Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain raamatunkertomukset puhuvat tulevasta tuomiosta.
Ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja myös aiheita, jotka eivät ole heille tärkeitä. Vaikka viimeinen tuomio ei ole suosituin keskustelunaihe, se on Raamatun mukaan kuitenkin todellisuutta. Ihmisinä näemme toisistamme vain vähän. Tuomiomme voivat olla vääriä.
Ennen viimeistä tuomiota kaikkien elämä on päättynyt. Lupauksensa mukaisesti Ihmisen Poika on tullut kirkkaudessaan enkeleidensä kanssa kokoamaan kaikki kansat Isänsä, Jumalan kasvojen eteen.
Kaksi laumaa
Tuomiopäivän sunnuntain teksti käyttää paimenvertausta: ”niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista” (Matt. 24:32). Ihmiset jaetaan kahteen laumaan: ”hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen” (Matt. 25:33). Oikealla puolella oleville Kuningas lausuu: ”tulkaa te minun Isäni siunaamat” (Matt. 25:34).
Sanat viittaavat menneisyyteen, aiemmin tapahtuneeseen tilanteeseen, jossa oikealla puolella olevat ovat päässeet Isän siunauksesta osallisiksi. Kuningas puhuttelee heitä: ”Minun oli nälkä ja jano, olin koditon, alasti, sairas ja vanki. Te ruokitte, juotitte, otitte luoksenne, vaatetitte, kävitte katsomassa ja tulitte luokseni.”
Vanhurskaat eivät tunnista tehneensä sitä, mitä Kuningas sanoo heidän tehneen, koska he kysyvät Herralta, milloin näin tapahtui. Jeesus vastaa: ”Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).
Kaikki, minkä oikealla puolella olevat olivat tehneet, oli vasemmalla puolella olevilta jäänyt tekemättä. Mutta hekään eivät ymmärtäneet, milloin näin oli tapahtunut: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi, janoissasi, alasti, sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” (Matt. 25:44.)
Valmiiksi valmistettu valtakunta
Keitä ovat vähimmät veljet, joista Jeesus puhuu? He ovat Jeesuksen omia, Jumalan lapsia, jotka kaikki kuuluvat Jumalan perheeseen. Jeesus sanoo: ”Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 13:20).
Heprealaiskirjeessä (6:10) kirjoitetaan samasta asiasta: ”Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.”
Raamatussa korostetaan, ettei kukaan voi hankkia pelastusta ja ikuista elämää omilla töillään ja ansioillaan. Isän siunattujen elämässä usko oli näkynyt hyvinä hedelminä, rakkauden tekoina, joilla he olivat palvelleet toisia uskovaisia (Gal. 5:22–23). Niitä ei tehty ansiotarkoituksessa, eivätkä uskovaiset edes itse tienneet tehneensä niitä.
Jumalan sana kehottaa tekemään hyvää kaikille ihmisille ja rakastamaan jokaista ihmistä kuin itseään. Jeesus puhuu myös lasten palvelemisesta: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Joka minun nimessäni ottaa yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Matt. 18:3–5.) Kaikki maailman lapset ovat vähäisimpiä veljiämme, joita palvellessamme palvelemme itse Kristusta.
Suurinta lähimmäisen palvelemista on tarjota hänelle syntien anteeksiantamuksen evankeliumia. Jumalan kutsu kulkee hänen valtakuntansa sanomassa. Evankeliumissa kutsutaan taivaan tielle, ja sen tien kulkijoille, Isän siunaamille, sanotaan viimeisellä tuomiolla: ”Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti” (Matt. 25:34).
Ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja myös aiheita, jotka eivät ole heille tärkeitä. Vaikka viimeinen tuomio ei ole suosituin keskustelunaihe, se on Raamatun mukaan kuitenkin todellisuutta. Ihmisinä näemme toisistamme vain vähän. Tuomiomme voivat olla vääriä.
Ennen viimeistä tuomiota kaikkien elämä on päättynyt. Lupauksensa mukaisesti Ihmisen Poika on tullut kirkkaudessaan enkeleidensä kanssa kokoamaan kaikki kansat Isänsä, Jumalan kasvojen eteen.
