… haluan uskoa, että me kaikki pidämme maamme itsenäisyyttä arvokkaana asiana, millä perusteella tahansa. Minulle se on arvokas ihan omakohtaisistakin syistä. Lähtökohtani elämäntaipaleelleni olivat vaatimattomat, eikä saavuttamani olisi ollut mahdollista aiemmassa porvarillisessa sääty-yhteiskunnassa eikä yhteiskunnassa, jollaiseen äärivasemmistomme tähtäsi.
Ei kaikilla suomalaisilla elämä auvoista ole. Huomaa helposti, että eräiden tällä palstallakin esiintyvien elämä on todella vaikeaa, aivan ahdistavaa, ja sitä tilannetta heidän täytyy yrittää paeta sekavin kirjoituksin. He kuitenkin saanevat sosiaalitukia. Heidän tulisi muistaa, että nekin ovat mahdollisia vain tällaisessa yhteiskunnassa.
Suomen kehittymisestä tällaiseksi, jossa heikoistakin lähtökohdista lähteneellä on kyvyillään ja yrityksellään mahdollisuuksia parempaan, eikä heikommassa asemassa olevaakaan unohdeta, voidaan kiittää monia tekijöitä ja myös monia ihmisiä. Kiitosta ansaitsee varsinkin mies, josta olen joskus enemmän kirjoittanut. Nyt vain lyhyt maininta Wikipediasta:
>> Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällissodan jälkeen. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä.> Vuoden 1937 vaaleissa Kallio valittiin tasavallan presidentiksi oman puolueensa Maalaisliiton ja SDP:n tuella. SDP halusi varmistaa, ettei heidän hallitusyhteistyönsä Maalaisliiton kanssa 1936 estänyt Svinhufvud enää jatka presidenttinä> Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Ei kaikilla suomalaisilla elämä auvoista ole. Huomaa helposti, että eräiden tällä palstallakin esiintyvien elämä on todella vaikeaa, aivan ahdistavaa, ja sitä tilannetta heidän täytyy yrittää paeta sekavin kirjoituksin. He kuitenkin saanevat sosiaalitukia. Heidän tulisi muistaa, että nekin ovat mahdollisia vain tällaisessa yhteiskunnassa.
Suomen kehittymisestä tällaiseksi, jossa heikoistakin lähtökohdista lähteneellä on kyvyillään ja yrityksellään mahdollisuuksia parempaan, eikä heikommassa asemassa olevaakaan unohdeta, voidaan kiittää monia tekijöitä ja myös monia ihmisiä. Kiitosta ansaitsee varsinkin mies, josta olen joskus enemmän kirjoittanut. Nyt vain lyhyt maininta Wikipediasta:
>> Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällissodan jälkeen. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä.> Vuoden 1937 vaaleissa Kallio valittiin tasavallan presidentiksi oman puolueensa Maalaisliiton ja SDP:n tuella. SDP halusi varmistaa, ettei heidän hallitusyhteistyönsä Maalaisliiton kanssa 1936 estänyt Svinhufvud enää jatka presidenttinä> Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.