enemmän sellaista naista joka on mun puolella. joka ei yleisesti ottaen pyri samaan jyräämiseen kuin kaikki ne muut heikkoitsetuntoiset. mä en oo koskaan tahtonut olla mikään lapanen enkä sitä myöskään ole enkä varsinkaan luonteeltani. suomalainen itsetunto on yksinkertaisesti vain käsittämättömän huono joka ei salli esimerkiksi kaltaiseni henkilön onnistumista missään asiassa. kaikki on niin henkilökohtaista täällä. tuskin on mitään mistä joku ei voisi suuttua. jos mä en saa sitä onnistumisen tunnetta sun kanssa jota kaipaan kokeakseni kasvavan sellaiseksi jollainen tahdon olla niin en tiedä voiko meitä tulla. olen kokoajan ajatellut niin että meistä voi tulla jotain suurta enkä hylkää ajatusta vieläkään. mutta tapauksemme tuntien täällä palstalla on jotenkin mahdoton kokea että kyse olisi vain toisen osapuolen muuttumisen tarpeesta. että kummankin toiminnassa ei olisi vaikutusta tilanteeseen joka on nyt ja joka on tuleva lopputulos. että kyse olisi vain toisesta osapuolesta ja hänen kasvutarinastaan. jos et pysty näkemään mua muuten kuin seksuaalisten linssien läpi niin en todennäköisesti ole oikea henkilö sinulle. tuntemattomana pysyttelevälle naiselle.
nainen katsos kun
mätarvitsisin
33226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mä todellakin haluan sinut. Ei vaan seksuaalisesti. Sitäkö toi silmänisku tarkotti?
Joopa, vois olla sun puolella ym. Mutta kirjoota nyt niin et siitä saa esms pisteiden jälkeen... kiinnostavaa:)
Vähä epävarma, en oikein ymmärtänyt oliko tää mulle ja mitä haluat? Sä et varmasti tiennyt että pelkään tätä tilannetta, haluan nähdä mihin tää menee. Meillä hankaloittaa asiat. Miten voit tykätä musta kun tiedät musta lähes kaiken ei oleellisen?
Oliko huono mieliala jommalla kummalla kun tapasitte.Kandee tavata useasti eikä turailla treffejä millään oikuttelulla.Hyvässä suhteessa nuo varmasti onnistuu, kompromisseja ne on mitä kumpikin haluaa saavuttaa.Toisaalta onko joku saavuttaminen tärkein juttu.Oletko hyväksynyt elämää muutenkaan....
aivan turhaa kyräilyä kommenttisi niin kuin on palstoilla ylipäätään vetoaminen oikein mihinkään. mutta kaikella on aina kääntöpuolensa. kaikki venkoilu joka tapahtuu täällä tulee itselle myös takaisin. mikä on noloa aloittajalle on myös kommentoijalle.
Kohtele häntä kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, siinäpä sulle lähtökohtaa suhteeseesi. Älä vain odota toiselta kaikkea, osaa myös itse antaa.
tuo on aivan totta. välillä on tai oikeastaan kokoajan on vain aika hankala nähdä sitä mitä tässä sitten odotetaan. mutta hyvä että odotetaan jotain eikä niinmpäin ettei odotettaisi mitään. sellainen syö itseluottamuksen.
Mä nyt vastaan ihan hypoteettisesti omia ajatuksia tähän. Ensinnäkin jos suhun on otettu yhteyttä ja kerrottu tunteista, niin eikö se ole merkki siitä että susta tykätään ihan sellaisenaan. Jos suhteeseen liittyy lapsia tai uusioperhettä, niin se on kummallakin kasvun paikka. Eiköhän se toinen tunnista myös itsessään virheitä vai ootko koskaan nähnyt valmista ihmistä. Toiseksi mietin miten odottaminen liittyy mihinkään. Kolmanneksi eiköhän hän haluaisi mieluummin palstojen ulkopuolella jutella, kun on siellä ottanut yhteyttä. Neljänneksi epäilen vahvasti ettei nainen ole enää täällä eikä varmaan tunnista aloituksiasi että pystyisi edes vastaamaan ajatuksenlentoosi oman kantansa, kun otsikko hukkuu massaan ja vaihtelet nimimerkkiä tekstin mukaan.
Olisi pyyntö. Voisiko ap laittaa vaikka tähän ketjuunsa niitä muita aloituksia? Ehkä tajusin jotain.
