Olen pahoillani. Jostain syystä kolahdit lujasti. Ehkä aika tekee tehtävänsä. Uskon, että helpottaa ajan kanssa.
Ihastuin harvoin. Jos ihastun, teen sen täysillä. On ollut taskasta ja riatiriitaista.
Olen silti toiveikas tulevaisuuteni suhteen, vaikka omani ja muidenkin silmissä elämöni eaittäytyy haastavana. Toivoaan ei saa koskaan menettää.
Meitä ei tule.
Ajatuksen ja sydämeni kevennykseksi tänne tämä.
Rakkauden henkäys päiväänne.
Ihastuin harvoin. Jos ihastun, teen sen täysillä. On ollut taskasta ja riatiriitaista.
Olen silti toiveikas tulevaisuuteni suhteen, vaikka omani ja muidenkin silmissä elämöni eaittäytyy haastavana. Toivoaan ei saa koskaan menettää.
Meitä ei tule.
Ajatuksen ja sydämeni kevennykseksi tänne tämä.
Rakkauden henkäys päiväänne.
Vastaukset 37
Vanhimmat
No jos jompikumpi tai molemmat on varattuja nini se voi olla ristiriitaista ja tuskaista.
Olen varattu. Mutta ei vaivuta epätoivoon. Nyt iloisia asioita kehiin :) Tunteet ovat hieno juttu. Jokaisessa asiassa on ainakin se 2 puolta.
Mitähän hyviä asioita varattuna ihastumisessa voisi olla? Noooo ainakin se, että voi olla onnellinen siitä, että pystyy tuntemaan tunteita.
Jotenkin onneksi yleensä ihminen kääntää tilanteet voitokseen, kiinnittää hyviin puoliin huomionsa selviytyäkseen.
Onhan tämä hassu juttu :D
Ok, olen joskus ollut ihastunut varattuun. Kiinnostaisi tietää että mikä sai sut ajattelemaan että "meitä ei tule"? Ylipäätään sen takia että olet suhteessa jne.?
Ajatteletko että tunteesi ovat liikaa unelmointia vai tunnetko tämän miehen jo paremmin?
Kyselen kun tuo ihastukseni tuolloin myönsi että tunteita on muttei voi erota. Kului sitten pari vuotta ja he erosivat, mutta minä olin jo silloin muualla..jäi vähän surullinen maku asiasta.
Ainoa vain, että varatulla on varaa jättää tuon toisen tunteet ja toiveet huomioimatta. Mitä jos ihastus on ollut molemminpuoleista? Mitä jos käytöksesi on ruokkinut myös tuon toisen tunteita? Turha taputella itseään olkapäälle. Näissä tilanteissa se johon sattuu eniten on yleensä se kolmas osapuoli, sillä omalla käytöksellähän osoitat, että hän ei tavallaan ole tunteittesi arvoinen ja tunteet häntä kohtaa ovat yhtä tyhjän kanssa.
En minä nyt tiedä onko se kolmannelle osapuolelle satuttavin tilanne koska sitä joka on suhteessa voi vaivata loputon syyllisyys..
Tietysti kolmannesta osapuolesta voi tuntua epäreilulta koska hän voi tuntea että häntä kilpailutetaan tilanteessa eikä hän voita mitään koska toinen valitsee aina sen toisen.
Itselläni jäi päähän kummittelemaan hänen sanansa "en mitä sitä voi hänelle tehdä" jonka jälkeen kesti pari vuotta ja he erosivat. En oikein ihan ymmärtänyt.
Meitä ei tule monestakaan syystä. En halua kovin paljoa avautua täällä kaikesta. En halua vetää puolisoani tänne phumalla hänen selkänsä takana hänestä, suhteestamme.
Helppoa tämä ei ole.
Niin, sinulle "lumihiutalepuuro" Ihastus ei ollut molemminpuolista. Käytökseni on ollut vaikka minkälaista, vaikka olen pyrkinyt olemaan neutraali.
Hän on silmissäni enemmän, kuin tumteideni arvoinen. Hän ansaitsee parempaa.
