Nyt kun terapiani on lopuillaan, sanoisin seuraavaa; koskaan he eivät ottaneet kantaa oikeisiin asioihin, kuten jos satuin olemaan oikeasti avuntarpeessa, kuten laiminlyönninkohteena, hengenvaarassa tai muuten vaan oikeasti henkilökohtaisesti avuntarpeessa. Apu oli heti tarpeellinen ja jopa vääjäämätön ainoastaan niissä tilanteissa, missä se hyödytti kansakuntaa ja valtiota. He eivät siis ottaneet kantaa mihinkään, mikä liittyi minun henkilökohtaiseen selviytymiseeni, vaan ainoastaan terveysapu ja varsinkin se, ettei sitä saanut, kiinnosti heitä. Ehkä jotkut huomattavat ihmissuhteet. Mitään, mikä olisi viitannut oikeasti henkilökohtaiseen apuun, ei ollut koskaan saatavilla. Summa summarum, tämä valtio on ainoastaan sitä varten; että se hakkaa, nöyryyttää ja tappaa kansalaisiaan. Vastako sunnuntaina pyydettiin anteeksi lastenkodin kasvateilta nöyryytystä ja suoranaista kidutusta. Tämä on nykyään paljon hienovaraisempaa, mutta aistin kyllä samanlaiset merkit ilmassa. Jo se, että ihmiset jaettiin kasteihin ja yhteiskuntaluokkiin, merkitsi sitä, että terapeutti saattoi sanoa sinulle asioita, jotka alensivat tai ylensivät sinut yhteiskuntaluokassa. Se Ei ole terapeutin tehtävä ja tämän jokainen ymmärtää. EN OLE TYYTYVÄINEN TERAPIAANI KOKONAISVALTAISESTI.
Terapiani kesti 20 vuotta, missä oli vika??
paskaasakkia
38384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mmm...20 vuotta kestänyt terapia ja nyt vasta heräsit, että eihän tästä ollut mitään apua ja terapeuttikin oli ihan väärä.
Noh, joillakin on todella pitkät piuhat, mutta olisiko ehkä kannattanut siinä terapiavuoden 12 kohdalla miettiä, että kannattaiskohan terapeuttia vaihtaa...
Kävin valtion osoittamassa terapiassa, enkä missään nimessä omasta vapaasta tahdostani. Terapeutit vaihtuivat monesti ja pulaa oli enimmäkseen siitä, että tiedonkulku ei siirtynyt terapeuteilta toiselle, joten sain aloittaa aina alusta ja se oli erinomaisen turhauttavaa. Siinä vaan tapettiin aikaa ja nyt on alkanut valkenemaan, että kenen tai keiden hyödyksi!!! HYIIIII
Ne haluaa ikuisuus-asikkaita oman työllisyytensä takia sekä popsimaan erilaisia psyykelääkkeitä.Paljonko meni pillereitä 20 vuoden aikana arviolta?
Tuntuu että muakin pidettiin väkisin hoidossa. Nyt koko ajan pelkään etten saa edelleenkään olla rauhassa vaikka hoito on loppunut ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Pelottaa että mut haetaan kotoa väkisin. Tiettyjen diagnoosien perustella näin kai voi pahimmassa tapauksessa käydä. Psykiatrisessa hoidossa sua ei kohdella tasavertaisena ihmisenä jolla on täysi päätäntävalta oman elämän suhteen.
Psykiatrisessa orjuudessa kaikki on mahdollista. Kun kansalaisen status on asetettu mielisairas-kohtaan mitä tahansa voidaan tehdä milloin tahansa, kun valtio, jota psykiatria edustaa, tahtoo. Mielisairas-statuksen omaava ei voi tehdä asialle mitään. Hänen oikeutensa on viety ja status on elinikäinen.
