Mun on aika lähtee nyt. Mä
En enää jaksa tätä
Oloa kaikki kaatuu kokoaika päälle. Haluisin vaa nukkuu poies. Ainoo joka jäis kaipaampaanki on äiti. Poikaystävä sanoo et vois jopa auttaa mua tappamaa itteni. Haluun repii hiukset mun päästä. Mul on niin vitun paha olla. Sunnuntain ainoo tekemine olis käydä suihkuss seki tuntuu ihan vitun vaikeelta/raskaalta ja huomen pitäs jaksaa mennä töihi.. enmä jaksa tätä enää onkstä
Minkää arvosta? Mua vaa sattuu kokoaja tekis mieli huutaa en pääse pakoon oon nurkas ja kokoaika tulee vaa iskuja.. mul riittää jo. Mikään ei auta kukaan ei auta mä
En pääse millään eteenpäi joten onkstä tämmöstä
Ikuisesti? En jaksa. Sit ei oo elämä elämisen arvosta. Mä en haluu olla tääl enää. Suurin unelma ois elää ihan tavallista elämää. Seki on vittu liian iso unelma. Enmä odota ees enää et saisin lapsii tms koska se tuntuu niin kaukaselta en usko et tapahtuu koskaa ja sinne taistelu kestäis ikuisuuden ja kuitenki jossain vaihees häviäisin. Elämäölä ei oo mulöe
Mitään annettavaa. Mun sydän pakahtuu lämmöstä ku ajattelen kuolemaa se helpottaa mieltä. On ees joku ratkasu tähän ja täst olosta pois. Nukkuminen on ainoo hyvä asia täl
Hetkellä.sattuu kokoajan niin paljok. Mun sydän murkskaantuu ainaku poikaystäcä suuttuu mä
Pelkään sitä tunetta. Ja tiän josnse tämmöst lukisi ni se varmaa tappais mut(eioikeesti). Eipä kyllä haittais jos tappas. Mä olen niin rikki oleva ihminen ja epäonnistuja ja haluun vittuun täältä paska paikasta!!!!!! Mä
Vaan en tiä
Miten mä muka uskaltaisin tappaa itteni. Juna ehkä joo mut miten vitus mä
Sinnekää pääsisin ku oon nii toivoton etten mä ees bussiin pysty mennä. Tai ehkä ku tietäsin er se on mun viiminen matka.
Mä oon turhake
En enää jaksa tätä
Oloa kaikki kaatuu kokoaika päälle. Haluisin vaa nukkuu poies. Ainoo joka jäis kaipaampaanki on äiti. Poikaystävä sanoo et vois jopa auttaa mua tappamaa itteni. Haluun repii hiukset mun päästä. Mul on niin vitun paha olla. Sunnuntain ainoo tekemine olis käydä suihkuss seki tuntuu ihan vitun vaikeelta/raskaalta ja huomen pitäs jaksaa mennä töihi.. enmä jaksa tätä enää onkstä
Minkää arvosta? Mua vaa sattuu kokoaja tekis mieli huutaa en pääse pakoon oon nurkas ja kokoaika tulee vaa iskuja.. mul riittää jo. Mikään ei auta kukaan ei auta mä
En pääse millään eteenpäi joten onkstä tämmöstä
Ikuisesti? En jaksa. Sit ei oo elämä elämisen arvosta. Mä en haluu olla tääl enää. Suurin unelma ois elää ihan tavallista elämää. Seki on vittu liian iso unelma. Enmä odota ees enää et saisin lapsii tms koska se tuntuu niin kaukaselta en usko et tapahtuu koskaa ja sinne taistelu kestäis ikuisuuden ja kuitenki jossain vaihees häviäisin. Elämäölä ei oo mulöe
Mitään annettavaa. Mun sydän pakahtuu lämmöstä ku ajattelen kuolemaa se helpottaa mieltä. On ees joku ratkasu tähän ja täst olosta pois. Nukkuminen on ainoo hyvä asia täl
Hetkellä.sattuu kokoajan niin paljok. Mun sydän murkskaantuu ainaku poikaystäcä suuttuu mä
Pelkään sitä tunetta. Ja tiän josnse tämmöst lukisi ni se varmaa tappais mut(eioikeesti). Eipä kyllä haittais jos tappas. Mä olen niin rikki oleva ihminen ja epäonnistuja ja haluun vittuun täältä paska paikasta!!!!!! Mä
Vaan en tiä
Miten mä muka uskaltaisin tappaa itteni. Juna ehkä joo mut miten vitus mä
Sinnekää pääsisin ku oon nii toivoton etten mä ees bussiin pysty mennä. Tai ehkä ku tietäsin er se on mun viiminen matka.
Mä oon turhake
Vastaukset 68
Vanhimmat
Laitan eka kerran elämässäni vastausviestin näihin keskusteluihin, siksi että tiedät, että sinun puolesta rukoilee täällä ainakin yksi ihminen. Sinulle valoa sydämeen!
En saa vastattua sulle omana viestinä. Niin laitan tähän.
Sulla on syytä elää. Löydä se! Yli 15 vuotta oon etsiny omaani joka päivä ja tässä olen. En jaksaisi mutta tänäänkin löytyi pieni ilo. En ole ennen polttoaine suodatinta vaihtanu, sen tein ja onnistuin. Se oli mun syy tänään
Mä yhdyn rukous rintamaan.
Minäkin rukoilen puolestasi!
