnitellaan häitä ensi kesäksi..taloudellisestikin meillä menee hyvin, joten miksi kaikki ovat jotenkin sitä vastaan että tehdään nuorena lapsia?? en olisi ikinä voinut kuvitella tekeväni lasta joskus vasta 30-40 vuotiaana, niinkuin nykyisin tehdään..
Suurin osa 17-19 vuotiaista ei osaa rakentaa suhdetta, joka kestäis edes siihen saakka, kun kakaralla murrosikä tulee. Eri asia kuin olla hyvä äiti, mutta silti lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. 95% teiniäideistä muuttuu yh:iks lapsen ensimmäisen 10 ikävuoden aikana, aivan sama kuinka paljon vaahtoot.. Että se siitä hyvästä vanhemmuudesta. Se se vasta onkin epäitsekästä?
Ihmiset kypsyy eri ikäisinä, mutta kukaan ei henkisesti oo kypsä 17-vuotiaana. Monilla päiväuniosasto jatkuu yli kakskymppisekskin.. näköjään.
Ja hei: vanhemmat kasvattaa, elämä kasvattaa... lapset ei kasvata, niitä kasvatetaan. Get it?
"aivan sama kuinka paljon vaahtoot.."
Olen huomannut näillä foorumeilla, että vaahtoamisen hoidat lähinnä sinä.
Epäilen vahvasti, että sinulla on voimakkaita psykologisia ongelmia, joita et osaa käsitellä ja purat siksi lapsellista kiukkuasi täällä muihin ihmisiin. Eikö äitisi halannut tarpeeksi vai halasiko liikaa?
Opettele ensin käsitteleemään ongelmasi ja tule sitten takaisin.
joku on erimieltä niin heti on jotain ongelmia.
Tienejä on ilmeisesti halattu liikaa, koska pitää hankkia se oma halinalle heti kun silmä välttää.
Kun arki astuu kuvioihin heitetään se halinalle nurkkaan.
Väärin epäilty. Ei sun kannata ees yrittää, koska tietämykses psykologiasta lienee aika heppoisella pohjalla.
Jos mulla on ongelmia niin taatusti en täältä neuvoa kysele, kaikkein vähiten sulta. Syy siihen selviää kun lukee näitä juttuja, puhumattakaan sun jutuistas. Jos ei siltikään mee perille, niin kokeile ensiks vaikka selittää että miten mun äitini liittyy mun oikeuteen esittää oma mielipiteeni? Puhumattakaan halaamisesta? Mut koska varmaan et tajunnut, niin sanon ihan suoraan: ei ole minkäänlaisia ongelmia nyt.
Kyllä mä kysyn sulta suoraan, jos oon sulta neuvoja vailla. Tosin tuskin moista tilannetta tässä elämässä tulee eteen.
Niinettä jos ei kestä kuulla toisten mielipiteitä niin kannattaa ainakin sit pitää piipitykset pään sisällä. Mua ei liikuta vähääkään, mut sulle voi jäädä parempi mieli. Vai ottiko liian koville?
Niin, ne kolmikymppisethän ei eroo tms... eikä ero todellakaan lapsen elämää pilaa, jos se hoidetaan asiallisesti ja suhteet molempiin vanhempiin turvataan. Kaikkea voi sattua, ja varmasti osa 17-18 vuotiaista on oikeasti epäkypsiä vanhempia, ja osa nelikymppisistä on oikeasti liian vanhoja siihen hommaan. Pointtini on se, ettei ole olemassa yhtä oikeaa ikää tehdä lapsia, kukin tallaa tyylillään, ja useimmat pärjäävät ihan hyvin. Hieman lapsellinen minusta tuo sinun "päiväuniosasto"-kommenttisi, mutta toisaalta joillain ei ole parempaa tekemistä kuin morkata muita, jos se on elämäsi ainoa hupi niin anna mennä vaan.
Niin, ja tuosta "lapset kasvattaa"-kommentistani: KUKAAN ei ole valmiiksi täydellinen äiti tai isä lapsen saadessaan, ei vaikka olisi viisikymppinen. Vanhemmaksi on kasvettava, jos muuta luulet, niin kyllä olet pahasti metsässä. Ota herne nenästä ja anna ihmisten elää elämäänsä omalla tavallaan. Get it?
'Olen huomannut näillä foorumeilla, että vaahtoamisen hoidat lähinnä sinä.'
No mitähän sä sitten oot tehny???? Tekopyhien jeesustelijoiden kannattais pitää suunsa kiinni!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000006346997
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000006348255
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000006350256
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000006348529
Hyvä lähtökohta sulla: Panetan itteni paksuks kenen kans vaan, kun voidaanhan me aina erota, kuhan tehään se siististi.. hyvähyvä!
Avioero tai vanhempien ero yleensä vaikuttaa AINA negatiivisesti lapsiin. Tommoset mukakauniit asiat kun 'eron hoitaminen asiallisesti' ja 'suhteiden turvaaminen molempiin vanhempiin' on aina kurjuuden minimointia eikä lopputulos oo koskaan sen veronen kun jos lapsi kasvais ehjässä perheessä.