En ymmärtänyt aloittajan sanomaa, tarkoitusta, tahtoa. Mitä tarkoitat?
Ap kirjoitat asiaa! Juuri näin sen pitääkin olla, eli molemmat kannustavat toisiaan, tukevat toisiaan ja lykkivät toisiaan eteenpäin, antaen olla jokaisen omana itsenään. Mies saa olla mies ja nainen saa olla nainen. Yhdessä onnellisia ja iloisia. Ei turhaa alistamista, kateutta ja muutakaan mikä varmasti pilaa suhteen.
Nyt ymmärsin jotain. Kirjoitit, että kokea onnistumisen tunnetta, että voisit kasvaa siksi, joka haluaisit olla. Millainen haluaisit olla? Voitko olla sellainen ilman toista? tarvitko jonkun toisen ollaksesi sellainen, kuin haluaisit? En taida sittenkään ymmärtää.
Joo, molempien on tultava toista vastaan parisuhteessa.
no mä tarkotin sitä tätä kirjottaessa että oon sellanen tekevä henkilö enkä osaa olla tekemättä ja olettaa vain mitään valmista vaan että tahdon tehdä asioita jotta ne tapahtuisivat. sitten jos tuntuu että ei voi tehdä mitään niin se alkaa hlposti ahdistamaan ja tuntee että halutaan vaan lytätä maahan. kun sitä ne kaikki kuitenkin tekee. itse koen että ihmisen kuuluu kasvaa ja jos sille ollaan esteenä niin se ei ole oikein. mutta tässä tapauksessa se vastaan tuleminen toista voi tarkoittaa jotain muuta eli jos mun nyt sit kuuluu olla tekemättä mitään tän kummempaa asialle niin kai sekin on sitä ja se käy mulle. mutta en kuitenkaan ole mikään uhrilammas luonteeltani ja sitä tahdon yleisesti koittaa selvittää käytökseni syitä. kun tietää ettei kukaan kuitenkaan tahdo toisen onnistumista missään niin tarkoitin että toivoisin että se toinen ois samalla puolella eikä vastaan niin kuin ne kaikki muut. ettei niille vastustajille antais sitä mitä ne haluu. yritän pysytellä sen yläpuolella. sitä se onnistuminen on että kokee onnistuneensa saamaan jotenkin sen toisen. muuten ei edes voi uskoa itseensä että mitään voi edes tapahtua.
No ilman muuta, jos yhdessä ollaan pidetään toisen puolta. tavallaan puhalletaan yhteen hiileen.
se voi tuntua aika turhauttavalle tekevälle ihmiselle joutua olemaan siinö tilanteessa, ettei voi tehdä mitään, kuin odottaa.
Ehkä tuo kuuluu selviämiseen, ettei jää tumput suorina odottamaan ihmettä.
Onko sinun hankala luottaa ihmisiin?
on hankala luottaa. jos pystyisit ymmärtämään sen mistä tulen. ihminen on kuitenkin vain ympäristönsä tuotos. ehkä multa puuttuu käsitys siitä että asioita voi tapahtua itsestään tai ilmaiseksi mutta en voi mitään sille. jokatapauksessa se että on edes nyt tässä vielä on siksi että on itse täytynyt rakentaa sekin. kellekään ei voi kertoa mitään sillä muuten se on vain kapuloita rattaisiin. en tietystikään itse tunne sinun/hänen maailmaasi josta nämä ymmärtämättömyydet kaiketi johtuvat. en kuitenkaan missään vaiheessa ole tahtonut loukata millään tavoin. mutta kukaan ei vain yksinkertaisesti tahdo että tämä onnistuu ja on hirveää että olet saanut osasi siitä mikä johtuu muista. mutta se mitä olet jo tehnyt on loistava juttu. olen pahoillani ettei se vielä silloin riittänyt koska olin liikaa alakynnessä vielä silloin vastustajien kanssa. mutta nyt ymmärrän enemmän ja toivoisin että voisin korjata kaiken jos voisit antaa uuden mahdollisuuden. tässä nyt vain vaaditaan ymmärrystä sulta. ja jos et tahdo tai yritä tai pysty ymmärtämään niin sitten et voi olla hän. sitä tarkoitin sillä samalla puolella olemisella.
Olen paljosti samaa mieltä ap:n kanssa, mutta ei nyt ihan niinkään ole, "että kukaan ei halua toisen onnistuvan". Kyllä niitäkin ihmisiä on, jotka ajattelevat ja toimivat ja elävät aivan toisenlaisen arvopohjan kautta, kun valitettavasti nykyään liian useat, "että ihan sama, kunhan minä ja minun tarpeeni, viis muista".