Mutta mitä aineita käytät? Sulla on kuitenkin ystäviä ja käyt töissä? Ehkä joku mielialahäiriö/masennusta? Käy kysymässä mielenterveystoimistosta?
(vanhana narkkina tiedän, ettei toi ihan selväpäisen kirjoitusta ollut)
Hei olen ollut samassa tilanteessa....mieti onko mitään elämässä josta nautit....leffat, musiikki, joku tekeminen ... jotain .... tee nyt sitä....älä mieti mitään isoa tai elämää enempää .... tee vain jotain mistä tykkäät...tee sitä pari tuntia, ehkä jaksat koko päivän....
kun pääset huomiseen ja tästä päivästä eteenpäin....tule taas tänne ja autan sua eteenpäin....olen täällä sua varten ...älä luovuta....puhu jos haluat...mutta nyt vaan yritä tehdä jotain mistä saat edes vähänkin iloa tai tunnetta....tee sitä tunti, 2 tai pari
jaksatko vastata :)
Enmä uskaltaiskaa luovuttaa vaik kui haluisin.. leffoja yleensä kattelenkin ku vapaa-ajal muuhun en jaksa nytkin makaan sängyssä ihan lamaantuneena ahidstuksestaa. Välillätosi vaikeeta keskittyä ku kaikki tuska iskee pääle. oon niin loppu enkä tiä miten taas jaksna seuraavan päivön... kiitos sun viesteistä <3
Oon aika kauan ollu sairas lääkityskin on mut tuntuu ettei mikään auta lopullisesti.. Välil on kyl helpompia jaksoja mut nyt mennään taas niin pohjassa et tulee kaikki synkät ajatukset esiin
Ihan samoissa karmeissa fiiliksissä täälläkin, Joopajoooo ... :( Niin paha olla ettei mitään järkee., mikään ei auta, mikään kiinnostakaan :( mutta "pakko" kai tässä on sekunti kerrallaan kärvistellä päivästä toiseen - poiskaan täältä oikein pääse. Voimia sullekin todella paljon ja edes pienen pieniä ilon häivähdyksiä <3
Samoin sulle<3 joskus tuntuu että ehkä tää viel joskus helpottuu mut joskus tuntuu ihan loputtomalta haluis vaa luovuttaa.. ei vaa voimat riitä
Elämä voi muuttua. Se on ihan täysin mahdollista. Kärsimyksestä on muitakin reittejä ulos kuin kuolema. Ne vaan pitää löytää. Jollekin toimii jokin oma intohimo, jonka parissa unohtaa kaiken ikävän. Jollekin toimii ihmissuhteet tai puhuminen, ja jollekin ehkä terveelliset elämäntavat. Pitää vaan etsiä ja kokeilla. Kysy itseltäsi, mistä paha olosi pohjimmiltaan johtuu. Jos se johtuu jostakin elämässä olevasta ongelmasta, niin koeta ratkaista se. Ratkaisu voi löytyä puhumalla jonkun toisen kanssa, tai lukemalla sopivan itseapukirjan tms. Elämäsi on aivan liian arvokasta hukkaan heitettäväksi. Älä luovu elämästäsi, vaan taistele sen puolesta. Aina ei tarvitse jaksaa, voi myös levätä ja kerätä voimia. Sitten taas uuteen yritykseen! Elämä ei ole varmaan kenellekään helppoa, kaikilla on omat taakkansa ja vaikeat aikansa. Mutta niistä on mahdollista selvitä!
Siinäpä se onkin Proelämä, kun on jollai ihmeellä 50.ks tässä selvinny ja voit uskoa että KAIKKEE on tullu kokeiltua/ koettua ja väännettyä ja käännettyä tähän ikään mennessä MUTTA kun nimenomaan EI OLE eikä tunne sitä INTOHIMOA mihinkään -ei elämään eikä mihinkään yksittäiseen asiaan niin tuntuu TOSI turhauttavalta olla täällä. :( En oo täysin tollo vaikka masentunu oonkin enkä tynnyrissä eläny joten tietoa mulla on vaikka muille jakaa ja tosiaan monenmoista tullu koettua ja kokeiltua joten ei se siitä kiinni ole. Mutku ei vaan nappaa...
No mut aloittaja on tod.näkösesti nuorempi kun meikä enkä tiedä muutenkaan niin tarkkaan hänen elämänkuvioitaan joten hällä voi olla tietysti ihan eri lailla vielä toivoa -ja varmaan onkin. Tai siis sinulla Joopajoooo <3
Ja täällä on ainakin yksi ihminen, johon sattuu kovin joka kerta kun saa kuulla nuoren ihmisen menehtyneen. Joka kerta toivoo, että se loppuisi. Ei oikein pysty elämään uutisia lukematta ja silmiään/korviaan sulkematta.
Tosiaan, hirveästäkin tuskasta ja elämäntilanteesta selviää ja vanhemmiten helpottaa, kokemus on näin. Apua on kyllä tarjolla ja se tepsiikin, sekin on koettu.