Ei oo oikeeta ikää tehda kakaroita, mutta taatusti on olemassa liian nuori ikä ja se on sitä päiväuniosastoo.
Jännä juttu huomata, että jos täälä esittää mielipiteensä teiniäitiyden puolesta niin johan riittää kehujia ja perseennuolijoita mut meeppä sanoon jotain vastaan, niin johan sitä ollaan lapsellisia ja morkataan viattomia ihmisiä.
Ja kaikkein huvittavinta on huomata tää porukka joka todennäkösesti tulee vähän rikkonaisista perheistä tai joiden asiat ei muuten oo ihan ok ja muutenki ollaan vähän hukassa, niin sit ajatellaan et se kakara on vastaus kaikkeen. Säälittävää.
Laskeduppas teiniseni sieltä jalustalta alas, et sä sinne kuulu.
taidat olla, kun tahallas vääristelet. Tietenkään ero ei ole hyvä juttu, tietty pitää pyrkiä siihen, että vanhemmat pysyy yhdessä. Mutta kaikesta huolimatta kaiken ikäiset eroavat, ja kunnolla hoidettu ero (niitä on olemassa!) ei mitenkään lopullisesti pilaa lapsen elämää.
Ja kultsi puppe, en oikeastaan ole teini enää, enkä millään jalustalla seiso (vaikka sieltä syövereistä katsottuna siltä saattaakin näyttää). En myöskään ole teiniäitiyttä ylistänyt, vaan olen sanonut, ettei minusta ole millään tavalla perusteltua morkata nuorena lapsensa hankkineita, vaan että voisitte te elämäänne tyytymättömät keskittyä oman elämänne elämiseen sen sijaan, että haukutte ihmisiä, joita ette edes tunne.
Niin, ja miten muuten määrittelet kypsän äidin? Minusta äiti, joka onnistuu kasvattamaan vauvasta onnellisen ja tasapainoisen nuoren aikuisen, on pakostakin ollut kypsä (ei sillä, joskus voi tulla ongelmia, jotka eivät vanhemmista johdu, mutta em. kriteerin täytävä äiti on aivan varmasti ollut hyvä vanhempi). Itse tunnen monia ikäisiäni, joiden äidit olivat hyvin nuoria, ja jotka ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Olisiko heidän pitänyt jäädä syntymättä?
Ja sinua tuskin voi kutsua viattomaksi ihmiseksi, niin paljon olet tehnyt täällä töitä muita arvostellaksesi ja haukkuaksesi. Katso peiliin. Ja opettele lukemaan, niin ei tarvitse kaikkea sanoa sinullekaan kolmeen kertaan. Joko hahmottuu?
Vääristelen? Mä vaan luen tekstiä siten kuin sen edessäni näen. Mä en tunne sua etkä sä tunne mua ja hyvä niin. Jos henkilökohtaisuuksiin kuitenkin haluat mennä, niin esittele toki itses ensin ennenkuin alat sarvia pistään päähäni puhumattakakaan kullitteluhellittelynimien viljelemisestä. Tosin tunnettiin tai ei, veikkaan että sun tapauksessas ihan yhtä hedelmätöntä olis maaperä, aivan sama miksi mua kutsuisikskin.
Sä oletat itsesi lisäks paljon monesta muustakin asiasta jostä et mitään tiedä. Tietysti jos oon tietämättäni tyytymätön elämääni, niin toki voit valaista lisää. Mä kuuntelen mielelläni, mut laita faktaakin sekaan ettei pelkästään mutua ja provoa.
Kypsä äiti vai... noh, monta moista on vastaani tullut, mutta yksikään niistä ei oo ollu alle 20 v, ja varmaan vielä harvempi kirjoittelee tänne. Tää on mun mielipide ja mitäs sä sille voit muuta tehdä, kuin itkeä ja kiukutella näköjään?
Viattomaks en oo koskaan itteeni väittäny mut esim sä oot varmaan täysin oikee ihminen heittään ensimmäisen kiven. Mitä tulee mun mielipiteiden esittämiseen, niin ei se töitä teetä, päinvastoin.
Ihan vapaasti saat nähdä mut tuollaisena kuin otit vapauden aikaisemmin mainita. Samaa vapautta käyttäen mä näen herkkänahkaisen, alentuvaisuuteen taipuvan ja huonoitsetuntoisen hameenkantajan, jolla jollakin tavalla oma lehmä ojassa. Miten... ei jaksa kiinnostaa.
Mielipiteet on ku persereikä; jokaisella on sellanen. Joko hahmottuu?
Juu, hahmottui. Katsos, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa...jos vähättelet ensim mun mielipiteitä, et voi sitten odottaa suurta kunnioitusta täältä päin. Et myöskään huomannut/halunnut huomata sarkasmia eräissä kohdissa teksitiäni. Mutta vielä kerran rautalangasta: mielipiteitä saa olla, mutta ei kaikkia nuoria äitejä pidä sanoa huonoiksi ja epäkypsiksi. Alkuperäisen viestini pointti oli vain ja ainoastaan pyytää, että lopettaisitte turhan solvaamisen. Tunnustan, etten vastausviestessäni pysynyt itsekään täysin asialinjalla, jotenkin sitä vain tuppaa kimpaantumaan, kun eräiden ainoa pyrkimys tuntuu olevan ilkeily. Mutta yhdestä asiasta olen samaa mieltä: ihan kiva, etten tunne sinua, tai muitakaan kaltaisiasi. Hyvää loppuelämää sinulle silti, toivottavsti sinun lapsestasi ei koskaan tule teiniäitiä tai muulla tavoin "yhteiskuntakelvotonta".