Tästä toki tulisi päästä eroon, sillä psykiatria on YK:n ihmisoikeuksien että Suomen perustuslain vastaista toimintaa. Mutta kunnes riittävän suuri osa kansasta herää todellisuuteen JA haluaa lopettaa alistamisen auttamisen nimeen, mikään ei korjaannu. Muutoksiin tarvitaan niin sanotusti kansan kapina, kuten inkvisition katoamisen aikaan, sillä valtio tukee psykiatriaa. Valtiolla ja psykiatrialla on liitto samalla tavalla kuin kirkolla ja valtiolla oli liitto inkvisition aikaan. 1400-1700-luvuilla noidiksi leimaituilla ei ollut mahdollisuutta välttää kohtaloaan. Noita-status sinetöi kansalaisen ali-ihmiseksi, kuten nykyään mielisairaus-status. Totuushan on, ettei noitia eikä mielisairaita ole koskaan ollut olemassa. Molempien leimojen tarkoitus on vain oikeuttaa valtion vallankäyttö leimattuja kohtaan. Inkvisiittorit rikastuivat valta-asemansa kautta hurjasti, samoin kuin psykiatrit tänä päivänä. Inkvisitio bisneksenä oli merkittävä, ihan niin kuin tänä päivänä psykiatria on. Molemmat toimivat omana aikakautenaan valtion sosiaalikontrollin välineinä ja siinä sivussa merkittävä bisneksenä toimintaan osallistuville.
Kuten ehkä olette viimeaikojen uutista seuranneet miten niin sanotuissa koulukodeissa ihmisiä kohdeltiin valtion toimesta, voitte ymmärtää, että psykiatrian uhrien kohtalo on sitäkin julmempi.
Lisäys edelliseen kirjoitukseen:"popsimaan mahdollisimman paljon erilaisia psyykelääkkeitä" eli potilaan tehtävä on rikastuttaa lääketeollisuutta ja samalla psykiatreja.
Väsynyt55,minuakin uhkailtu pakkohoidolla vieläkin vaikka en ole ollut mt-väen kanssa missään tekemisissä yli 10 vuoteen,silloin julistivat persoonallisuushäiriöiseksi jota ei voi "auttaa".Lol
Kun psykiatrit huomaavat että asiakkaalle alkaa tulla neurologisia vaurioita psyykelääkkeistä heille tulee kiire päästä hänestä eroon.
Ei psykiatrit välitä että asiakkaalle tulee neurologisia vaurioita. Heidän tavoitteena on rahastaa mahdollisimman monen uhrin selkänahalla. Kenestä vaan voivat pitää kiinni, pitävät. Ei se ole hyväntekeväisyystoimintaa. Muistakaa tämä, niin silmänne avautuvat.
Juha Kurvisen tapaushan on hyvä julkinen esimerkki psykiatrisesta orjuudesta. Kurvista, kuten kaikkia muitakin mielisairas-statuksen omaavia kansalaisia, voidaan pallotella kuin pingispalloa ilman, että heillä on mahdollisuuksia vastustaa tai valittaa. He eivät voi koskaan katkaista kierrettä vaan ovat loppuelämänsä ilman suojausta psykiatrista alistamista kohtaan. Kuka tahansa kansalainen voidaan stigmatisoida tarvittaessa ja alistaa samaan tapaan. Psykiatria on siitä hyvä kontrolliväline valtion näkökulmasta, että se venyy kaikkeen ja kaikkiin. Kukaan ei ole suojassa. Psykiatrinen orjuus on häpeä tarha meidän näennäisesti vapaassa nyky-yhteiskunnassamme.
Minuakin iljettää. Ehkä kaikki ne jotka on nähnyt totuuden yritetään hiljentää tai aivopestä? Ainahan totuuden ääneen sanojat tai sen puolesta puhuvat kivitetään kuoliaaksi. Itse jouduin puhumaan itseni aina ulos osastolta vaikken ollut pakkohoidossa. Miksi? Miksi mut yritettiin saada väkisin kuntoutuskotiin ja pysymään osastolla? Miksi ne haluaa hallita ihmisiä ja tehdä heistä sairaampia, kroonikoita? Ehkä takana oli ihan oikea halu auttaa mutta ei se ihan siltä tuntunut.