Poikaystävä ei taida olla oikeanlainen jos sitä on pelättävä?
elämä oikeasti voi muuttua... jos vaan jaksat yrittää erilaisia ajatuskuvioita .... yritä ajatella itsesi toisenlaisena tai toisessa ympäritössä.... etsi sitä sun juttua....kun sen löydät....noin ajatustasolla olet löytänyt kiinnekohdan...päämäärän ja sitten jaksat taas elää
mulle ei auttanut puhuminen ... koska kaikki tuomitsi ja kaikilla oli tosi ikävä asenne mua kohtaan...löysin ulospääsytien keskittymällä itseeni ja uran rakenrtamiseen....nyt teen raivonvimmalla ammattia....se ei ole mitä halusin mutta nyt se auttaa
Mä nii kovasti just haluaisinki yrittää kaikenlaista ja ettiä just keinoja mikä parantais oloa mut mul ei oo kauheesti voimia tehä asioitten eteen mitään.. ja lisäks ahdistun todella helposti aika monista asioista jotka rajottaa tekemistä. siks tuntuuki et on ihan loukussa tässä:( mut kiitos kauheesti teijän kaikkien viesteistä <3
Niin Jaksa vielä, kuinkahan monta vuotta tässä pitää vielä kärvistellä että helpottaisi VANHEMMITEN kun ikää kuitenki jo 50 mittarissa :/ ;) No, retorinen...
Siinä olen kyllä samaa mieltä että poikaystävä tuskin oikea jos pitää pelätä.
Niinpä se pelottaakin että kauanko täytyy odottaa:( älkää ymmärtäkö poikaystävä asiaa väärin muutoin suhteemme on todella hyvä, mutta hän ei oikein ymmärrä miten mun voi olla näin huono olla ja hänen on vaikeaa ottaa sitä kaikkea vastaan ja kimpaantuu siitä koska ei "osaa" muutakaan auttaa mua ja kun kirjotin että
Pelkään jos se suuttuu niin mulle on vaan todella raskasta riiidellä enkä jaksa ylimääräistä kipua.
olen kontannut polvet verellä tässä elämässä ja halunnut luovuttaa. Mutta kokemut myös ihania aikoja. Nyt ajattelen että koska olen nähnyt ne pimeät puolet ....siinä oli se hyvä puoli että nyt en enää pelkää kuolemaa....se olisi joskus ollut helpotus, vaan häipyä täältä...mutta en halua vielä... haluan vielä kokea pari hyvää vaihetta :)
Hyvä, että sulla on pahin takana ja oot pustyby kääntään sen jollain tapaa voimavaraksi. Kiva kun joku tuntuu oikeesti ymmärtävän kuinka synkkiä ajatuksia voikaa olla ;(
elämä voittaa.
luulin että löydän onnen toisten kautta ja hain epätoivoisesti hyväksyntää ja rakkautta...mutt vuosien jälkeen kun olen hakannut päätä seinään tajusin että onni ja hyvä elämä tulee vain omasta päästäni......miten osaan olla itseni kanssa.... hae sitä... opettele olemaan itsesi kanssa niin että viihdyt ja voit hyvin.... keskity itseesi... opettele tuntemaan itsesi ja halusi ja toteuta sitä.....ensin tulee sinä ja jos voit hyvin saattaa tulla muutkin....olet itsesi paras kaveri ja ihanin ihminen... <3
Hei
Olet saanut ihania ja kannustavia vastauksia. Minä olen täysin samaa mieltä! Kuolema ei ole hyvä ratkaisu, sillä se on lopullista. Menettäisit kaikki ihanat mahdollisuutesi, mitä elämällä on tarjolla. Vaikka nyt on vaikeaa, se ei tarkoita ettei tulevaisuudessa olisi helpompaa, iloa ja toivoa.
Poikaystäväsi asenne ei kuulosta oikein rakastavalta. Pitäisikö sinun miettiä, millaisia ihmisiä haluat lähellesi: kannustavia ja toivoa tuovia vaiko jotain ihan muuta.
Oletko lääkehoidon lisäksi saanut muuta apua, tarkoitan terapiaa?
Voimia tähän päivään, olemme täällä tukenasi!
Pappi Elisabet
Nuorempana kävin terapiassa kolmisen vuotta.. "tervettä" aikaa oli tässä välissä muutama vuosi ja taas tää kaikki alko. Työterveyden kautta pääsin juttelemaan muutaman kerran terapeutin kanssa ja nyt olen kaupungin hoidossa joka on mennyt niin päin persettä kun voi.. muutaman kerran käynyt hoitajaa ja lääkäriä tapaamassa ja vaihtoi lääkkeen reilu kuukausi sitten. En saanut mitään kontrolliaikaa sanottiin vaan, että soita jos tulee jotain. Ja nyt olen viimeiset kaksi viikkoa yrittänyt saada aikaa lääkärille ja jättänyt soittopyyntöjä niin eipä ole sieltä kuulunut yhtään mitään.. että sen verran hyvää hoitoa:(
sama minulla....voin huonosti elämäntilanteiden takia ja hain apua jokapaikasta....kirkosta, lääkäristä... kukaan ei osannut auttaa, vain pinnallista kukkahattutätikeskustelu.... syvälle piti vaipua ja ihme että olen hengissä....ja todellakaan en ole sairas, vain hukassa suunnasta. Ihme että löysin lääkkeen....jos voisin auttaisin muitakin. Oikeasti olet vain nyt vaikeassa elämänvaihessa....se on ohimenevää, vielä tulee päivä kun nautit jostain
Mustakin tuntuu että ilman mun äitiä mä en ehkö olis tässä nyt :( toivon todella et tä loppuis pian ja kaikkein turhauttavinta on kun ei oikeen tiedä mistä tää kaikki johtuu ei oo mitään konkreettista tapahtunut, että
Läheinen olis kuollut tm vastaavaa.. mulla vaan on paha olla ja kaikki elämän ilo kadonnut enkä jaksa tehä yhtään mitään paitsi töitä ja sekin on yks helvetti joka päivä. Itken työmatkat ja toivon salaa että joku ajais vaan päälle
Niin on minunkin,en jaksa enää en ole narkomaani tai muuteen riipppuvainen mutta olen niin yksin ja joulu lähestyy
Kai sulla jotain läheisiä on? Aina on joku joka völittää vaiks se oliskin vaan se yks ihminen.. voimia sulle<3
haluan suklaata mistä sitä saa.