Kiitos toivotuksista, mutta koska mulla ei oo moiselle käyttöö, niin säästä se vaikka sellaisille, jotka sitä täältä hakevat.. niitä riittää.
Ei sen metsän kyllä aina tarvii vastata. Jos oon vailla vastausta, osaan sitä pyytää. En vähätellyt, olin eri mieltä. Ero noiden välillä on jotain muuta kuin semantiikkaa. Ja niin surkeasti mulla ei mee, että kunnioitusta joutuisin tämmöisiltä palstoilta hakemaan.
Mun mielipiteet pohjautuu omiin kokemuksiin ja tilastonikkarointi sit on vielä eri asia. Jos edellä mainittu ei kolahda, niin tarkottaako se sit että se on 'ei saa'? No ei todellakaan. Jos mä väitän että 'suurin osa' ja sä vedät siitä herneet nokkaan, niin sarkasmin ja henkilökohtasuuksien sijaan voisit keskittyä vaikka mun mielipiteen kumoamiseen ja ihan vielä faktan avulla?
En nyt tiedä, että teitittelitkö mua vai kohdistuuko moralisointisaarnaamissuvaitsevaisuushymistely jollekin muulle taholle, mutta kannattaa käydä eläintarhassa katselemassa ronsuja. Niillä on paksu nahka eikä ne kunnolla ees huomaa jos niitä taputtaa. Piikittäminenkin pitää tehdä isosti että reagoivat. Ja silti ne sentään on sopeutunu omaan pikkupikku maailmaansa ihan kiitettävästi eikä isommin päästä ääntä paitsi jos on nälkä.
omat viestisi uudellee. Sanoit nimenomaan, ettei KUKAAN ole kypsä 17-vuotiaana. Lisäksi väitit varsin selvästi minun elävän vielä "päiväunissa". Tämä EI ole pelkästään eri mieltä olemista, vaan nimen omaan myös vähättelyä ja yleistämistä. Ja en minä nyt sentään teititellyt, sama koskee useita ihmisiä. Ja tuosta norsun nahasta... tuskin sinun sanasi täällä nimimerkin takaa lauottuna ketään niin lopullisesti raiteiltaan suistavat, mutta oletkos koskaan miettinyt, onko toisten haukkuminen jollain tapa tarpeellista?
Mä tulin 16 vuotiaana raskaaksi raiskauksen uhrina,tein abortin jo siksikin etten ollut valmis äidiksi.19 vuotiaana sain ensimmäisen lapseni ja näin jälkikäteen ajateltuna en kyllä olisi vielä silloikaan ollut aivan "kypsä",ei sillä ettenkö pystynyt vastuuta kantamaan ja huolehtimaan,jotenkin vain oli nuoruus vielä kesken.23 vuotiaana sain sitten toisen lapseni ja silloin paneuduin äidin rooliin täysin rinnoin jolloin unohdin vallan oman hyvinvointini.Vuonna 2003 sain sitten tämän "iltatähden"33 vuotiaana ja voin sanoa että nyt on kaikki balanssissa!Jaksan ihan erilailla kun ikä on tuonut pitkäjänteisyyttä ja asennekin eri asioihin "leppoisampi".Mä en tuomitse ketään joka haluaa lapsen tai ei halua,oli sitten ikää tai ei.Tsemppiä vaan kaikille äideille ja isille tasapuolisesti!
Luin:
Lainaus omasta tekstistä: 'Mun mielipiteet pohjautuu omiin kokemuksiin...'
-> Ota tämä huomioon ja sen jälkeen tuo mulle näytille yksikin... korostan YKSIKIN 17-vuotias, joka on ajatusmaailmaltaan ja elämänkokemukseltaan luokiteltavissa kypsäks ihmisiks eli aikuiseks. Mä jään odotteleen.. kiire ei oo, mut josko mun elämän aikana löytyis. Voi tehdä silti tiukkaa. Omalle kohalle ei oo sattunu.
Lainaus omasta tekstistä:'...Monilla päiväuniosasto jatkuu yli kakskymppisekskin.. näköjään.'
Missä kohtaa tuossa viittasin sinuun? Vai viittasinko joihinkin muihin tällä palstalla? Vai joihinkin tuolla 'yksinhuoltajat'-palstalla. Vai uniapneasta kärsivien palstalle? Noh? Miten on? Vai tunnistitko yllättäen itsestäsi uuden piirteen?
Koska en tiedä kaikkea kaikesta maan päällä ja taivaissa, lienee varmaan aina kyse jonkin laisesta yleistyksestä. Sen nyt luulis tajuavan jokaisen viimeistään kun sanoin kyseessä olevan mun mielipiteeni. Jos sä et oo samaa mieltä niin se on voivoi ja elämä on. Mitä osaa tosta sä et ymmärtäny? Jos sä tiedät jotain paremmin noista mun väitteistäni, niin senkun jaat jumalaista tietämystäs ja me muut kuunnellaan korvat höröllä ja kumarretaan sulle.