En ole tienytkään että terapiaan voidaan pakottaa? Sitäkö tarkoitit? Jälleen kiitän onneani kun pääsin mtt.stä eroon
Olen onnekas kun sain mtt.n kintereiltäni pois vuosi sitten ja otin opikseni. En koskaan enään aio kertoa mitä mielessäni liikkuu vaan voin aina hyvin. Diagnooseja on useampi mutta toivon että loppuaikani saan olla ilman kyttääjiä
Ihan sama juttu mutta ei ihan noin kauan kestänyt terapia. Koin ettei oikeuksiani kunnioitettu ja nyt olen ihan väärien diagnoosienkin kanssa ja pelkään että mut niiden varjolla pakotetaan syömään lääkkeitä mitä en halua ja menemään taas psyk.hoitoon jonne en halua ja pelkään etten jaksa tai osaa vastustaa heitä. Psyykepotilailla ei ole oikeuksia. Olen tosi väsynyt.
sen verran vain sanon, että, pysykää kaukana "muka"sairaahanhoidosta, jota ei todellisuudessa ole.
En ymmärrä, eihän valtiolla ole tarjolla psykoterapiaa. Joten siis mitä on tämä " terapia " ? Hoitajanko kanssa keskustelua? Minkälainen on heidän koulutuksensa, erityisesti tähän tehtävään?
Oliko tämä terapia vaan keskusteluja mtt.ssä? Sielläkään ei kenenkään ole pakko käydä. Riittävän kauan kun aikoja peruu eikä halua uutta niin potkivat pois.
Mistä tiedät? Skitsofrenia-diagnoosin avulla voi kai ihmistä "tarkkailla" koko loppuelämä vaikka diagnoosi voisi olla väärä. Eli sanovat perusteeksi että psykoosi voi alkaa tai pahentua. Tiedän kyllä näitä kroonikoita jotka ovat koko elämän kestävässä laitoskierteessä ja se on hirveää. Ehkä eivät ole vielä tiedostaneet totuutta siitä että psykiatria ei auta. Avohoidossa voidaan myös pimittää tietoa että muualta ei muka voi saada apua ja että potilaan on pakko käydä siellä ja pelokas, alistettu ja huonokuntoinen ihminen ei tajua että voi lähteä tai ei yksinkertaisesti pysty. Siihen sekaan vielä voimakkaat lääkkeet jotka sekoittavat päätä ja todellisuudentajua. Miksi alistetuille ihmisille ei opeteta koskaan että olet täysin vapaa tekemään ihan mitä haluat? Ehkä ne on itse alistettuja, alistajia tai sitten eivät ymmärrä potilaan tilannetta.. Minun mielestäni ihminen saa tehdä itselleen mitä haluaa. Jos joku haluaa elää "psykoosissa" niin eläkööt. Ei minulla tai kellään muullakaan ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä. Vain tekoja jotka vahingoittavat ihmisiä, eläimiä tai luontoa saa rajoittaa.
Ei monestikaan ole terapeutin koulutusta tai edes kunnollista tietoa ja taitoa auttaa potilasta tai edes kiinnostusta. Osa taas kuvittelee olevansa jotain vanginvartijoita.
Heillä on tarjolla vain lääkkeiden myyntiä oli kysymyksessä mikä sairaus hyvänsä.
Olen sitä mieltä että ne on kaikki natseja jotka kannattavat natsi-ideologiaa ja yrittävät saada sinutkin kannattamaan sitä. Oksettaa nyt kun olen nähnyt totuuden ja tuntuu oudolta ja kummastuttavalta että psykiatrian annetaan toimia noin vapaasti. "Hullut" piiloon ja hiljaiseksi on niiden periaate. Itse ne niitä hulluja on. Jos ne haluaa sotia niin soditaan sitten. En suostu taipumaan mutta välttelen niitä kyllä kuin ruttoa jos se on mahdollista. Mistä sen tietää vaikka olisin kohta sairaalassa. Maailma on paha. Välillä tuntuu että ne yrittää väsytystaktiikalla saada potilaan töihin tai ns. normaalielämään ja jos se ei onnistu niin alkaa vittuilu siitä miten et edes yritä ja ota vastuuta itsestäsi ja elämästäsi. En tiedä tulenko enää ikinä olemaan vapaa. Ehkä pitää vaihtaa maata tai jopa mannerta.