Kaksi laumaa
Tuomiopäivän sunnuntain teksti käyttää paimenvertausta: ”niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista” (Matt. 24:32). Ihmiset jaetaan kahteen laumaan: ”hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen” (Matt. 25:33). Oikealla puolella oleville Kuningas lausuu: ”tulkaa te minun Isäni siunaamat” (Matt. 25:34).
Sanat viittaavat menneisyyteen, aiemmin tapahtuneeseen tilanteeseen, jossa oikealla puolella olevat ovat päässeet Isän siunauksesta osallisiksi. Kuningas puhuttelee heitä: ”Minun oli nälkä ja jano, olin koditon, alasti, sairas ja vanki. Te ruokitte, juotitte, otitte luoksenne, vaatetitte, kävitte katsomassa ja tulitte luokseni.”
Vanhurskaat eivät tunnista tehneensä sitä, mitä Kuningas sanoo heidän tehneen, koska he kysyvät Herralta, milloin näin tapahtui. Jeesus vastaa: ”Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).
Kaikki, minkä oikealla puolella olevat olivat tehneet, oli vasemmalla puolella olevilta jäänyt tekemättä. Mutta hekään eivät ymmärtäneet, milloin näin oli tapahtunut: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi, janoissasi, alasti, sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” (Matt. 25:44.)
Valmiiksi valmistettu valtakunta
Keitä ovat vähimmät veljet, joista Jeesus puhuu? He ovat Jeesuksen omia, Jumalan lapsia, jotka kaikki kuuluvat Jumalan perheeseen. Jeesus sanoo: ”Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 13:20).
Heprealaiskirjeessä (6:10) kirjoitetaan samasta asiasta: ”Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.”
Raamatussa korostetaan, ettei kukaan voi hankkia pelastusta ja ikuista elämää omilla töillään ja ansioillaan. Isän siunattujen elämässä usko oli näkynyt hyvinä hedelminä, rakkauden tekoina, joilla he olivat palvelleet toisia uskovaisia (Gal. 5:22–23). Niitä ei tehty ansiotarkoituksessa, eivätkä uskovaiset edes itse tienneet tehneensä niitä.
Jumalan sana kehottaa tekemään hyvää kaikille ihmisille ja rakastamaan jokaista ihmistä kuin itseään. Jeesus puhuu myös lasten palvelemisesta: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Joka minun nimessäni ottaa yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Matt. 18:3–5.) Kaikki maailman lapset ovat vähäisimpiä veljiämme, joita palvellessamme palvelemme itse Kristusta.
Suurinta lähimmäisen palvelemista on tarjota hänelle syntien anteeksiantamuksen evankeliumia. Jumalan kutsu kulkee hänen valtakuntansa sanomassa. Evankeliumissa kutsutaan taivaan tielle, ja sen tien kulkijoille, Isän siunaamille, sanotaan viimeisellä tuomiolla: ”Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti” (Matt. 25:34).
Vastaukset 1
Vanhimmat
vastaa tähän:
Etkö tiedä, aloittaja, ttä tämän pävän teema on mielisairaus ja hirviöt? Häpeäisit!
Eilsen teema oli pillut.
Toissapäivänä vitut.
Torstaina keskityin tonkimaan toisten homomiesten persereikiä ja meni vhän paskan kanssa sotkemiseksi.
Huomenna ajatteln ottaa kynittäväkseni kypst harmaakalkkunat eli äidit, joilla on useita lapsia.
Tiistana terrorson suviseuroja.
Keskiviikkona puran jonkin rauhanyhdistyksen talon kattorakenteet.
Torstaina menen saunaan pienten heinhattutyttöjen kanssa.
Huomannette, että toimintani on ohjelmoitua, järjestemällistä ja... ja... No muista nyt.
Kunhan tulee taas uusi vikonloppu menen kempeleläsen homokaverini kanssa upottautumisen kautta saunaan.