Mä oon miettiny paljon juttuja, mut just tuota en juurikaan. Tarviiko moista ees miettiä? Sit kun tuon tiedät, niin kerroppa mitä muuta sä oot tuon lisäks miettiny, niin mietitään yhessä.
Koirat haukkuu, lehmät ammuu ja linnut piipittää. Vain ja ainoastaan joissakin ihmiskunnan naiselävissä noi piirteet yhdistyy. Ootko ees moiseen törmänny, jos kerran ronsut on outoja?
Ja joojoo tiedän että ottaa koville ja on muutenki rankkaa, mut jos sulla ei oo muuta sanottavaa kun kauhistella mun mielipiteitäni, niin mä lopetan sun kanssas painimisen tähän. Tää on tylsää.
Ja ainiin: Mihinkäs sä hukkasit raitees?
Yksikin 17-vuotias... en varmaan tuo näytille, sähän söisit sen ja antasit vielä piiskaa :) Oma äitini oli kypsä äidiksi siinä iässä. Valitettavsti nyt jo lähempänä neljää kymppiä...
Ja ei mua (edelleenkään) sun mielipiteet haittaa, vaan se, että sä pyrit sanomisillas aiheuttamaan pahha mieltä. Se näkyy teksteistäsi hyvin selvästi, ja musta on vaan ikävää, että tullainen asenne on nykyään jopa "suotavaa", kun ei sillä mitään saavuta.
Mut okei, lopetetaan vaan, turhahan se on sokealle selittää miltä ruusu näyttää ;)
Kukin tyylillään. Joillekin sopii äitiys nuorena, toisille vähän vanhempana. Ja mä ainaki lupaan lopettaa tän tappelun nyt, yhen kerran oli vaan pakko vielä vastata... myönnetään, täyttä ajan hukkaa :)
Ei oo ollu tapana kajota teineihin millään tavalla. Harmia siitä vaan tulee, kysy vaikka Timpeltä, jos tuolta yh-palstalta ei vastausta löydy.
Kypsä äidiks on eri asia kun kypsä. Niillä korteilla pelataan mitkä käteen annetaan ja puukko selässäkin oppii nukkuun, vai miten se pohjalainen sananlasku sanoo. Paha sanoo, kun en mammaa tunne, sun kuten muidenki mulle outojen jutut helposti on essonpaari-osastoo, ellei ite nää todisteita. Siksipä pidän mielipiteeni edelleen.
Mun motiiveista ei nyt sen enempää mut kerro nyt kuitenkin sit sä että mitä sä kuvitteleet saavuttavas omilla teksteilläs?
Sokea löytää ruusut tuoksun perusteella, joka sekin haihtuu ja vieläpä nopeemmin kuin terälehdet kuihtuu ja todellisuus paljastuu.
Oliko mutsis kenties teiniäiti, kun ei älynny opettaa, et suun voi pitää kiinnikki, jos ei muuta osaa ku haukkua ja olla kakkamainen? Tähän ja useisiin vanhoihin keskusteluihin ja xxxxxx-hyypiöön viitaten. Ota tutti ja oo hiljaa.
xxxxxx on ainut joka kirjoittaa asiaa tällä palstalla. Täällä niin monet pikku tyttelit kulkee ruusulinssit lärvissä ja höpisee kuinka teiniäidit on niin hyviä äitejä. Eräskin kertoi olevansa perkeleen hyvä äiti kypsyyttä tosiaan.
Annu76 lentäköön sinne pumpulipellolle tai mielikuvitusmaahan haihattelemaan näiden meidän tulevaisuuden toivojen kanssa.
Ja sun stooris oli?
Olipa upeeta et säkin toit arvokkaan panokses tähän keskusteluun. Me voidaan nyt sit kaikki paistatella jakamas viisauden valossa.
Mä aattelinkin että sä osaat arvostaa sitä! Ei mulla sen kummempaa stooria, tässä ensimmäistäni odottele (liekö 28 vielä liian nuori, kun ei osteoporoosikaan vielä vaivaa...). Lupaan hankkia seuraavan vasta kun olen 59!
siellä pumpulipellolla on, kuin niiden seurassa, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan toisten katseleminen pitkin terävää nokkaansa. Ei, kaikki teiniäidit ei ole hyviä äitejä. Ei oo kaikki nelikymppisetkään. Jos nyt vaan lopettaisitte turhan parjaamisen, kun ei siitä ole mitää hyötyä kenellekkään. Verenpaineennekin nousee ihan turhaan, kun otatte kyttyrää siitä, että joku hankkii lapset semmoisessa iässä, että ehtii vielä joskus olla mummokin.
hohhoijaa... vaikutatpas sinä keskenkasvuiselta... ei voi muuta sanoa =) vaikken itsekään mikään kovin vanha ole :)
tässä on kysymys siitä, että sinä olet saanut jonkun pinttymän... sanoi sinulle mitä tahansa, tartut aina johonkin epäoleelliseen...