Sinä olet huono potilas kun et parannu. Vika on yksin sinun.
Sinä olet typerä ihminen. Ole hiljaa kun et asioista tiedä mitään.
Hahaa. Ette ole ilmeisesti olleet tekemisissä sosiaalipsykologien tai sosiologien kanssa. Sen käsittelyn jälkeen tarvitaan apua vaikka sitten psykiatriasta. Laillisesti skitsoa jengiä agendoineen ja ideologioineen.
Avohoito on vapaaehtoista, siihen ei voi pakottaa. Vastuu elämästään on jokaisella itsellään, myös sen suhteen käyttääkö jotakin lääkitystä. Terveydenhuollon ammatit ovat lailla suojattuja ammattinimikkeitä, mikä tarkoittaa sitä, että ammatissa toimii koulutetut ihmiset. Kukaan ei toivu psyykkisestä sairaudesta ilman omaa varsin suurta vastuunottoa ja työskentelyä oman hyvinvointinsa eteen. Kannattaa lukea tutkittua tietoa sairauksista; kaikki eivät toivu, sekin on fakta. Ainoastaan silloin, kun mielenterveyslaki edellyttää hoitoa tahdosta riippumatta, kansalainen saatetaan hakea/saattaa/viedä hoitoon. Kriteerit voi lukea ko. laista. Syyttely ei auta mitään, vaan jokainen voi kysyä itseltään mihin on valmis sitoutumaan voidakseen paremmin. Se tarkoittaa muutoksia, sitoutumista,vastuunottoa.
Kyllä tavallaan voi pakottaa avohoitoon jos on kroonisesti uneton ja hyppyyttävät unilääkettä hakemaan.Kaipa se näyttää hoidolta jos kerran kuussa pitää mennä unilääkereseptiä uusimaan.
Teoriassa se on näin mutta käytännössä ei useinkaan mene näin. Potilas voi olla lääkkeistä ja muutenkin ihan sekaisin, lannistunut tai lannistettu. Silloin hoitohenkilökunnan pitäisi ottaa tämä huomioon. On myös hoitoalan työntekijöitä jotka tavallaan käyttävät potilaita hyväkseen eli holhoavat ja hallitsevat jotta heille tulisi parempi olo itsestään. Et todellakaan tiedä mistä puhut. On totta että potilas on itse vastuussa toipumisestaan, mutta voi käydä niinkin että vaikka potilas tämän tiedostaisi hänet yritetään pitää sairaalassa tai avohoidossa väkisin varmuuden vuoksi vaikka hän itse kokisi pärjäävänsä ilman apua. Silloin kun potilas taasen on täysin alistetussa tilassa eikä ymmärrä että voi valita hoitopaikkansa tai vaikka lopettaa hoitonsa pitäisi jonkun sanoa se hänelle ja opettaa hänelle hänen oikeutensa. Miksi kukaan ei tee sitä? Ihminen on voinut olla täysin alistettu koko elämänsä ja hänen oikeuksiaan ei ole kukaan kunnioittanut. Tällaisia ihmisiä pitäisi auttaa eikä jatkaa hänen oikeuksiensa ja ihmisarvonsa polkemista. Ihmisillä ei ole minkäänlaista käsitystä miten hirveissä oloissa osa ihmisistä on elänyt. Siinä ei auta mitkään moraalisaarnat. Tekisi mieli sanoa pari kirosanaa tähän perään mutta enpä viitsi.
vali vali katso peiliin. ai niin on niin trendikästä syyttää valtiovaltaa omista virheistään. up yours
Kukaan ei toivu psyykkisestä sairaudesta ... ( nimimerkki : Kolmannesta näkökulmasta, kirjoittaa ).
Jatkan tästä omin sanoin, tunnekylmässä ja mitätöivässä ilmapiirissä.
Joten otinkin vastuun hyvin pian itselleni, lopettamalla käynnit ' avun piiristä ' .