Sen olen huomannut vasta ihan viime aikoina, että kuinka ihmiset ovat oikeasti kateellisia ja katkeria toisen menestyksestä, onnesta, hyvästä olosta ja ilosta. Näin kauan minun piti elää, että tajusin :D (siis oikeasti sisäistin), että kateus, katkeruus, ahneus ja rahanhimo vievät ihmisiä suoraan maanpäälliseen helvettiin. Ja he eivät edes itse edes tajua, mikä heitä on sinne vienyt/ohjannut! Näin sokeaksi kateus ja ahneus voi ihmisestä tehdä.
Tottakai olen tiennyt, että maailmassa on kateutta ja ahneutta ja itsekkyyttä, mutta ei sitä ole sillä tavalla tajunnut/sisäistänyt, koska se vain ei yksinkertaisesti ole kuulunut minun henkilökohtaiseen repertuaaliin. En muista, että olisin koskaan tehnyt tai sanonut kenellekään sellaista pahaa tai pahansuopasta vain siksi, että olisin kateellinen. Päin vastoin, tunnen vilpitöntä iloa, kun joku onnistuu ja yritän siinä auttaakin, että varmasti onnistuisi. No nyt tietysti, joku jo heti "huutaa", että "niin vissiin". Mutta se on totta, ja uskon sen perineen isältäni, joka on aina ollut sydämen sivistynyt ja hänen sydän on oikeasti kultaa. Hän on aina ollut valmis auttamaan muita ja jakamaan tietonsa muiden kanssa, mitä on hyväksi havainnut. Olen kasvanut siinä ilmapiirissä. Tottakai kotiolot vaikuttavat lapseen ja myöhemmin sitten myös aikuiseen käytökseen, kun ympäristö ja olosuhteet ovat olleet suotuisat. Eikä aina tarvitse olla kovin suotuisatkaan, koska uskon, että se on myös pitkälle luonnekysymys. Jotkut vain ovat helvetin kateellisiä ja ahneitä, että yksinkertaisesti ei mitään rajaa. Ja suossahan he rämpivät sitten loppuelämän.
Olen myös viime aikoina miettinyt, miten minä mukamas olisin selvinnyt ilman kateuden tunteita. Varmasti ohimennen niitäkin on ollut, mutta ne eivät ole jääneet sisälleni sieluun asumaan. Ajattelin hyvin järkiperäisesti, esim. jos joku on (aina joku on) parempi tai onnistuu paremmin jossakin asiassa, jota myös itse teen ja tavoittelen. Niin minun mielestäni se on luonnollista ja ihan realiteettiä, että aina joku on parempi. Minä sanon sille ihmiselle, että "olet tosi hyvä siinä, ihailen sinua, ja yritän itse tehdä parhaani". Se on siinä. En minä jää "venkomaan" itseni kanssa, "että voi paska, kun toi onnistuu". Sehän on ihan selvä, että joku onnistuu aina paremmin ja mikäs siinä, se on realismia. Pyydän vaan neuvoja ja ideoita sellaiselta henkilöltä ja se on that`s it! Ja kannustan vielä toista ja haluan sydämestäni antaa positiivista palautetta. Minä en oikeasti ymmärrä, miksi se on niin helvetin vaikeaa joillekin. Sehän on realismia, realiteettia, joka ei muuksi muutu.
Olen huomannut vielä sen, että aina pahempi, jos esimerkiksi samoista lähtökohdista lähteneet ihmiset, joissa joku menestyy paremmin kuin toinen, niin se on ikään kuin vielä "pahempaa". Ns. mitä lähempänä on "menestyneempi/onnistuja/onnellinen/iloinen, sitä pahempi juttu. Ihan käsittämätöntä, mutta oma huomioni on kuitenkin tämä. Ja nyt en tarkoita pelkästään ns. aineellista menestystä ja aineellisia ja konkreettisia saavutuksia. Pahinta tuntuu olevan, kun joku on onnellinen ja iloinen ja positiivisuus kirpaisee niin, että yritetään hinnalla millä hyvänsä se saamaan "maton alle".