"Panetan itteni paksuks kenen kans vaan, kun voidaanhan me aina erota, kuhan tehään se siististi.. hyvähyvä!"
Ja sanonpa sen verran omaa kokemustani, että avioero ei lähellekkään aina vaikuta negatiivisesti lapsiin... (et tosin niin väittänytkään aiva kokonaan).
Omat vanhepani erosivat minun ollessani 5.. veljeni olivat 3 ja 7v.
Kyllä tässä pärjätty ollaan ja voisinpa vaan sanoa että eipähän tunnu ns. pienet murheet maailmanlopulta.. Sitä on oppinut selvitymään ja sopeutumaan.. vaikeinakin aikoina... elämä kun ei ole aina niin ruusuilla tanssimista :)
Onhan se TODELLa parempi vaihtoehto, jos lapsilla olisi ehjä perhe... mutta tuskin lapselle ESIM. alkoholisti-isä, väkivaltainen isä yms... YHTÄÄn on parempi asia!!!!!!!!!!!!!!
Tärkeintä on se että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi!!!!! ja sitä ei todellakaan ikä määritä!!!!
tuskinpa lapsi ymmärtää minkä ikäinen äiti hänellä on? eikö totta?
enkä ymmärrä mitä kitisemistä siinä on, jos joku lapsen aikoo pitää... kai nyt JOKAINEN tietää mitä tekee!
28? Not..
Jatka harkitsemista. Muista kalsiumin saanti.
Vaikka niin väitätkin, sulla ei oo hajuakaan, mistä tässä on kysymys. Onneksi sentään myönsit olevasi et-niin-kovin-vanha. Se jotain kertonee.
Epäoleellisuuksiin tarttumisesta oot ihan ilmiselvästi juurikiin oikee henkilö mainitseen, mutta hyvä että karrikoitu ilmaisu edes jotain reaktioo sai aikaseks pään sisällä. Seuraavaks voisit aivojumpata ja miettiä asioita vielä vähän pidemmälle, jos kapasiteetti muuten riittää.
Onnistuit loistavasti missaan kokonaisuuden, vaikka avioerolapsena varmasti tiedät kuinka hyvin ihminen sopeutuu huonoonkin elämäntilanteeseen. Se mitä yhtä helposti ei tajua on se, että kaikki tuntuu hyvältä kun paremmasta ei tiedä. Vanhempien ero vaikuttaa lapseen negatiivisesti AINA, vaikka kuinka jeesustelisit. Mihin muuten se alkoholistiäiti tai väkivaltaisia äiti katoaa eron myötä lapsen ajatuksista ja tunne-elämästä loppuelämän ajaksi? Vai mitä tarkoitit paremmalla?
Voi kun te maailmanparantajat ymmärtäisitte että vanhempien eron vaikutukset lapsen elämään realisoituu toden teolla vasta aikuisiällä, kun omaa suhdetta aletaan rakentaa. Jos et tiedä miten, niin kysy.
Usko muuten huvikses, että jos nyt teiniäideistä puhutana, niin todellakaan jokainen ei tiedä mitä tekee. Tai ehkä tietää, mut liian myöhään. Ja tähän perään 328 huutomerkkiä ja paljon isoja kirjaimia, ne kun tuntuu sulle kolahtavan.
Oletko kenties lukenut kirjoittamani viestit ihan ajatuksen kanssa? Tarkoituksenani ei ainakaan ole ollut tuomita ketään.
olet
Sattumalta jouduin tänne palstalle. Olen 27-vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa ihan lapsesta saakka. Eli olemme tavanneet kun olin 15. Hän 17 vuotias. Ryyppäminen ja bilettäminen ei ole koskaan määrännyt elämäämme, vaikka emme kuppiin syljekkään.
Olin 17-vuotias kun jätimme ehkäisyn pois. Emme varsinaisesti yrittäneet lasta, mutta olimme yhdynässä ilman ehkäisyä. Ovulaatioihin emme yhdyntöjä vielä silloin ajoittaneet. Siinä 18-vuotiaana häiden jälkeen aloimme tosissamme yrittää. 19-vuotiaana aloin huolestua ja vihjailla gynellä, olisiko jotain pielessä. Ei tutkittu. Suhtauduttiin erittäin alentavasti. Vähäteltiin ongelmaani. Tietysti ymmärsin silloin ja ymmärrän nyt, ettei huoleni tuntunut heille todelliselta. Olin nuori, enkä kuulunut minkäänlaiseen riskiryhmään.
22-vuotiaana minut vasta suostuttiin tutkimaan ensimmäisen kerran. Kohdusta ja munasarjoista löytyi kasvaimia. Siitä seurasikin erittäin raskas ajanjakso, joka ei lopu koskaan. Nyt olen tosiaan sen 27. Mieheni 29. Meillä ei ole lasta. Koskaan en tule synnyttämään.
Jos olisimme ryhtyneet lapsentekoon, kun olin 16-vuotias, meillä olisi nyt lapsi tai ehkä useampi. Sen olen oppinut, ettei kukaan ole yhtään mikään arvostelemaan toisen ratkaisuja. Tukena ja esimerkkinä tulee olla, ei solvata ja haukkua.