Näin loukkaavasti en ollut koskaan kokenut kenenkään aiemmin enkä sen jälkeenkään, minua kohdelleen. Enkä ole ihan nuari enää, kyllä kaikenlaisia kokemuksia on ehtinyt elämän varrelle.
Nyt on kuitenkin uusi-kokemus, avun hakemisesta psyk. puolelta. En kuitenkaan heti luovuttanut ( ajattelin josko nyt todella huono tuuri kävi ) vaan vaihdoin " eri paikkaan " . Tämä tuskin lisäsi sympatioita puolelleni. Saamani kohtelu, kokemani mukaan, oli entistä kalseampaa. En viitsi tässä kirjoittaa minkälaisia epäasiallisia kommentteja sain kuulla.
Ikävä kyllä luottamusta ei enää ole.
Jouduin 70-luvulla vapaaehtoiseen pakkohoitoon. Diagnoosi rajatila ja pakkoneuroosi.Sairaalasta päästyäni olin tyytyväinen elämääni,mutta melko pian jouduin avopsykoterapiaan joka oli ehtona ollut sairaalasta pääsylle.Siitä alkoi mielialan lasku,ja kun vuoden kuluttua jouduin vaihtamaan psykoterapeuttia muutettuani toiselle paikkakunnalle vointini huononi edelleen,ja oli välillä erittäin huono,sillä tämä psykoterapeutti lähinnä aliarvioi minua valeilla ja jankkasi samoja asioita vuodesta toiseen.N.8 vuotta kävin hänen terapiassa,vaikka olisin lopettanut terapian aijjemmin,mutta hän sai huijattua minut jatkamaan.Väliaikaiset terapeutit korjasivat joitain hänen tekemiä virheitä.Noin 2vuotta yhteensä kävin hänen jälkeen kahdella psykoterapeutilla.Sen jälkeen eli vuodesta 1987 olen omasta tahdostani ilokseni pysytellyt erossa psykoterapiasta lähes kokonaan ,ja enään minua ei ole sinne pakotettu, houkuteltu kylläkin,mutta ei enään vuosiin sitäkään.Diagnoosit ovat vaihdelleet vuosien aikana rajatilan jälkeen skitsofrenia ja samoihin aikoihin psykoosipiirteinen persoonallisuus,sitten skitsoforminen psykoosi,joka on myös viimeinen ja 2000-luvulta,paitsi että lääkepakkauksessani lukee skitsofrenia.Viimeinen resepti on tosin yleislääkäriltä.Mielestäni psykoosipiirteinen persoonallisuus on realistisin minun kohdalla,tosin oireitahan minulla ei ole, ainakaan kun käytän neuroleptiä,jonka annos pitäisi olla pienempi sivuvaikutusten ja oireettomuuteni vuosi.
Aivan näin. Monethan väittävät että vika on aina potilaassa. Hän ei ole "hoitomyönteinen" tai ei ota vastuuta itsestään tai parantumisestaan jne. Varsinkin sairaanhoitajat saadaan aivopestyä koulussa ja koulutuksessa tähän. Totta on se että osa ei välttämättä toivu koskaan täysin mutta kyse ei ole siitä, vaan siitä että potilaan tilanne usein pahenee hoidossa. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen potilaisiin on ajoittain aivan kammottavaa. Ihmisiähän ne oikeastaan hoitaa mutta usein se ei ihan siltä tunnu. Sä olet pelkkä sairaus tai sitten vain joku epämääräinen olento jolla ei ole omaa mieltä tai tahtoa. Jos tuollaisen kohtelun oletetaan auttavan niin on aika kummallista. Tietääkseni kehitysvammaiset, "mielisairaat" ja muutkin vähemmistöt on ihan ihmisiä ja usein aika tavallisia ihmisiä loppupeleissä. Ihmiset huomaisivat tämän jos luopuisivat ennakkoluuloistaan. Toisaalta ennakkoluuloisuus on aika inhimillistä mutta kyllä ammattilaisten pitäisi osata niistä jossain vaiheessa luopua. Jos ei siihen kykene niin sitten olisi varmaan parempi vaihtaa alaa koska niillä voi olla todella iso vaikutus potilaisiin.