Nuoret ihmiset ovat vielä keskeneräisiä, varmaan se poikaystäväkin on ymmällään ja suuttuu kun ei osaa sen enempää auttaa. Kauhea fraasi, että nuorella ihmisellä on vaikeaa, mutta kaikki se ahdistus usein nuoressa mielessä on jotain, mille ei edes ole välttämättä syytäkään.
Saman käyvät läpi miljoonat, kärkipäässä usein herkät, lahjakkaat ja luovatkin ihmiset.
Me elämme ja koemme aina suhteessa olemassaolevaan todellisuuteen ja tänä päivänä se on usein valheellinen todellisuus. Jopa sodatkin versovat tällaisella pohjalla?
Kumpa suomalaiset perheet muodostaisivat suurempaa yhteisöllisyyttä sisältäen kaikenlaisen erilaisuuden hyväksynnän, ei ketään jätettäisi yksin pärjäilemään.
kiitos eiperiks, juuri noin ajattelen että me herkät, lahjakkaat ja luovat ollaan tässä kärkipäässä voimaan pahoin. Jo s olisin tyhmä niin en ymmärtäisi voida pahoin ja olisin varmaan onnellisempi. Jos en olisi niin herkkä niin en välittäisi näin paljon.... tuskaa olla viisas ja herkkä ja luovuudesta puhumattakaan
Samat ajatukset. Kun n.10 vuotta taistelee tätä helvettiä vastaan niin mielessä on ainoastaan kuolema... Ei vaan jaksa mutta mite saada rohkeus itsemurhaan..... Tänään tuli mittariin 31vuotta ja jotenki taas konkretisoitui se etten oo saanu mitää aikaseksi. Eikö ois vaa järkevä luovuttaa...... Voimia kaikille! <3
Voin kuvitella kuinka synkkiä ajatuksia sun pään sisällä pyörii, mä taistellut "vasta" viitisen vuotta ja oon niin valmis jo luovuttamaan. Kokoajan ei oo sellanen olo mut völillä tulee todella raskaita aikoja ja sillon kuolema mielessä päivittäin. Rohkeus ei mullakaan riitä. Keinoksi oon ajatellut junaa mutta en uskaltaisi kuitenkaan enkä haluaisi kuljettajalle pahaa. Jotku sanoo että itsemrha on itsekästä mutta mä nään asian niin että jokanen elää omaa elämää miksi tääl tarvis kärvistellä muitten takia mutta kyllä mulla suurin syy miksi en uskalla tappaa itteäni on että tiedän äitini tulevan äkkiä perässä jos sen tekisin enkä sitä halua:( voimia sulle<3 koitetaan olla luovuttamatta ehkä meille kuitenkin on jotain hyvää vielä tulossa
Olin joskus samassa tilanteessa,että sekuntti kerrallaan tuskassa eteenpäin.Täytin Kakolan Rundissa 30V.,ja tuomiota oli 16 vuotta 6kk.Söin lääkkeitä,jotka ei auttanut,mutta tänään,reiluna viisikymppisenä,elämä on elämisen arvoista.Jos silloin olisin antanut periksi,en olisi kokenut tätä,että elämä muuttuu normaaliksi arjeksi.Veljeni kuoli tasan neljä päivää sitten,täysin yllättäin,sekin kuuluu elämään,ikävä veljeä joka lähti lauantaina syntymäpäiville,ja kuoli 01.52 nukkuessa,täysin terve mies.Toivon sinulle,että jaksat,sillä se normi arki iloineen ja suruineen on edessä päin.
Psyykenlääkkeet aiheuttavat monesti kuolemia terveissä ihmisissä. Söikö veljesi psyykenlääkkeitä?
Kiva kuulla että ees nyt menee paremmin. Ikävä on varmaan kova koita jaksaa!
psyykelääkkeet ovat turhia. puhu jollekin.