Tällä palstalla taas katsoo, tätä helvetinmoista lässytystä. Joku aina tietää jonkun tilanteen paremmin. Aivan törkeää. Käyttäkää nyt hyvät ihmiset hieman järkeänne ja käyttäytykää asiallisesti. Olkaa näille nuorille niitä esimerkkejä!! Jos joku toimii väärin, älkää selän takana haukkuko vaan auttakaa, ohjatkaa, että tilanne korjautuisi.
Sattumalta jouduin tänne palstalle. Olen 27-vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa ihan lapsesta saakka. Eli olemme tavanneet kun olin 15. Hän 17 vuotias. Ryyppäminen ja bilettäminen ei ole koskaan määrännyt elämäämme, vaikka emme kuppiin syljekkään.
Olin 17-vuotias kun jätimme ehkäisyn pois. Emme varsinaisesti yrittäneet lasta, mutta olimme yhdynässä ilman ehkäisyä. Ovulaatioihin emme yhdyntöjä vielä silloin ajoittaneet. Siinä 18-vuotiaana häiden jälkeen aloimme tosissamme yrittää. 19-vuotiaana aloin huolestua ja vihjailla gynellä, olisiko jotain pielessä. Ei tutkittu. Suhtauduttiin erittäin alentavasti. Vähäteltiin ongelmaani. Tietysti ymmärsin silloin ja ymmärrän nyt, ettei huoleni tuntunut heille todelliselta. Olin nuori, enkä kuulunut minkäänlaiseen riskiryhmään.
22-vuotiaana minut vasta suostuttiin tutkimaan ensimmäisen kerran. Kohdusta ja munasarjoista löytyi kasvaimia. Siitä seurasikin erittäin raskas ajanjakso, joka ei lopu koskaan. Nyt olen tosiaan sen 27. Mieheni 29. Meillä ei ole lasta. Koskaan en tule synnyttämään.
Jos olisimme ryhtyneet lapsentekoon, kun olin 16-vuotias, meillä olisi nyt lapsi tai ehkä useampi. Sen olen oppinut, ettei kukaan ole yhtään mikään arvostelemaan toisen ratkaisuja. Tukena ja esimerkkinä tulee olla, ei solvata ja haukkua.
Tällä palstalla taas katsoo, tätä helvetinmoista lässytystä. Joku aina tietää jonkun tilanteen paremmin. Aivan törkeää. Käyttäkää nyt hyvät ihmiset hieman järkeänne ja käyttäytykää asiallisesti. Olkaa näille nuorille niitä esimerkkejä!! Jos joku toimii väärin, älkää selän takana haukkuko vaan auttakaa, ohjatkaa, että tilanne korjautuisi.
raisiosta..
xxxxx:llä on selvästikkin palstan parhaat mielipiteet ja vielä perustellut sellaiset :) Sehän on tämän palstan idea; ihmiset ovat eri mieltä ja keskustelevat asiasta. Lapselliset eivät tätä tajua ja käskevät muita poistumaan "kun sanotaan pahasti" :-D
Luonnollisesti oon pahoillani tilanteestas. Moista en toivo kenellekään.
En nyt kuitenkaan pitäis tilannettas verrokkina millekään teinille, joka yksoikosesti saattaa aatella, että jos en nyt 15-v heti ala tekemään kakaroita, niin sitten edessä voi olla vastaavanlainen tilanne. Sulla on ollu matkassa pirun huonoo tuuria, mutta empä silti haluis, että otollisin kohderyhmä täällä palstalla alkaa niitten ruusunpunaisten haaveittensa lisäks vielä tekeen riskinhallintaa erilaisten kauhuskenaarioiden pohjalta.
Sun tilantees tuolloin oli tuo, enkä sitä kritisoi. Jotain aavistuksen omaista eroo nään tyypilliseen tilanteeseen tällä palstalla, jossa 15-v teini itkee vauvakuumettaan, koulut käymättä, raakile seurustelusuhde takana ja sitä rataa.
Lässytyksestä en tiedä, mutta jos teiniäitien osuus kaikista teineistä on se pari hassua prosenttia, niin mitä muuta tässä suurin osa sit on ku esimerkkejä? En nyt itteeni enää teiniks sanois, mutta mitäs veikkaat olisko mun mielipiteilläni yhtään sen enempää vaikutusta tuohon sikiämiseen, jos olisin ihana ja empaattinen ja ymmärtäväinen ja viljelisin ylistäviä tsemppausviestejä joka ketjuun?
Ongelma on se että tällä foorumilla mitään muuta ei suvaita.. nähtävästi tää kohderyhmä kohtaa samanlaista kommenttia ihan oikeessakin elämässä sit ja tänne pakopaikkaan ei sitä kritiikkiä kaivata. Mene tiedä.