Myönmän, ajattelen itsekkäästi, koska en päästä kokonaan irti.
Kolmatta osapuolta voi myös vaivata syyllisyys siitä, että hänellä on tunteita varattua kohtaan. Kyllä siinä aika nopeasti tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi.
Mielenkiintoista, että hän ansaitsee parempaa kuin vaikka puolisosi?
Hänellä ei ole tunteita. Olen silti ajatellut tuitakin mainitsemaasi asiaa, tilannetta.
Sempä vuoksi kaikkein paras olisikin antaa olla, eikä jahkata tällain.
Jos ajattelisin tarpeeksi häntä, en kirjoittaisi edes tätä.
Pitäisin kaiken sisälläni ja eläisin niinkuin asiaa, tunteitani ei olisikaan. Itsekkyydessäni en pystynyt nähtävästi.
Kuinkahan alas ihmisen, minun pitää vajota tyhmyydessäni, ennenkuin ymmärrän, opin.
Minun mielestäni puolisonikin ansaitsee parempaa :D
Ei - tarinan opetus on se, että itseään ei kannata ruoskia sellaisesta, johon ei voi vaikuttaa kuten tunteet. Teot ovat aina eri asia. Jos et ole ruokkinut hänessä tunteita tai toivoa jostain yhteisestä niin olet toiminut oikein, ja jos voit todellakin olla varma, ettei hänelläkään ole tunteita? Olette siis keskustelleet asiasta?
Kerroin tunteistani. Hänellä ei ollut tunteita. En voi tietenkään täysin ymmärtää, miltä hänestä tuntuu ihastumiseni.
Kerroin hönelle, että varattuna en halua tehdä ihastumiselleni mitään, mutta tykkään hänestä.
Kertomisen kynnystä alensi se, kun minulle on muutama mies tunnustanut tunteensa asiallisesti, vaikka olen ollut varattu. Minusta heidän tunnustuksensa tuntuivat tietenkin hyvälle, että minusta pidetään, tosin haikealle.
Nyt kyllä täytyy sanoa, että hienosti toimittu. Kypsästi ja aikuismaisesti. Vahva ihastuminen kertoo kyllä siitä, että jotain suhteestasi puuttuu ja ehkä tämä voi myös olla matka sen oivaltamiseen.
Olin huolissani, että olisit näitä "jaloja varattuja", jotka jättävät sen kolmannen tyhjän päälle ensin leikiteltyään heidän tunteillaan. Itse jouduin vuosia sitten sellaisen kohteeksi ja se jätti kyllä syvät arvet ja siitä oli hyvin vaikea toipua.
Jos kerroit tunteistasi ja hänellä ei ollut tunteita niin teit kaiken mitä pystyit. Sen jälkeen on helpompi päästää irti.
Hätkähdin tekstissäsi kohtaa jossa sanoit että "saahan tää ihastus tuntemaan tunteita" tavalla aivan kuin et kokisi mitään tunteita nykyisessä suhteessasi.
Tunteet toki voivat laimentua ja olla laimeampia ajoittain, mutta että ei mitään tunteita...se on aika huono juttu, mutta nähtävästi asia ei ole kuitenkaan niin.
Pääkäteen, En halua avautua nykyisestä suhteestani.
"lumihiutalepuuro" Ehkä leikinkin tavallaan, kun en kykene päästämään kokonaan irti. No ajan kanssa helpottaa.
Hänestä on tuskallista luopua. Niin se vain on. vaikken tiedä, mistä luovun.
Pitikö hän sinua tavallaan löyhässä hirressä? Minusta hyvä, kun kirjoitatte suoraan minulle näkökannoistanne ja kokemuksistanne, jotta osaan paremmin asennoitua sen toisen asemaan.