Arvoisa "joopajooooooo". Oon lueskellut ketjusi etenemistä ja oot saanu hyviä yhteyksiä. Sä kerrot ongelmistas avoimesti se on oikee tie. Lukemalla omat kirjotukset on helpompi tajuta itekki mis mennää. Päässä funtsimal menee ajatukset jotka vaivaa solmuun. Sä kirjotat hyvin ja selkeesti ni et sä ihan kuutamolla voi olla. Parisuhdekkin on joten ei tarvi yksin hengailla. Jos se ei parhaal mahollisel taval toimi ni puhuminen on avain kehitykseen. Lämpöä ja läheisyyttä teille! Mulla on tälläin fiilari että haluaisit kyllä elää ja kokea mutta ymmärrän jos voimat finaalis. Oma aallonpohja oli kaksfemmana ja tiedän kyllä miten itsetuhoiset ajatukset kasvaa päässä kun pyörivä lumipallo ja valtaa lopulta koko mielen. Ne ajatuskuviot pitää heti katkaista kun ne alkaa. Työntää sivuun ja vasta ajatus on HALUAN ELÄÄ. Toi sun homma voi hyvinkin olla ohi menevä asia. Voit kokea ns. "Sielun pimeää yötä".jos ite oisin tienny asiasta parikyt vuotta sitten oisin ehkä tajunnu omaa tilannetta ja saanut ymmärrystä elämästä silloin. Vasta kolmefemmana ystäväni istutti mut penkille ja sano että kuuntele tää: caroline myss: spiritual madness. Kaks puolentoista tunnin luentoa selkeetä englantia aiheesta elämä ja sielun pimeä yö. Mitä se on,miksi se on ja uskosin että antas vinkit siitä miten sieltä löydät ulos ja mitä kohti kulkea. Kuunneltii sessio per päivä ja mun mieleen se kolahti ja sanoin että mun ois pitäny kuulla tää jo kymmenen vuotta sitten. Mielenkiintoista tää elämä. Toi setti löytyy netistä en o varma löytyykö ilmasta versioo mutta tilaaminen vois kannattaa. Massit voi käyttää turhempaankin mun mielest. Jatka kirjotteluas,koita jaksaa liikkua ja syö hyvin. Huolehdi että nukkuminen kunnossa. Vaikkei ois mitää fiiliksiä ni yritä nauttia elämän pikku iloista nii joskus ne ilot kasvaa suuriksi. Näillä eväillä eteenpäin. Kyllä se vielä iloksi muuttuu!!!
;>
Joo kirjottelen aika usein että saan jotain ulos ettei kaikki pyöri yhtenä sekamelskana päässä.. ja joo oot oikeilla jäljillä tottakai haluisin elää ja kokea kaiken mut en tämmöses olotilassa. Ja kiitos sun ehdotuksesta pistön korvan taakse jos tilaisi. Kaiken avun koitan ottaa vastaan ja haluan parantua mut völillä just tulee niin toivoton olo.. ja pahin on kun ei oo energiaa oikeesti yhtikäs mihinkään löysin liikunnan ilon joku 3vuotta sitten mutta nyt kohta vuoteen en oo jaksanut liikkua mikä harmittaa koska kuvittelen että siitä saisi just energiaa mutta kun en oikeasti jaksa. Ei oo oikeesti laiskuudesta kyse vaan en jaksa. Völillä puhelimessa puhuminenki on liian raskasta.. joskus tuntuu että pakko olla jossain muuallakin jotain vikaa mut kaikki maholliset verikokeetki otettu eikä missään mitään.. voisin jo pelkäsrään sen takia itkeä kokoajan kun oon niin loppu.. kaikki muu mitä mielessä pyörii. Tulee olo että on loukussa eikä pääse etenemään mihinkää. Kavereitakaan en jaksa nähdä ku ehkä max kerran kuukaudessa ja sillonkin pyydön aina että tulevat mun luo. Täst tulikin vöhän pitempi viesti mut jotenkin sun viesti kolahti ja ymmärrät mistä puhun. Kiitos sulle
http://www.adlibris.com/fi/kirja/spiritual-madness-9781564559029 Onko tämmönen?
Just toi! Kirjan etuna on se että voi lukee pätkis jos ei jaksa keskittyä. Hyvät kirjat tempaa mukaasa... Mietin tot sun duuni hommaa. Jatkuva vitutus ja huono ilmapiiri vie energiat kyllä. Onko liksa semmonen että hyödyt kärsimisestäsi ja voit käyttää massia johonkin mistä taas diggaat? Problematiikka duunist kävelee lähtemises on sitten persaukisuus. Sekään ei naurata jos ei osaa olla. Sit viel se että voit löytää ittes punkanpohjalt aamust iltaan jos ei keksi/jaksa muuta puuhata. Saikkuu saa jos ei pysty. Se on asia mitä ei pitäs kuitenka antaa työkavereitten päättää. Mieti ja kuuntele ittees. Päivä kerrallaan ja koita keskittyy sit siihen mitä teet. Älä suotta pohdi muitten tekemisiä ja puhumisia jos niil on paska meininki.voimia sulle!!!
