taas jysähti voimakas tunne sinusta jo herätessä. Apua. Kaiken piti olla ohi jo aikoja sitten eikä kumpikaan halua enää olla missään tekemisissä.
Vuosista ei ole ollut mitään hyötyä. Tarvitsen lobotomian. Sietämätöntä.
Vuosista ei ole ollut mitään hyötyä. Tarvitsen lobotomian. Sietämätöntä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mukavaa viikon alkua:
https://www.youtube.com/watch?v=QdLVK4k-rxo
Kuinka monta vuotta teilla on mennyt näin?
Pidätkö sinäkin päiväkirjaa?
En. Entäs sinä?
Pidän tietysti, vaikka se lisää ikävää....
Hyvää kolmivuotispäivää kaikille silloin tavanneille!
Ei vaan heille, jotka viimeksi pian kolme vuotta sitten tapasivat.
Joo, onnellista tarinan loppua niille jotka törmäävät toisiinsa silloin:
https://www.youtube.com/watch?v=IxxstCcJlsc
törmäsivät
Juuri noin..
Hyvää itsepäisyyspäivää sitten!
t-miehen, palstanpellen syvä alennustila ja epätoivo
Saattaa niistä vuosista kuitenkin olla apua, mutta vielä pitemmällä aikavälillä. Itsellänikin tuli aikoinaan välillä takapakkia, mutta aikaa myöten takapakit harvenivat ja niiden syvyys pieneni, kunnes olin oikeasti, pysyvästi selvillä vesillä.
Keskiviikkoaamu, ja taas läikähdys sinusta. En edes yritä unohtaa kokonaan vaan kaivan talletetut muistot esiin sopivina hetkinä.
No,se on vaan hetki Ke aamuna,jos nyt silloin nähdään.
Sama tunne sua kohtaan,se miten kohdataan vaikuttaa minun loppu pv viikkoon,tms...hyviä kohtaamisia please..
Perjantaiaamu ja vahva tunne, että me tapaamme vielä. Emmeköhän me oppineet läksymme.
Mukavaa talvea!
Puhdistaa augeiaan tallit läksyksi.
Sinäpä sen sanoit.
Joillakin, kuten Herakleella, riittää sonnan putsaamiseen päivä, toisilla kestää vähän pidempään, ehkä elinikä.
Olitteko suhteessa?
Vanha suola joskus janottaa ja varsinkin kun kelailee elämäänsä taakse ja eteenpäin miettien eri tapahtumia/ihmissuhteita sekä mahdollisesti nykyistä yksin oloa/sinkkuutta.
Ihan normaalia.
Tuttua. Näin täälläkin joskus. Tottunut jo siihen, odotan kunnes kohtaus menee ohi. Hänelle mukavaa perjantaita.
Sivusta, en ole aloittaja, mutta saman kokeneena: minäkin totuin siihen, mutta aikaa myöten onneksi "kohtaukset" lyhenivät ja laimenivat kestoltaan.
Ikinä ei unohdu koskaan. Jos hän tulisi eteeni, olisin sulaa vahaa. Järki on tästä kaukana.
Se ketä ajattelet aamulla herätessäsi on se oikea. Muut tulee ja menee.
En menisi vannomaan. Joskus se on vaan fiksaatio.
se on rakkaus ja kaipauskin. En tiedä enää mihin uskoa. Pidin itseäni järkevänä, mutt tämä fiksaatio ei lähde mihinkään vaikka sitä on melkoisesti koeteltu.
sydän on järkeä ja asenteita vahvempi.
vai onko se päähänpinttymä? En tiedä, mutta jostain syystä juuri hän on jäänyt mieleeni asustamaan eikä ole lähtenyt sieltä pois sen jälkeen kun ensi kerran tapasimme. Olen yrittänyt selittää itselleni, että kyse on fiksaatiosta, mutta ei se ole auttanut enkä enää edes yritä opetella unohtamaan.
Minäkin olin ennen järkevä ihminen nyt hajamielistä touhua välillä huomenna yksin juoksee nii pitkälle ku vaa jaksan
Miksi ajattelit sen olevan fiksaatio. Muistuttaako hän jotankin isääsi?
Ja tuli ihan lähelle mun viereen maata
Anna koiralle herkku:)