Onneeksi kenelläkään ei ole kuitenkaan siihen valtaa ellei sitä valtaa toisille vapaaehtoisesti anna. Pahin vastustaja ihminen on itse itselleen. Minä ainakin olen aina pitänyt huolen siitä, että yritän tehdä mahdollisimman objektiivisesti kehitystyötäni itseni kanssa, itsessäni, ja siihen ei ole muilla sanan valtaa. Ja se, että jos joku tulee ja vaikka sylkisi päin naamaa, niin ei paljon hetkauta, koska olen itseni kanssa tehnyt jo niin kauan työtä henkisesti ja sisäisesti, että ei paljon kiinnosta kateellisten toikkaroinnit.
Sitten, joku vielä on joskus tokaissut (olen kuulut luotettavalta lähteeltä), "että ei se välitä vaikka menisi sen nenän eteen vit*uilemaan". En niin, koska en anna valtaa ulkopuolisille minun omien sisäisten kasvutekijöitä ja henkisiä oppejani ja henkistä kehitystyötä tulla häiritsemään. Itse olen jo pitkän ajan "kouluttanut itseäni mahd. objektiivisella otteella itseäni, niin miksi antasin sitä jonkun kus*ään tulla hajottamaan. En miksikään. Ja sitä paitsi en nykyään tarvitse edes "taistella" itseni kanssa, koska se tulee jo ihan selkäytimestä. Jokainen voi käyttää omaa energiaansa ja aikaansa joko toisten kadehtimiseen ja pahansuopaisuuteen tai valita toisen tien: kehittää itseään sisäisesti ja henkisesti niin objektiivisesti kuin mahdollista, olemalla mahd. rehellinen itselleen (jopa kovan kautta) ja näin oppia ja kehittää itseään aina eheämmäksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi. Se on valinta kysymys. Se on toki myös arvovalinta ja ennen kaikkea sydä
On kyllä puhuminen sille henkilölle kenelle viestin osoitit, mitään hyötyä ei ole vieraalle postatusta kirjelmästä, se ei vie teidän kahden asiaa yhtään eteenpäin, päinvastoin, milloin ihmeessä te ymmärrätte tämän.
Otin kantaa ap:n kirjoittamaan asiaan ja mielipiteeseen, en ihmiseen henkilökohtaisesti.
En ole hän, mutta pystyn osaksi asennoitumaan tuohon, ettei voi odottaa kaikkea noin vain tapahtuvaksi.
Ymmärtämättömyyteni johtuu siittä, etten tunne ainua, enkä tiedä tilanteestasi tarpeeksi, luodakseni kokonaiskuvaa siittä.
En vain aloituksesestasi saanut selvää mihin pyrit.
Mä tiedän mistä kana pissii... Mulla oli oikeasti se saksalainen mies ja sinä tiedät sen liian hyvin itsekin. No, nyt jos sä väität vielä olevasi suomalainen, niin nauran sulle... Sä oot se tanskalainen ja siellä ne sun sukujuuret on. Tosi tyhmä siis!!!! Luulet pystyväsi maailman valloittamaan, mikä ei pidä paikkaansa!!! Se on aina ollut Euroopassa joku suurvalta, tosin Saksa useimmiten. Ja sellaisen ihmisen kanssako sä kävisit kauppaa kuule danke und tsüs natulicht ich bin mädel fin...
Ajattelen, käytät aineita, voit saada psykoosin ja teet jotain rikollista
sinä sinä sinä, nainen jyrää ja sinä puit asiaanne ihmisten kanssa joilla ei ole niissä mitään tekoo. näin se homma hoituu ))
Että se nainenkin tarvitsisi enemmän sellaista miestä joka puhuisi hänelle mieluummin kuin tuntemattomille palstalaisille, miestä joka ei aina löytäisi pahaa sanottavaa ja olisi myöskin edes silloin tällöin tukena. Kannattaa nähdä asiaa hiukan toisenkin näkövinkkelistä eikä aina vain pelkästään tuijottaa omaan napaan.
Ei voi koskaan tulla " meitä ". Siihen tarvitaan keskinäinen yhteys, paljon puhumista ja luja yhteenkuuluvuuden tunne jota ei todellakaan synny aloittajan tavalla toimia. Kaikkein ensimmäisenä pitäisi hylätä moitteet toista kohtaan ja edetä sovinnollisen ja positiivisuuden kautta.
Hänen seksuaalisuudestaan mitään?