;>
Palkka on niin mitätön työ määrään nähden että se jo yksinään vituttaa.. just ja just sillä pärjää
Mutta eipä juurikaan jää mihinkään ihmeelliseen rahaa.. mietin sitäkin jos hakis saikkua ja yrittäis ja tekis uuden työpaikan tms eteen jotain sillä energialla mut en mä tiäää enmä
Oikee tätäkää jaksa ja just vituttaa et työ on täl hetkellä kokoelämä kun muuta ei jaksa ja sekin täyttä paskaaa
Mä tiiän ton fiiliksen. Mulla ei koulutusta o ku lukio. Riitti aikoinaa penkis istuminen vaik pärjäsin. Toiminnan tyyppinä halusin hommii saada fyrkkaa ja ihan sama mitä tein. Sitä rataa sitte pätkätyöt tuttui(joskus siks ku had enough),kokemuksia monist eri hommist, liksat vaihellu. Välil vituttanu välil natsas unelma homma esim lapis oppaana. Mä kehitin tälläsen yhtälön: x=työn mielekkyys/epämielekkyys.se kertaa y=hyvä liksa/paska liksa=hyvä meininki... Joskus 8h vitutus ja menetetty vapaa aika oli ok kun tilipäivä koitti. Menee se silleeki. Hyvä meininki toteutui helpommin mukavalla työllä mistä tykkäs vaikka liksa vähemmän.Joku maksoi siitä että mulla oli hauskaa. Sehän riittää. Mulla ne vitutus työn pahat fiilarit vaati sitten totaalista pään täyteen vetämistä että fiilis kuittaantu ni siihen ne tilit haihtu kuitenkin. Asioilla on plussat ja miinukset. Kynä paperille ja rustaa oma elämän tilanne yhtälö. Mikä sulle merkitsee ja on tavoittelemisen arvoista ni sitä kohti. Jossai vaihees mun CV alko olee kovaa valuuttaa ku oli kokemusta vaik mistä. Annan vinkin en halua sanoa tee nii tai näin: vitutuksen minimoiminen elämässä on hyvä lääke. Tällänen ollu mun tie ja näin ajattelen. Mä uskon että osaat kulkea omalla tielläsi kun vähän uskallat unelmoida välillä. Sun täytyy löytää sun sisäinen kompassi se sanoo mitä teet mihin meet....;>
Kiitos taas viestistäs, tiedän mitä ite haluaisin tehdä ja mihin suunnata mut tä perkeleen sairaus vie kaikki mehut ja latistaa fiiliksen.. hankalaa puntaroida näin isoja asioita nyt ja yritänki keksiiä jonku völiratkasun. Jumissa tunnun olevan.. Oot vissiin nöhnyt ja kokenut aika paljon tiedät varmasti mistä puhut. Mun onki pakko kysyä ootko nainen vai mies ja ikähaarukkaa ? Sun viestit on piristävää luettavaa kun tiäät niin hyvin
Mistä sä puhut ja näin. Vielä puntaroin ton cd tilaamista mietityttää vaan että ymmärränkö tarpeeks hyvin.. kiitos kiitos kiitos sulle taas kiva kun vastailet
No mä vetäsen tähän lyhyen referaatin ni saat jonkinlaista kuvaa jos täs kirjotellaa: oon mies 41. Tähän ikään mennessä voin sanoa vaikka näin että on tullu nähtyä, kuultua, luettua, tehtyä, oltua, mentyä,tultua ja koettua elämää sen verran että juttujas luettuani mulle tuli fiilis että haluan sulle vastata. Joskus vaa näin on ja tällänen keskustelu täst nyt sit tuli. Sama meno oikees elämäs tääl ruudun toisel puolen. Joskus joitteki kaa jutut menee syvemmälle kun hyvää päivää ja puhutaan paskaa normaalisti ja moi.
Mut oot ottanu jo askeleen eteenpäin. Sä kelailet jo eri vaihtoehtoja ja se on hyvä. Ketjus avausrepliikki "mun on aika lähteä" on aika hyytävä läppä. Meidän lähtöaika on jonkun muun käsis ku omis se ei ole mulle enää uskon asia vaan varma tieto. Tässä nyt jaan tietoni myös sulle joten panosta niihin positiivisiin ideoihin täst lähtien jooko?
Susta tullu tälläin fiilari: ei ehkä itestä just nyt aina tunnu mutta oot harvinaisen sinnikäs likka. Olostas voinnistas huolimatta oot duunissas käyny ja se on taistelijan luonne joka siihen kykenee. Sillä ominaisuudella ja asenteella on hyvät mahkut pärjätä.Rajansa kaikilla ja jos saikun tarviit ni mun silmis sun pojot ei siitä laske. Sä tiät parhaiten mihin kykenet mutta loputtomiin "mittarit punasella" ei jaksa kukaan. Peliliikkeitä jos ei ala helpottaa.
Tää seuraava juttu tulee fiilis pohjalta: kun katos hyvin ihmisil voi syystä tai kolmannesta olla välil vaikeaa. Ihan siks vaikka että jotain täst voi oppia ja sitä voi joskus hyödyntää tulevassa tavalla tai toisel. Joskus vaa voi olla aika herätä tai muuten vaa miettiä ja etsiä uusia latuja. Välillä se latu täytyy jopa tehä ite jotta löydät valmiille baanalle.
Edelleen oon sitä mieltä että caroline myss vois olla tarttemas opas. Cd ok sen voi pysäyttää kelata ja sanakirja, kouraan. Siin on muutama oudompi avainsana jotka toistuu ne kandee ymmärtää. Se tuskin kerta kuuntelemal kokonaa sulle aukee. Pointteja siin on monia ja kerta kerralta oivaltaa. Laita joka tapauksessa nimi mieleen. Silt löytyy paljon muutakin hyvää matskuu mut toi tähän väliin. Kaikkee elämäst ei kouluissa opeteta mutta etsivä löytää kaikkee mielenkiintoista....
Ihmetellää maailman menoa!
