Olen 1-vuotiaan tytön äiti ja olen miettinyt, että laitanko lapseni päivähoitoon vai hoidanko häntä kotona eskariin asti. Kertokaa minulle hyviä ja huonoja puolia päivähoidosta sekä kotihoidosta. Se auttaisi minua punnitsemaan vaihtoehtoja paremmin. Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita. = )
Päivähoidon ja kotihoidon plussat ja miinukset
Jenni = )
5736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos pinnasi, energiasi ja rahasi riittävät kotona hoitamiseen, niin hoida kotona.
Lapsen ystävyyssuhteita täytyy silloin luoda aktiivisesti itse, varsinkin jos pihapiirissä ja tuttavapiirissä ei ole samanikäisiä lapsia.
Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen:
Kotihoito (oletan, että 6-vuotiaana lapsi laitetaan eskariin):
lapsi näkee äitinsä/isänsä koko päivän ajan
ei mustasukkaisuutta jos itse joutuu päiväkotiin ja nuorempi saa olla kotona
mahdolliset sairauskierteet voidaan ehkä välttää
- rahat saattavat olla tiukassa
- sosiaaliset kontaktit voivat jäädä vähiksi jos alueella ei asu muita lapsia
- äidillä ei aina riitä aika/voima askarrella ja leikkiä lapsen kanssa
- houkutus istuttaa lapsi television ääreen koko päiväksi
- ulkoilu saattaa olla puutteellista
- äitillä katoaa kosketus työelämään
Päivähoito (joko päiväkoti, ryhmäpäiväkoti tai perhepäivähoitaja):
sosiaalisia kontakteja ja kavereita
ammattitaitoinen henkilökunta joka osaa havaita mahdollisia ongelmia lapsen kehityksessä ajoissa ja puuttua niihin
pedagoginen ohjaus
askartelua, ohjattuja leikki- ja laulutuokioita, retkiä
tukea kasvatukseen vanhempienilloista ja keskusteluista henkilökunnan kanssa
molemmat vanhemmat voivat käydä töissä
päiväkodissa oppii monet hyödylliset taidot
- äidille mahdollinen paha mieli
- alku voi olla itkuinen
- huonossa päiväkodissa hoito ei ole parasta
- mahdolliset mustasukkaisuusdraamat nuoremman sisaren jäädessä kotia äidin kanssa
- kunnan säästöohjelmasta johtuvat liian isot ryhmät
- säästöohjelmasta johtuva henkilöstöpula tai pula pätevästä henkilökunnasta
hyviä pointteja suuntaan ja toiseen.
Lisäisin vielä jokusen:
* aamu- ja muu kiireisyys jää pois,kaikki hermostuvat yleensä kun on aina kiire,hoitoon,kotiin,kauppaan,tekemään ruokaa,iltaharrastuksiin jne.
* lapsi ei aivan pienenä mitään erikoisia virikkeitä kaipaakkaan ja isompana 3v pääsee yleensä jo kerhoihin ja muihin ja siinä saa äitikin samalla sitä omaa aikaa tarvittaessa.
Ja on olemassa vielä yhteiset perhekerhot ja kahvilat joissa molemmat saavat kontakteja muihin ihmisiin.
*minun ainoa miinus on oikeastaan tuo raha,jos olisi se paljon puhuttu kotihoitopalkkasysteemi niin aivan taatusti en miettisi hetkeäkään mikä olisi meidän vaihtoehto....
*itse jäin juuri työttömäksi työnhakijaksi lapsen ollessa hieman alle kolme ja on hirvittävää miettiä mahdollista hoitoon vientiä kun hoitopaikkavaihtoehdot on tällä hetkellä kaksi leipääntynyttä tympeää pph:ta ja ylikuormitettu ryhmis...
Jos vaan mahdollista niin hoida itse lapsesi. Olen itse kotiäiti. Yhtenä talvena olin pk:ssa muutaman kuukauden töissä vain todetakseni, että minua tarvitaan kotona vaikkei pieniä lapsia silloin ollutkaan. Huomasin myös sen, että olin tehnyt oikean ratkaisun kun hoidin lapseni kouluikään kotona. Kyllä se päiväkoti aikas kenneli on..
Itse kannatan kotihoitoa ainakin n. 3-vuotiaaksi.
Alle 3-vuotias oppii sitä paljon puhuttua sosiaalisuutta turvallisesti omien vanhempien seurassa, samoin virikkeiksi riittää tavallinen kotielämä. Ottaa se tietysti aktiivisuutta ja vanhemmilta.
Hyviä puolia mainitsisin että lapsestasi tulee todennäköisesti rauhallisempi, tasapainoisempi ja toiset huomioonottavampi kuin että hänen pitäisi oppia heti ihan pienestä "viidakon laki". Olen itse havainnut miten hoitoon viennin jälkeen kiltistä lapsesta tulee suhteellisen raju ja kovakourainen toisia kohtaan. Ne on niitä lieveilmiöitä mitä ryhmässä oppii hyvien asioidenkin lisäksi. Mutta kun lapsen aivorakenne kehittyy kaikkein eniten aivan ekoina vuosina, haluan ainakin minä tarjota sen huomenlahjan että saisi kasvaa ja kehittyä rauhassa.
Virikkeiden nimiin vannotaan mielestäni aivan liikaa tänäpäivänä. Lapselle on hyvä tarjota virikkeitä ja elämyksiä, mutta myös normaalia tylsyyttäkin pitää oppia sietämään ja keksimään ajankulunsa itse.
Vaivaa saa kyllä nähdä että kotona kasvava sillointällöin näkisi muita "lajikumppaneita", suurin osa lapsista kun tuntuvat olevan päivisin hoidossa.
Ja sitä tylsyyttä, hiekkalaatikolla istumista saa kokea ne triljoona tuntia kun hoitaa lapsensa itse. Armotta päivästä päivään. Se joka pääsee työpaikalle pakoon, ei koe siitä kuin murto-osan.
Silti puollan kotihoitoa.
Ymmärrän täysin että monen on pakko viedä lapsensa hoitoon jo varhain, se on sitä "edistystä" mihin tämä yhteiskunta on mennyt että ei täällä pärjää yhden palkalla kuten vielä "armaalla" 70-luvulla.
Omasta kokemuksesta sanoisin että lapsemme, jotka ovat "kotihoidon uhreja", ovat erittäin sosiaalisia, hyväntuulisia, aina hyvin käyttäytyviä kun ollaan kodin ulkopuolella (kaupassa, pankissa, juhlissa, kaverilla, leikkikentällä ym).
Eskariin asti en ihan meinaa lapsiani kotona pitää vaan olen hakemassa heille osa-aikaista tai puolipäiväistä hoitoa piakkoin. Ovat n. 3 ja 4 ja puoli. Tämä yksinkertaisesti siksi koska en ole varsinaisesti kotiäiti vaan teen myös työtä kotona ja nyt alkaa tuntua siltä että tämä kahden vuoron tekeminen saisi hellittää. Ja tykkään että tässä vaiheessa lapseni jo alkavat hyötyä siitä että saavat kaveriseuraa.