Kyllä piti. Hän oli minua 8 vuotta vanhempi kollega ja en alussa oikein lämmennyt hänen pikkujoululähentelyilleen. Ei kiinnostanut sellainen. Mutta kun aikaa kului niin opimme tuntemaan toisemme paremmin ja tunteet tuli mukaan, mutta samalla hän alkoi tehdä sitä osoitan kiinnostusta/en osoita kiinnostusta, vetäydyn, en vetäydy -peliä, joka taas sattui minuun aika pahasti. Lähinnä syytin vain itseäni, että olen huono ihminen kun haaveilen varatusta ja olen ruma tai hölmö tai pelkkä roska, kun en ole tarpeeksi kiinnostava, vaan minut voi myös tuolla tavalla ohittaa. Kun sitten lopulta ratkaisin tilanteen kertomalla tunteistani hän teki vaan saman - hetken pelissä mukana ja sitten släm! Ovi taas kiinni. Oli pakko vaihtaa työpaikkaa.
Ehkä hän ei osannut päästää irti. Jos hänellä oli kuitenkin tunteita Niin paljon mukana, ettei osannut ratkaista asiaa kummankaan yai minkään hyväksi.
Minusta tuo oli hyvä, että kerroit tunteistasi. Tuossa vaiheessä hänen olisi pitänyt minusta tehdä jokin selkeä ratkaisu.
Kyllä nämä tunne asiat ovat sitten joskus hankalia, kun ei tiedä miten toimia.
Tai ei, tuo ei tee siitä hankalaa, vaan se, että kun tietää miten pitäisi toimia varattuna, mutta tunteet kulkee omia polkujaan.
Tunteet vetää toisaalle, järki toisaalle. Pakko yrittää toimia jörkevästi.
Pahinta oli juuri se, että tiesin hänellä olevan tunteita. Se oli muidenkin mielestä selvää, että olimme pari, vaikka emme todellisuudessa olleetkaan. Se jatkuva tunteiden kieltäminen tuntui todella pahalta ja olin aivan liian nuori ja kokematon joutuakseni tuohon tilanteeseen. Ihmisellä on toisinaan niin hirvittävä tarve toimia oikein, mutta se mitä kuvitellaan olevan oikein ei aina olekaan se paras ratkaisu.
Olisiko sinusta ollut paras, ettei hän olisi kertonut tunteistaan? Olisiko ollut kaikkien kannalta paras, että hän olisi kätkenyt ne kokonaan ja elänyt, kuin hän ei olisi ollutkaan tunteita sinua kohtaan?
teillä kummalakaan ei ole ollut helppoa!
Ihastuneella on ykeensä tarve kertoa kohteelleen tunteistaan.
Ei vaan nimenomaan kertoa tunteistaan ja siitä mitä haluaa/toivoo, missä mennään. Rivien välistä kyllä niitä tunteita osoitettiin, mutta se niistä puhuminen ei luonnistunut. Pari kuukautta sen jälkeen kun olin kertonut omista tunteistani ja vaihtanut työpaikkaa niin kuulin hänen menneen naimisiin. Ei sitten voinut sitäkään kertoa, että häitä suunniteltiin kun samaan aikaan käyttäydyttiin niin ihastuneesti että.
Kuten yksi minulle tärkeä ihminen totesi, niin ei näitä asioita voi yleensä kätkeä, vaan kyllä ne näkyvät ja ne huomataan.
No voi ei :( Ymmärsin, että olitte molemmat kertoneet puolin ja toisin tunteenne.
Henkilökohtaisesti en pidä muutenkaan siittä, että varattuna lähestyy ketään iskemis tarkoituksella, niinkuin hän sinua pikkujouluissa.
Varmasti hankala ajatella, mitä hän oikein ajatteli ja tahtoi.
Täytynyt ottaa syvältä, kerran työpaikkaa vaihdoit.
Keskustelu olisi ollut kyllä paikallaan.
Siksi sinä olet tehnyt oikein kertoessasi omista tunteistasi, sillä se ennen kaikkea auttaa sinua pääsemään yli ja käsittelemään tilannetta.
Jos jotain opin niin ainakin sen, etten anna enää kenenkään kohdella itseäni samalla tavalla kuin mitä hän teki.