;>
Niin yritän jaksaa ajatella että kyllä ne paremmat ajat odottaa mutta pelkään tavallaan että onko tää tällästä jojoilua koko mun elämän että välillä hyvä kausi ja sit taas mennään aallonpohjalle. Joskus niille positiivisille ajatuksille ei vaan ole tilaa. On tästä ennenki noustu niin miksei taas mutta välillä tuntuu et ihanku aika pysähtyis ja rullais tässä kurassa. Ja sit taas joskus tuntuu että aika menee liian äkkiä ja ei pääse sielt aallonpohjalt ylös eikä saa mitään aikaseks elämällään. Toivon vaan että energiiaa sais just tekemään jonkun isomman elämänmuutoksen ja toivois että se sais elämän taas raiteilleen ja elämänilon takasin. "Mun on aika lähteä" oli juurikin sen hetken fiilis, tota kirjottaessa oli TOSI paha olla. En edes tiedä miksi tänne kirjotin, mutta hyvä kun kirjotin. Saanut muiden näkökulmia ja vinkkejä jaksamiseen. Täytyy tuo cd ehkä tilata ei siitä varmasti mitään haittaakaan ole. Ehkä kun sun ikään pääsen niin osaan käyttää tätä kaikkea kokemaani voimavarana ja opetuksena. Tän nykysenkin duunin tarkotus oli olla hetkellinen ratkasu mutta sinne mä olen tuttuun ja turvalliseen jämähtänyt vaikka paha siellä on olla. Pitäis vaan uskaltaa lähteä mutta siihen tarviin niin paljon voimaa multa mitä
Just kyt ei oikein ole. Koska tosiaan isot elämänmuutokset pelottaa ja ahdistaa hirveesti ja koska kärsin paniikkihäiriöstä niin tommoset jutut on mulle tosi isoja vaik jollekki duunipaikan vaihtaminen on just tosi helppoa. Mut ihmetellään me tosiaan tätä maailman menoa .. ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu:)
joulu on taas, joulu on taas
Ja auttaka mua kun mä en tiedä
Mirä
Mä teen ku oon niin voimaton.. meenkö lääkäriin ja haen taas sairauslomaa että voisin tehdä jotain muuta sillä pienellä energialla kun työtä mitä vihaan vai kärsvitelenkö töissä
Ja odotan että voimavarat kasvaa. Työpaikka ja ihmiset siellä on kamalia:( ja siksi sairauslomalle jääminen onkin hankalaa juu kyllä siksi koska ne ihmiset jauhaa siitä ja teen heidän töistään vaikeempa kun jään pois. Tulee niin huono omatunto jos on flunssankin takia pari päivää
Pois, usein kovassa kuumeessakin siellä koittanut selviytyä.. Työ on sekin varmasri yksi suuri syy miksi voin huonosti.. mitä itse tekisit jos pystyisit sukeltamaan mun asemaan mitä nyt kirjotuksista voi päätellä mikä mun kunto on?
Voisko työterveys laittaa lähetteen työpsykologille? mun työkaveri sai sieltä tukea kun oli raskasta sekä siviili- että työelämän puolella.
Olen käynyt ja meidän työterveyteen kuuluu vuodessa 5käyntiä psykologilla ja ne on käytetty jo:(
ei se itsarikan huonompi ratkaisu ole.tässä maailmassa kaikki ei vaan voi onnistua.itse teen hidasta itsaria alkoholilla..vaik välillä tuntuukin et nopeempi ois parempi
Voimia sulle <3 samaa mieltä kaikki ei vaan onnistu ja miksi juuri omalle kohdalle piti tää tuska iskeä? Alkoholilla saa usein vielä
Paskemman olon aikaan joten ehkä kanntais kokeilla vähän sen hölläämistä?
Oikein hyvää matkaa tuonpuoleiseen. Älä sotke paikkoja lähtiessäsi.
kova äijä. sut on ilmiannettu vitun spede
Muista Jumalaa. Ihminen on arvokas. Ihmisellä on itseisarvo eli se ei riipu saavutuksista tai varallisuudesta.
Älä tapa itseäsi. Usko Jeesukseen. Jeesus Jumalan Poika kuoli meidän puolestamme ristillä ja nousi kuolleista! Jumala tarjoaa Jeesuksessa sovitusta ja armoa ja anteeksiantoa ja ikuista elämää.
minä olen jumala. älä herjaa minua.
Hyvä aloittaja ja kaikki ihanat vastaajat
On niin paljon kurjuutta ja kärsimystä, että välillä tuntuu pakahduttavan vaikealta. Tämä lienee tuttu tunne jokaiselle. Kunpa voisimmekin ottaa pois kaikkien kärsivien ja masentuneiden pahat olot!
Täällä on suurenmoisen hienoja ihmisiä, jotka jaksavat välittää muista. Olisiko se niin, että kohtaaminen ja aito kuunteleminen on kuitenkin paras tapa olla läsnä kun ihmisellä on vaikeaa. Tällaisella palstallakin se onnistuu, vaikkei voikaan korvata todellista kasvokkain kohtaamista.
Olen paljon miettinyt sitä, että miksi jollakin ihmisellä on voimavaroja selviytyä vaikka kuinka rankoista tilanteista. Ja taas jollain toisella ei ole.
En voi muuta kuin rohkaista jokaista joka tänäänkin miettii elämänsä tarkoitusta ja jota kuolema houkuttaa. Asiat eivät välttämättä tule aina olemaan kurjasti. Elämä on ainutkertainen, korvaamaton. Uusintanäytöstä ei tule. Elämään voi syttyä valo yhtäkkiä, ennalta aavistamatta. Sielun pimeä yö voi muuttua valoisammaksi.
Toivonpilkahduksia ja jaksamista tähän päivään!
Pappi Elisabet
Luulenpa että tohon selvitymiseen vaikuttaa edelläki mainittu herkkyys.. jännä
Miten mullakin on toisaalta semmonen olo että oon todella vahva ihminen mut toisaalta niin heikko ja herkkä ja siksi altistun tämmöselle tuskalle helpommin. Tänään on ollut ihan ok päivä ja ajatukset ei oo kuolemassa vaan juurikin siinä että ehkä tää ei oo loputtomasti tälläistä
Ihan varmasti asia on noin. Herkkyys on sekä voimavara, että riesa. Toisaalta koet ja aistit elämän paljon voimakkaammin kuin vähemmän herkkä ihminen. Se on myös sinun lahjasi, vaikket vielä sitä näkisikään. Ihanaa kuulla, että ajatuksesi ovat olleet nyt muualla kuin syövereissä. Tunteet tulee ja menee, eikä se miltä nyt tuntuu, todellakaan ole loppuelämän tunne.