No mä odotan että otat sitä yhteyttä. En ole torpannut edelleenkään mitään. Sulla on yhteystieto vai kehtaatko väittää ettei muka ole. Mutta se on myös niin että mä en jaksa vatvoo täällä mitään enää. Mulla on ihan omiakin ongelmia jotka ei liity suhun tai tähän tai meihin mitään mut joiden kans mä kuitenkin saan painii. Ei mun energia riitä mihkään täällä vatvomiseen enää. Jos et ota yhteyttä älä sit ota. Turha tätä välitilaa on miksikään enää pitkittää jos uskallusta ei kerran ole. Ratkaise asia nyt suuntaan taikka toiseen mutta lopeta jahkaaminen.
Painotan: mikään ei ole muuttunut, olen edelleen vastaanottavainen sille mitä haluatkin sanoa. Alan itse väsyä ihan liikaa tähän tilanteeseen ja väsyneenä negatiivinen kierre ottaa erittäin herkästi tulta. Väsyneenä olen myös entistä hiljaisempi mikä taas ei edistä sekään mitään. Siksi ehdotan että otat sitä yhteyttä jotenkin vaikka varovaisestikin jos sitä vielä haluat.
Ei pentele, nyt hokasin! tämähän on huonon omantunnon puolustuspuhe siittä, miksi nainen ei kelvannut sulle?
kenes puolella sie oot, sen naisen jolle et puhu vai näitten puolella joille puhut.
vähän laajemmalti vois opetella näkemään asioita, silloin ehkä huomaisi omissa tekemisissäänkin jotain korjattavaa.
vaikka johonkin netissä anonyymeihin teksteihin ei pitäis suhtautua vakavasti, niin miks ajattelen, että jos se mies kirjottais jotain niin ehkä se kirjottais just tolla tavalla. Tai jopa toivon, että se kirjottais tolla tavalla (tosi samalla lailla miten itsekkin ajattelen). jos oikein toivoo jotain niin sitten kaikki anonyymi viestitkin kuvittelee todeks..huoh...
kaikkihan ihmiset ei kai edes ajattele parisuhdetta minään ihmisten kehittymisjuttuna?
tarvitaanko vielä jokin syväluotaus vai ratkeeko tää pelkättä telepatialla nyt?
Minulle on tärkeää, että ihmiset onnistuu ja pääsee loistamaan. Olen mennyt jossakin vaiheessa tässä asiassa niin pitkälle, että olen jopa suositellut lahjakasta kilpailijaa ja ottanut riskin oman paikan menttämisestä. Minusta lahjakuuksien ja ylipäätään kaikkien pitää saada loistaa. Parisuhteessa tulen hunovointiseksi liiasta rajoittamisesta. Olen parisuhdeihminen, ainoastaan siinä vaiheessa nousen kapinaan, jos tulee epärehellisyyttä ja rankkoihin rajoihin asettamista.
Ketään ei voi muuttaa. On joskus tuskallista nähdä kuinka toisen käytös tuhoaa ja voimattomana todeta en voi tuolle mitään. Jos tuntee tarvetta muuttaa jotakin, se pitää lähteä itsestä.
jos yrität sanoo sitä minkä kaikki niin se on pahin virhe jonka mun kanssa voi tehdä. yrittää tehdä säälittävää kun ei muka pystyis itse mihinkään. yrittää viestittää sitä alitajuntaan. siinä mielessä musta ei ikinä tuu sellasta perussuomalaista hissukkaa. en tarkoita sitä puoluetta vaan mulle perussuomalaisuus on sitä mitätöimistä ja pienuutta joita suurin osa täällä on. se on pahuutta mulle. en tarvitse kaikkea en rikkauksia. mutta sellaiselle pienuuden tasolle en koskaan aio vajota että kun on muka niin säälittävä ettei kukaan muukaan saa olla mitään. itsensä säälittävyyden ja pienuuden tunteminen.... mulla ei oo sitä numeroo ei yhteistietoja ei nimiä ei mitään. sitä mä koitan sulle sanoo. en oo luonteeltani sellanen alistuva mitättömyys. sun pitää ottaa uusiks yhteyttä tai sit tulla johonkin mua tapamaan jos tahdot tätä. en oo vastuussa mistään sellasesta mihin en oo voinu itse vaikuttaa.
Mitä ihmettä jankutat, että toiset olisi muka hissukoita suatana! Ja että suomalaiaet miehet olisivat hissukoita. kaikki muutko paitsi sinä?! Oletko niin mahtava, kun et alennu hissukaksi Mitä ihmeen juttua vejät täällä?
Suomalaiset miehet on mukavia ja hyviä. Ne hissukatkin. Ei niisäkään ole mitään vikaa.