Toissijaismääräykset ja ensisaajan testamentti

Eihän tuo tapaus liittynyt siihen testamenttausta koskevaan sääntöön, että ensisaaja saa testamentilla määrätä (lähtökohtaisesti) vain puolesta jäämistöstään.

PK 3:1.2
"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Lähtötilanne:

"Pesänselvittäjä oli katsonut, että Marita L:n testamentin 2 kohdan määräys oli Urho L:n 21.11.1980 tekemän testamentin ja siitä seuraavan testamenttauskiellon vastaisena tehoton sikäli, kuin oli kyse Urho L:n omistaman Fiskeskär-nimisen tilan myynnistä saadusta kauppahinnasta ja sillä ostetuista obligaatioista ja niistä saaduista rahavaroista. Keskinäinen testamentti oli sulkenut pois Marita L:ltä testamenttauskompetenssin. Marita L ei ollut voinut testamentilla määrätä Urho L:ltä testamentin nojalla saamastaan omaisuudesta ja niistä omaisuusesineistä, jotka Irmeli L ja Inari P ovat perintökaaren 3 luvun 5 §:n nojalla oikeutettuja ottamaan itselleen jaettaessa Marita L:n kuolinpesää. =>Marita L ei ollut voinut määrätä testamentilla edes Fiskeskär-nimisen tilan sijaan tulleesta surrogaatista eli rahoista ja obligaatioista.<="

Ja päätös:

Marita oli oikeutettu keskinäisen testamentin mukaan, saadessaan toissijaismääräyksin rajoitetun omistusoikeuden Urhon omaisuuteen, sen (Fiskeskär-tila) myymään. Urhon toissijaisilla testamentinsaajilla ei ollut otto-oikeutta (enää) myydyn omaisuuden (Fiskeskär-tila) sijaan tulleeseen omaisuuteen (raha ja obligaatiot). Siten Marita saattoi testamentillaan määrätä tuosta raha- ja obligaatioerästä, kunhan testamenttimääräys eli ylittänyt Maritan testamenttauskompetenssia, mikä käsitti arvomääräisesti puolet hänen pesästään ( Maritan Urhon kuoleman jälkeen testamentilla saaman omaisuuden lisäyksen).

Leski Marita siis sai määrätä arvomääräisesti puolesta jäämistöstään. Jos Fiskeskär-tila olisi kuulunut Maritan jäämistöön, Urhon toissijaisilla testamentinsaajilla olisi ollut siihen lain mukaan otto-oikeus. Mutta kun ei kuulunut, otto-oikeutta ei ollut tilan sijaan tulleeseen omaisuuteen.

Jos Urho olisi halunnut, että hänen tietyn omaisuutensa sijaan tullut omaisuuskin olisi periytynyt toissijaisille saajille (osana tuota puolikasta Maritan jäämistöstä), hänen olisi tullut tämä tahto keskinäisessä testamentissa ilmaista. Mutta mitäpä erityistä merkitystä toissijaisille testamentinsaajille olisi ollut saada nimenomaan sijaan tullut raha ja obligaatiot, saman suuruisen arvomääräisen perinnön he joka tapauksessa tulivat saamaan.

Perintöoikeudessa pitää aina muistaa, että arvomääräinen perintöoikeus on eri asia kuin esinekohtainen perintöoikeus. Tämä sama koskee myös testamenttiasioita.