Miten tänään on sujunut?
pappi E
Tänäänkin ollut ihan siedettävä ei siis pahimmasta päästä. Työt vaan vienyt kaiken energian ja olen todi uupunut ehkä enemmän kuitenkin fyysisesti. Onneksi viikonloppu.. Päivä kerrallaan. Kiitos viestistäsi
olen täydellinen.
Olet siis löytänyt ainakin yhden asian, joka vaikuttaa sinuun negatiivisesti, siis työympäristö, ja huono työilmapiiri ilmeisesti. Monet ihmiset voi huonosti huonon työilmapiirin takia, tai siksi että työ ei ole sitä mitä oikeasti haluaisi tehdä. Olisiko paikallaan työpaikan vaihtaminen? Tai opiskelu mieleisellä alalla?
Kerroit että et ehkä tällä hetkellä jaksa tehdä päätöksiä tai muutoksia. Jos olet todella väsynyt, niin sinulla on täysi oikeus levätä, ei siihen ole kellään nokan koputtamista. Vaikka sairasloma saattais olla hyvä juttu? Sitten kun olet levännyt ja tuntuu että voimat alkaa palautua, niin voisit ehkä tehdä suunnitelmia siitä, mitä oikeasti haluaisit alkaa tekemään. Tai kokeilla eri juttuja, jos et vielä tiedä.
Monet fyysisetkin sairaudet saattaa aiheuttaa väsymystä ja masennusta, esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Onko sitä tutkittu?
Jos se on "tavallista" masennusta, niin siihen voi auttaa esim. valo, tryptofaani, liikunta, mäkikuisma, terapia tai SSRI-lääkkeet. Niin ja oikeanlaiset ihmissuhteet. Poikakaverisi ei välttämättä ole vääränlainen, en osaa sanoa, mutta voisit kertoa sille, että et oikein jaksa riidellä.
Liputtaisin terveellisten elämäntapojen puolesta, kun itsellä ne on tuntuneet auttavan ainakin jonkin verran. Siis riittävästi unta, hyvää ruokaa ja liikuntaa. Ehkä voisit kokeilla myös kalaöljykapseleita ja vahvaa C-vitamiinia. Voi kuulostaa höpöltä, mutta itsellä ne on auttaneet.
Plus sitten tietenkin psyykkinen asioitten käsittely. Kirjoittaminen auttaa siinä, jos ei aina halua puhua, ja se jäsentää ajatuksia.
Mukavaa, että voit jo vähän paremmin! Toivottavasti toivut pian.
Muuten hyvä kirjoitus proelämä, mutta ei kai sinulla ole orionin osakkeita taskussa kun alat ssri:tä suosittelee? Hävii toltakin vielä seksihalut sun konstilla ja lakkaa muna maistumasta, niin siinä menee lopulta vielä tunteet ja parisuhde ja kaikki muukin vituiks. Sitten kun siitä lääkärille sanot, että näin kävi niin arvaa mitä se sanoo? Niissä lääkkeissä nyt on semmoisia sivuvaikutuksia ja kohauttaa harteitaan.
Kiitos viesistäs. Joo lääkitys mulla on jo ja terpaia nyt ollut kohta vuoden suunnitteilla psykiatrisella vaan ei olla varmoja mun jaksamisesta sitoutua siihen.... c vitamiinia syön kanssa. Liikkua en juurikaan jaksa muutta nukun kyllä tarpeeksi. Ruokailu on nyt mitä on.. niinkun vissiin jossain kohti aikasemminki kirjotin niin terveelliset elämäntavat oli mulla nro1 vielä viimevuonna ja voin silloin ihan hyvinkin jopa ainoa vaan että alko mennä vähän pakonomaseks kaikki ajattelu painosta ja syömisistä. Mutta vuoden alusta kaikki levisi taas käsiin ja jaksamisen takia jäi toi liikunta pois yms:( kilpirauhasarvot ja perus verenkuvat otettu missään ei mitään. Olisin tavallaan halunnutkin että tälle kaikelle löytyisi joku järkevä syy mutta eiii! Sairauslomaa olen taas miettinyt mutta tossa työpaikassa vaikka hullulta ehkä kuulostaa niin on tosi iso askel. Varsinkin sitte töihin palaaminen ahistaa suunnattomasti että mitä siellä sit on puhuttu ja miten ottaa mut takas vastaan. Viimeks meni kyllä ihan hyvin mutmut.. ja tuo opiskelu on ollutkin mielessä ja parista paikasta odotankin vastausta ottaisko mut oppisopimus työntekijäksi mut saa nähä. Eli vähän jotain oon yrittänyt saada aikaan.. vaikeet se kyllä on. Juu kiitos sulle tässä koitetaan jaksaa :)
haluan kalua, apua.
Sulla vissiin vähä tylsää ollut:D
Kirjotan tänne nimimerkille eot: yritin laittaa viestiä aiemmin, mutta tietokoneeni tökki. On sinullakin vielä toivoa, ei se iästä ole kiinni. Oletko oikeasti kokeillut kaikkea? Eiköhän vielä jotain löytyisi mistä saat iloa elämään. Oletko kokeillut terveellisiä elämäntapoja?