Nyt on outoja oppeja.
Puhuja sanoi, että ne jotka uskossa nukkuvat nukahtavat hetkeksi ennen tuomiopäivää, mutta niitä jotka eivät usko kiusataan jo tässä väiajassa. Missää tunnustuskirjoissa tai katekismuksessamme (siinä vanhassakaan) ei opeteta tällaista välitilaoppia. Nimittäin vasta Kristus erottaa jyvät ja akanat ei ole sitä tuomaria joka tämän erottelun tekisi johonkin välitilaan. Ja mitä ovat ne jotka eivät ole saaneet syntyä, jos kyse on abortista ymmärrän mutta mihin puhuja tässä viittasi?
Tämä väitilassa kärsiminen on lähempänä katolista oppia kiirastulesta, ei suinkaan luterilaisuutta. En tosin väitä että puhuja olisi opettanut kiirastulioppia joka koskee uskovaisen puhdistautumista "jäännössynneistä".
Olisi mielenkiintoista kuulla mihin hän sen perustaa.Hän viittasi aiempiin puheisiinsa Lazaruksesta ja Abrahamista. Mielellään keskustelua tästä aiheesta kuitenkin kävisin vaikka täällä.
On mietitty uskon esikuvien osalta jaetta 40
Hepr 11:39-40
39 Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet.
40 Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.
1. Tessalonikalaiskirje 4
13 Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. [Ef. 2:12]
14 Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. [1. Kor. 15:22,23]
15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. [1. Kor. 15:51,52]
16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. [2. Tess. 1:7]
17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Luuk. 23
43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." [1. Moos. 2:9; 2. Kor. 12:4; Ilm. 2:7]
Mutta tämä puhuja puhui oikein näistä jakeista eli uskon tuomasta rakkaudesta, josta ei hyvien tekojen listoja heidän eläessään tehty:
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Puhuja sanoi, että ne jotka uskossa nukkuvat nukahtavat hetkeksi ennen tuomiopäivää, mutta niitä jotka eivät usko kiusataan jo tässä väiajassa. Missää tunnustuskirjoissa tai katekismuksessamme (siinä vanhassakaan) ei opeteta tällaista välitilaoppia. Nimittäin vasta Kristus erottaa jyvät ja akanat ei ole sitä tuomaria joka tämän erottelun tekisi johonkin välitilaan. Ja mitä ovat ne jotka eivät ole saaneet syntyä, jos kyse on abortista ymmärrän mutta mihin puhuja tässä viittasi?
Tämä väitilassa kärsiminen on lähempänä katolista oppia kiirastulesta, ei suinkaan luterilaisuutta. En tosin väitä että puhuja olisi opettanut kiirastulioppia joka koskee uskovaisen puhdistautumista "jäännössynneistä".
Olisi mielenkiintoista kuulla mihin hän sen perustaa.Hän viittasi aiempiin puheisiinsa Lazaruksesta ja Abrahamista. Mielellään keskustelua tästä aiheesta kuitenkin kävisin vaikka täällä.
On mietitty uskon esikuvien osalta jaetta 40
Hepr 11:39-40
39 Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet.
40 Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.
1. Tessalonikalaiskirje 4
13 Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. [Ef. 2:12]
14 Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. [1. Kor. 15:22,23]
15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. [1. Kor. 15:51,52]
16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. [2. Tess. 1:7]
17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Luuk. 23
43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." [1. Moos. 2:9; 2. Kor. 12:4; Ilm. 2:7]
Mutta tämä puhuja puhui oikein näistä jakeista eli uskon tuomasta rakkaudesta, josta ei hyvien tekojen listoja heidän eläessään tehty:
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno havainto! Kiitos etsivä-xxx!
on etsinyt jo monta vuotta, mutta ei koskaan löydä. Siis hyödytöntä koheltamista. Miksei mene seuroihin ja tee parannusta.
Etsivä ei tule siitä mistä sinä luulet. Ei sellaisesta etsimisestä missä ovia kolkutellaan tai parannusta tehdään.
yhden viikkomessun käsikirjoituksessakin on tämä:
1. Alkulaulu: Kuuntelemaan jää Herraasi
Kuuntelemaan jää Herraasi. Sydäntäsi hän rohkaiskoon!