Ikävä kuulla.
Mitä tarkoitti ( tarkoittaa ) vapaaehtoinen pakkohoito?
Kuinka siis kanssasi toimittiin, mitä tapahtui?
Menin siis vapaaehtoisesti sairaalaan,koska tuntui,että tarvitsen apua,mutta siellä tehtiin minulle pakkohoitopäätös.Tästä en purnaa,sillä siellä minut saatiin hyvään kuntoon.Ehkä hoitoaika kuitenkin olisi voinut olla jopa kuukausia lyhyempi.
Höpöttäjä höpöö löpööö öööööh köhöhöhöhöhhöööö
Itse olisin hyötynyt terapiasta parikymmentä vuotta sitten. Olin motivoitunut, halusin psykoterapiaa. Minut naurettiin ulos, ja sanottiin, että asiani ovat erinomaisesti.
Nyt keski-ikäisenä olen kuntoutustuella. En todellakaan suostu enää kaivelemaan vuosikymmeniä kerrostunutta paskakasaa. Eli en suostu terapiaan. Enää. Suostun vain eläkkeeseen. Nyt varaa terapiaan olisi, kun koko elämäni on kussut kunnolla ja lähetekäytännöt höltyneet.
En usko, että olisit ollut tavanomaisessa psykoterapiassa. Kellekään ei anneta parinkymmenen vuoden terapiaa yhteiskunnan kustannuksella. Nykyinen linja on, että pikaisesti kuntoon ja työmarkkinoille. Terapia-ajat ovat lyhyitä. Ehkä kohdallasi on ollut toisen laiset tavoitteet, hoitomyöntyvyyden varmistaminen lähinnä. Eli kyse ei ole ollut terapiasta, vaan muusta hoitokontaktista. Oikeassa terapiassa terapeutin saa vaihtaa, jos kemiat ei pelaa.
Itse suosittelisin kroonikoille pikemminkin jonkinlaista toiminnallista terapiaa tai muuta ohjattua toimintaa kuin psykoterapiaa. Kaikki asiat eivät vain puhumalla parane. Turha silloin on asioita vatvoa, vaan keskittyä tekemään jotakin mukavaa. Tuolla turuilla ja toreilla näkee riittävästi hienoin sanakääntein politisoivia ihmisiä, jotka haisevat kuselle kymmenen metrin päähän. Siinä ei psykoterapia auta, pikemminkin joku voisi kädestä pitäen auttaa pesukoneen käytössä.
Pysy kaukana niistä haisevista ihmisistä jos et tykkää. Ei ole sinun ongelmasi. Heillekin kuuluu kunnioitus ja ihmisarvoinen kohtelu.
PSYKIATRIA ON VÄKIVALTAA. Se on henkistä väkivaltaa ja sellaisena se tulee aina pysymään. Sairaat ihmiset hoitavat sairaita ihmisiä. Aivopesevät potilaan uskomaan että väkivalta kuuluu elämään ja ihmissuhteisiin ja kehoittavat sua jopa pysymään epäterveissä ihmissuhteissa. Millaisia ihmisiä alalla oikein työskentelee? Onko ne ihan sekaisin?
Psykiatria yhdessä lääketeollisuuden kanssa on huume- ja ihmiskauppaan verrattava kusetus. Kaiken takana on kuitenkin suurin saatana, eli helppo raha. Nykyään raha hallitsee kaikkialla ja määrää suunnan. EU on myös suuri kusetus, joka on lahjonut poliitikot. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Skitsofrenia, miten se oikein kirjoitetaan? Taitaa valitettavasti olla elinikäinen sairaus, joka ei parane millään hoidolla tai lääkkeellä. Tasapainon löytyminen on tärkeää sairaudessa. Terveellinen elämä kaikella tavalla, jos mahdollista.
Arnhild Lauveng: Huomenna olin aina leijona
https://www.therapeia-saatio.fi/julkaisujen_tilaus/kirjojen_puffit/lauveng-arnhild-huomenna-olin-ai/