Katsoin Twitter-tililläsi ollutta kuvaa sinusta ja tunsin lievän mustasukkaisuuden pistoksen koska istuit siinä kuvassa sangen viehättävän naisen rinnalla.
Olen niin typerä että luulin meistä tulevan parin tapahtui mitä tapahtui.
En mitenkään voi uskoa sitä todeksi että mokasin meidän yhteisen tulevaisuutemme, en, vaikka ei sitä oikeasti edes ollut. Sinähän olet naimisissa ja olette maailman onnellisin ja täydellisin pari kuten kaikki tietävät. Silti minä kuvittelin että olemme tarkoitetut toisillemme. En koskaan voi löytää kumppania rinnalleni koska sinä olet niin erityinen ja ainoa mies minulle. On jotain satunnaisia laastareita mutta loppujen lopuksi kaikki ajatukseni ovat sinussa.
Tänään viimeksi ajattelin eutanasiaa varteenotettavana vaihtoehtona. Niin raskasta on suhtautua loppuelämään ilman sinua. Yritän saada voimaa jaksaa arjessani vaikka kaikista parasta olisi nopea poistuma. Minä en ole näillä normeilla edes elinkelpo yksilö eikä minulla ole mitään virkaa yhteiskunnassa tämän toimintakyvyn rajoittuneisuuteni vuoksi.
Rakastaminen, perheestä huolehtiminen, kaikki se mistä minun onnellisuuteni koostuu on minulta poissuljettu. Itse olen syypää ja rankaisutoimista huolimatta en etene vaan suru vaivuttaa kaiken loputtomaan yhdentekevien päivien jatkumoon ja kärsimykseen. Olen ansainnut tämän. Minun pitäisi iloita tästä ansaitusta tuskasta mutta väsyn. Väsyn jo ajatuksesta että tämä rangaistus on päälläni lopun ikääni enkä osaa visioida mitään kaunista tulevaisuutta. Kukaan ei tunne minua. Luulin että sinä tunnet ja haluat olla tukenani mutta olin niin väärässä kuin ihminen vain voi olla!
Uskonto ehkä sekoitti minut. Olin kuin David luottavaisen epätoivon tilassa ja jaksoin sinnikkäästi luottaa rakkauteesi.
Olen niin typerä että luulin meistä tulevan parin tapahtui mitä tapahtui.
En mitenkään voi uskoa sitä todeksi että mokasin meidän yhteisen tulevaisuutemme, en, vaikka ei sitä oikeasti edes ollut. Sinähän olet naimisissa ja olette maailman onnellisin ja täydellisin pari kuten kaikki tietävät. Silti minä kuvittelin että olemme tarkoitetut toisillemme. En koskaan voi löytää kumppania rinnalleni koska sinä olet niin erityinen ja ainoa mies minulle. On jotain satunnaisia laastareita mutta loppujen lopuksi kaikki ajatukseni ovat sinussa.
Tänään viimeksi ajattelin eutanasiaa varteenotettavana vaihtoehtona. Niin raskasta on suhtautua loppuelämään ilman sinua. Yritän saada voimaa jaksaa arjessani vaikka kaikista parasta olisi nopea poistuma. Minä en ole näillä normeilla edes elinkelpo yksilö eikä minulla ole mitään virkaa yhteiskunnassa tämän toimintakyvyn rajoittuneisuuteni vuoksi.
Rakastaminen, perheestä huolehtiminen, kaikki se mistä minun onnellisuuteni koostuu on minulta poissuljettu. Itse olen syypää ja rankaisutoimista huolimatta en etene vaan suru vaivuttaa kaiken loputtomaan yhdentekevien päivien jatkumoon ja kärsimykseen. Olen ansainnut tämän. Minun pitäisi iloita tästä ansaitusta tuskasta mutta väsyn. Väsyn jo ajatuksesta että tämä rangaistus on päälläni lopun ikääni enkä osaa visioida mitään kaunista tulevaisuutta. Kukaan ei tunne minua. Luulin että sinä tunnet ja haluat olla tukenani mutta olin niin väärässä kuin ihminen vain voi olla!
Uskonto ehkä sekoitti minut. Olin kuin David luottavaisen epätoivon tilassa ja jaksoin sinnikkäästi luottaa rakkauteesi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et joku viittiiki kirjoittaa tällästä shittii, myötähäpeää tulee itelleni. Selkeesti jonkun Jiillä alkavan multipersoonan juttuu.