Tuossa Hepr.11.luvussa Paavali kertoo vanhan ajan uskon miehistä (eli heistä, jotka elivät ennen Kristuksen asettamaa uutta liittoa), he osoittivat erinomaista uskoa Jumalan lupauksiin, mutta he eivät päässeet niistä osalliseksi sillä tavalla, että olisivat kokeneet uskon lopullisen palkinnon, ikuisen elämän paratiisimaassa, eli täydellisen ennallistuksen. Paavali kirjoitti heprealaiskristityille, jotka olivat uudessa liitossa ja jotka olivat siinneet pyhästä hengestä taivaalliseen toivoon, eli hallitsemaan Valtakunnassa Kristuksen hallitsijatovereina. He soveltavat tuhatvuotiskaudella pappeina Jeesuksen lunastusuhrin hyötyä täydessä määrin näihin entisajan uskollisiin, kun he saavat ylösnousemuksen paratiisimaassa. Näin he auttavat Kristuksen tovereina näitä pääsemään täydellisyyteen ja saamaan uskon palkinnon, ikuisen elämän.
Tessalonikalaiskirjeessä käsitellään taivaallisen toivon omaavien ylösnousemusta.
Vähän valaisua, Matteus 24:"3 Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?"
"sinun tulostasi" kreikkalainen sana on parousia ja se merkitsee oikeastaan läsnäoloa. Tämä osoittaa, että Jeesuksen näkymätön läsnäolo alkoi silloin, kun hänet asetettiin Kuninkaaksi taivaassa. Psalmit 110:"1. Daavidin virsi. Herra (JHVH) sanoi minun herralleni (Jeesukselle Kristukselle): "Istu minun oikealle
puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".
2. Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä."
Tässä on esillä Jeesuksen asettaminen Valtakunnan kuninkaaksi taivaassa.
Silloin alkoi hänen läsnäolonsa.
Niin kuin Psalmissa todetaan, siinä vaiheessa hän vielä hallitsisi vihollistensa keskellä, eli se merkitsee samalla ajanjaksoa, josta Raamattu käyttää nimitystä alkoivat viimeiset päivät. Jeesus kuvailee niitä vaikeuksia joita maan päällä koettaisiin tänä aikana mm. Matteus 24.luvussa. Tänä aikana on monia merkittäviä tapahtumia: Saatana demoneineen poistetaan taivaasta maan läheisyyteen ja hän on täynnä vihaa ja aiheuttaa pahoja asioita maan päällä tietäessään, että hänen aikansa on on lyhyt (Ilmestyskirja 12.luku)
Myös pian Jeesuksen kuninkuuden jälkeen ne voidellut, jotka nukkuivat kuolemassa, saivat ylösnousemuksen henkiluomuksina taivaaseen Jeesuksen kanssa. Maan päällä olisi vielä elossa voideltuja, jotka johtaisivat Valtakunnan saarnaamistyötä (Matteus 24:14) Näin ollen ne heistä, jotka nukkuivat kuolemassa, ehtivät ennen heitä taivaaseen Herran luo. Ne vielä maan päällä elävistä, jotka kuolevat Jeesuksen läsnäolon aikana, kokevat silmänräpäyksessä muutoksen henkiluomuksiksi ja liittyvät näiden seuraan, he kokevat ylöstempaamisen. Jeesuksen läsnäolon ja viimeisten päivien lopussa koittaa suuri ahdistus, johon liittyy kaikkien Saatanan maailman osien hävittäminen. Se sisältää kaiken väärän uskonnon tuhon (Ilmestyskirjan Suuri Babylon), ja ennen Harmagedonia kaikki voidellut kootaan taivaaseen, ja näin loputkin liittyvät muiden joukkoon. Sitten on Harmagedon, jossa kaikki Saatanan työt tuhotaan ja tämä hänen maailmansa katoaa. Näin ne voidelluista, jotka nukkuivat kuolemassa ennen Jeesuksen kuninkaallista läsnäoloa, ehtivät ennen niitä, jotka olivat vielä elossa maan päällä.
”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:43; Kirkkoraamattu 1938). Huomaa kaksoispisteen paikka.
Jeesus ei voinut tarkoittaa, että pahantekijä pääsisi paratiisiin vielä samana päivänä. Jeesus ei nimittäin itsekään mennyt taivaaseen tuona päivänä, vaan hän oli ”maan sydämessä” eli haudassa kolme päivää (Matteus 12:40; Markus 10:34). Vielä ylösnousemuksensa jälkeenkin hän jäi maan päälle 40 päiväksi ennen taivaaseen nousemista (Apostolien teot 1:3, 9).
Mihin paratiisiin pahantekijä sitten pääsee? Ylösnousemuksensa jälkeen hän tulee olemaan maan päällä paratiisissa, jota Jeesus hallitsee (Apostolien teot 24:15; Ilmestys 21:3, 4).