Kyllä hän on tehnyt tilanteeni helpommaksi. kaikin puolin ottanut tilanteen asiallisesti. Minä olen se haahuilija tässä :)
Niin ja et varmaan itsekään kohtele muita tuolla tavalla, kun tiedät, kuinka pahalta se tuntuu
Ja kykenet asennoitumaan sellaisen ihmisen asemaan, joka on kokenut saman.
Kiitos sinulle avartavista kirjoituksistasi ja voimia, sekä tasapainoista tulevaisuutta.
Miksi minun pitää tykätä hönestä niin paljon, itsesääli sentään :'D Jotenkin tämä pitää saada muuttettua, ajatus saada käännettyä, että koen hyväksi kokemukseksi, opiksi niinkuin tuosa alhaallla"kasvatettu" kirjoitti.
Voi olla, että se kertoo jotain itsestäsikin. Siitä mitä todella etsit ja haluat ja millainen haluaisit olla. Elämä on niin jatkuvaa muutosta, jossa emme ole enää täysin niitä samoja ihmisiä kuin alussa ja joskus se kasvaminen tapahtuu suhteessa ja molemmissa samaan aikaan, samaan suuntaan, toisinaan se kasvaminen johtaa erilleen.
Niin.
Sulla oli suhde pelimiehen/narsistin kanssa. Siksi ei puhunut kun tunteita ei ollut, oletko ajatellut sitä?
Olen kyllä ajatellut ja kun itsellä oli tunteita niin oli jonkin aikaa vaikea myöntää sitä.
On vain hyväksyttävä hänen päätöksensä. Muuta ei voi. Ikävää ei tule kieltää. Suru vie aikaa.
Näin se on. Minua ei vaivaa hänen päätöksensä, vaan omat tunteeni häneen.
Sinulle "pää käteen",Jäi mietityttämään kertomasi. Kirjoitit, että hän erosi.Entä sinä, oletko tällä hetkellä varattu? kysyn suoraan, että vieläkö kaipaat tuota kyseistä henkilöä?
En ole varattu, mutta voisin olla kiinnostunut eräästä varatusta kyllä nytkin, hahah. (En tiedä miksi ajaudun näihin tilanteisiin.) Naisen käytös on ollut hieman erityistä viime aikoina ja mietin että,..no antaa olla.
Jokatapauksessa vierailen Ikävä-palstalla toisinaan ihan vain huvikseni koska joskus ennen kirjoittelin tänne tuskissani.
En kaipaa tuota henkilöä enää koska minä jouduin päästämään irti kun hän jäi silloin tuon miehen luokse. Muutin toiselle paikkakunnalle ja elämä meni vain eteenpäin. Jossitteluille elämässä vain joskus ei ole tilaa koska varsinkin nykyään noita kohtaamisia voi tulla ja mennä. Mihinkä niistä tarttuu on sittten tahdon asia.
Osaisimpa ajatella yhtä selkeästi kuin sinä.
Varattuna oleminen ei pois sulje toiseen ihastumista, eikä niinkään päin, etteikö varattuun voisi ihastua.
Ehkä helpommalla pääsisi, jos ei ihastuisi varattuna tai varattuun, mutta helppous ei ole aina se ydin juttu, missään tilanteessa.
Toivotan onnea ja että tilanne ratkeaa jokaista osapuolta tyydyttävällä tavalla.
Ei se ole helppoa. Joku tarkoitus silläkin on, jos ei muu niin kasvun paikka.
Noin olen ajatellut. Minä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa tässä maailmassa.
Kasvetaankohan me ihmiset koskaa aikuisiksi saakka :D Pahalta muutes näyttää :D
Nooo, eiköhön se tästä, vaikka pahalla sisulla, jos ei muuten.
Kaikkea emme aina ymmärrä. Joskus asiat menevät tietoisuuden yli.
Tunne jää ainoastaan ohjaavaksi voimaksi.
Tunne tulee niin suureksi johdatukseksi, että kuutelee vain sisintään.
Kaipaamalla sellaista jota järki ei ymmärrä.
Kumminkohan se on, että tunteet ohjaaavat järkeä vai toisinpäin.
Sisimmän kuuntelukin on tärkeää. Voikohan toimia pelkästään tunteiden varassa,?