Lässytystä tai nou, mun mielipide on että teiniäitiys sucks ja perustelut sille on, että 15-17 vuotiaat on vielä lapsia, jotka ei vielä oikeesta elämästä tajua mitään eikä siinä sinällään mitään pahaa oo, mut miks pitää se kakara tuohon yhtälöön sekottaa? Enkä mä jaksa tajuta että mikä helvetin kiire on.. kun ei se aikuistuminen kuitenkaan loppujen lopuks tapahdu yhtään nopeemmin. Mitä tahansa voi tapahtua, kuten sulle, mut niin tapahtu joillekin Loimaalla vkonloppuna ja tapahtuu ens vkolla joillekin muille ja tapahtuu kaikille niin kauan kun elämää on. Ei tommosiin voi mitenkään etukäteen varautua eikä pidäkään. Joka helvetin ihminen tulee täällä eläessään käymään läpi ne henkilökohtaset helvettinsä ennenko aika jättää ja sitä kai kutsutaan elämäks. Ei se lapsi tai edes lapsettomuus sitä pelasta tai kaada, tai ainakaan pitäis kaataa. Kyllä mä ainaki olisin helvetin huolissani, jos 15-v teini lukitsee elämänsä tarkotukseks lapsen synnyttämisen. Siinä vois melkeen kysyä että mikä meni pieleen ja koska? Tiedät sä?
Olen aivan samaa mieltä kaikesta! Lapsia saavat hankki vain 28-33 vuotiaat, joilla on korkeakoulututkinto, vakituinen työpaikka, vähintään 5000 e yhteenlasketut kuukausiansiot, takan vähintään 10 vuoden parisuhde, joista väh. 6 naimisissa, omakotitalo rauhallisella taajama-alueella, suvussa ei saa olla olkoholismia, mielisairautta tai avioeroja. Lisäksi kaikki letaalit taudit on testattava ja kantajat steriloituva. Näin saamme suomen kansaa lisää tervehenkisiä nuoria, jotka ymmärtävät, että on olemassa vain yksi oikea tapa elää!!!!!!!!
Oletteko muuten huomanneet tämä xxxxxx:n toimintamallin? Jos joku puhu hiemankin teiniäitiyden puolesta, heittää hän hyvin kärkevän, yleistävän vastineen, jossa rivien välissä solvaa edellistä. Kun tämä kohde sitten (yllätysyllätys) ymmärtää haukut tekstin takana ja vastaa edes lähes samalla mitalla, niin xxxxxx alkaa syyttelemään "henkilökohtaisuuksiin" menemisestä ja haukkumisesta. Siis kuka mahtoi aloittaa?? Etkö sinä xxxxxx ole vielä oppinut, että aivan yhtä tärkeitä kuin sanojen absoluuttinen merkitys, ovat erilaiset piilo (ja näkyvämmät) vittuilut? Vain tunnevammaiset eivät erota sävyeroja teksteistä, ja sinun tekstisi ovat räikeän pahansuopia, omaa egoa puolustavia ja muita alentavia. Ei sillä että minua häiritsisi, ihmetyttää vaan tuollainen. Miksi yrität kaikin tavoin lukea toisia väärin ja mollata heitä?
Niin, ja by the way, en todellakaan ole teiniäitiyden puolustaja, lapset pysyköön leikeissään, ja niihin ei edes seksi kuulu. Mutta valitettavasti sinä, xxxxxx, vain pahennat tilannetta antamalla sellaisen kuvan, että me kaikki teiniäitiyttä huonona ratkaisuna pitävät olemme ilkeitä kusipäitä (anteeksi kovasti karkea ilmaisu). Ja kuka sitä nyt ilkeää kusipäätä kuuntelisi?
Olet väärässä. Lapsia saa hankkia kaikki jotka on siihen fyysisesti kykeneväisiä. Mitäs siihen sanot?
Vaikka maalaamastas ihanteesta löytyykin jotain tavoittelemisen aihetta, suosittelen varovaisuuteen moisen julistamisessa. Ton suuntasta on ihmiskunnan historiassa ennenki yritetty ja säkin varmaan tiedät mitä siitä seuras.
Multa et saa sympatiaa, mut voisit veronmaksajana ja johdatuksen löytäneenä aikuisena antaa vastinees vaikka tuohon:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000006427069
Ota ihan rauhassa ja vedä henkee vaan niin ehkä tärinä lakkaa ja ne sormetkin löytää oikeille näppäimille. Ja tähän perään taas 184 huutomerkkiä.
Jaahas. Sinuna en kyllä ilkeäisi enää naamani täällä näyttää.
Mieti nyt hyvä ihminen mitä olet täällä puhunut.
No sinuna en näyttäs pärstääni täällä, sillä xxxxx kirjoittaa täyttä asiaa.
Iloisella omenalla on tainnu jotkku lääkkeet jäädä ottamatta.
Minä tulin 17-vuotiaana raskaaksi, kahdeksantoista vuotiaana odotin jo toista lastamme ja menimme naimisiin. Nyt ikää 27v ja neljä lasta (saman miehen kanssa). Hyvin on mennyt ja koulussa olevilla lapsilla koulu sujuu ja penemmätkin ovat terveitä, iloisia ja topakoita! Kyllä koin olevani 17-vuotiaana henkisesti kypsä oman kodin perustamaan ja lapsistani huolehtimaan.
Onhan se outoa on. Ihmiset osaavat olla todella tylyjä, mutta toisaalta, kannaattako siitä välittää. Joskus kannatta puolustautua, mutta väittely ei oikeastaan taida johtaa mihinkään, tappelu ei senkään vertaa.
Olin juuri täyttänyt 19, kun sain ensimmäisen lapseni. En minä ole koskaan ajatellut, että olisin teini, en edes odotusaikana. Ja juuri se tuntuikin niin typerältä, kun osa ihmisistä oli sitä mieltä, että alle kaksikymppiset ovat vielä lapsia. Vanhemmiksihan kasvetaan, ja raskausaikana sitä todellakin ennättää miettiä ja sopeutua moneen muutokseen.
Kaupungilla sellaiset 50-vuotiaat naiset päivittelivät bussipysäkillä suureen ääneen, kun nykyaikana lapset hankkivat lapsia ja vilkuilivat merkitsevästi vatsaani. Jotta vain mihin kummaan se maailma on menossa. :D Luulin, että ennen vanhaan lapsia pyrittiinkin hankkimaan nuorena. Ei minun mummoista kumpikaan ainakaan yli kaksikymppisiä olleet, kun ensimmäiset lapsensa synnyttivät. Eivät kumpikaan tainneet olla yli kaksikymmpisiä, kun toiset jo saivat.
Sitten neuvolassa, toista odottaessani tuossa 22 korvilla, neuvolalääkäri taputti olalle ja sanoi, että juuri noin. Nuorena se keho kestää paremmin kolhuja. Hyvin olet liikkeellä. Vähän kyllä hymyilytti, kun miettii miten monesta näkökulmasta asiaa voi tarkastella. :)
Hyvät vuoden jatkot jokaiselle ikään, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta. :)
Eiköhän se keho kestä ne kolhut myöhemminkin. Ei kai luonto muuten pitäisi kuukautisia vanhemmillakin naisilla jollei nainen raskautta kestäisi.
En minä tarkoittanutkaan ettei se kestäisi. Lähinnä tarkoitin sitä, miten erilailla jokainen meistä asian näkee. Minun mummoni oli reilusti nelikymppinen, kun sai viimeisen lapsensa. Ihan luomusti tuli. :) Ei ollut tarkoitus loukata ketään.
Valitettavasti moni joutuu lykkäämään lapsen teon lähemmäs 30, koska opiskelut vievät oman aikansa ja työn saanti on kiven alla. Olisin aivan hyvin voinut hankkia lapsen vaikka 17 vuotiaana, mutta minulla ja avokillani oli opiskelut vasta alussa. Ei siihen saumaan voinut lasta edes ajatella. Kymmenen vuotta hurahtaa siivillä ja vasta nyt odotan esikoistani, enkä tunne itseäni vielä vanhaksi. Jokainen tehkööt oman ratkaisunsa elämänsä suhteen
En tosiaan tarkoittanutkan, että kaikkien pitäisi nuorena lapset hankkia. Kukin tekee, niin kuin omaan elämään parhaiten sopii. Itse haluaisin lapset nuoren monestakin syystä, mutta valitettavasti se ei taida onnistua... juuri opiskelu ym. syistä. Jotenkin vaan harmittaa, että nyky-yhteiskunnassa lasten hankkiminen nuorena on niin paheksuttua...
Toivon, että tyttäreni EI missään nimessä ota minusta mallia siitä, milloin on "oikea ikä" hankkia lapsia vaan odottaa, hankkii ammatin, vakaan parisuhteen ja käy töissä jonkun aikaa.
Miksi?
Koska niin elämä tulee olemaan huomattavasti helpompaa. Kun olet jo saanut työelämästä näyttöjä, on äitiys/vanhempainlomalta paljon helpompi palata sinne. Kun parisuhde on vakaalla ja vankalla pohjalla, on paremmat mahdollisuudet, että parisuhde tulee toimimaan. Tämän lisäksi parisuhdetta ei rasita sitten turhat rahahuolet ym. mikä vie siitä turhan paljon energiaa. Myöskään ei tarvitse miettiä mistä saada lapselle tarpeelliset tavarat tai rahat riittämään.
Ei se ole itsekeskeistä elää nuoruutta, elää se teini-ikä kaikkineen kipuineen pois, katsoa vähän maailman menoa ja sitten perustaa perhe.
Kyllähän oma tyttäreni voi olla hyvä vanhempi 17-19-vuotiaana, mutta toivon totisesti, että sen lisäksi hän myös ajattelisi myös muita KÄYTÄNNÖN asioita ja loisi ensiksi vakaamman pohjan jälkikasvulleen.
Ja niin kuin olen nyt lapselleni sanonut, kun hän on tajunnut, että olen paljon nuorempi, kuin hänen luokkalaistensa vanhemmat (ja joissain tilanteissa saman ikäinen, kun osan luokkalaisten siskot tai veljet), että vaikka olen itse aloittanut äityyteni nuorena, niin hänen ei sitä tarvitse tehdä, vaan hankkisi koulutuksen ja töitä ensiksi ja olen ihan totuuden mukaisesti kertonut, että monesti alussa teki tiukkaa ja moni juttu tehtiin vaikeemman kautta. Ja sanonut, että helpommalla pääsee, kun ensin hoitaa koulut ym. pois alta.
Siinä kun ei ole mitään erityisen jaloa tai hienoa mennä vaikeimman kautta, tyhmäähän se on, jos ihan rehellisesti asiaa ajattelee.