Nyt on pakko purkaa kaikki paha olo tänne. Olen pian 34-vuotta täyttävä nuori nainen Oulusta. Tällä hetkellä olen työtön ja koko ajan on tunne, että mun otsassa /kehossa on sellainen työtön/rahaton leima (vaikkei sitä kyllä edes näy päällepäin). Mulla on muutama hyvä kaveri, muttei yhtään sydänystävää. En käy juuri missään, koska ei ole varaa (ainoat paikat lähellä ovat luonto ja kirjasto). Uimahalliin olisi kyllä kortti, mutta sinne ei ole varaa mennä bussilla (okei, on bussikortilla muutama matka jäljellä, mutta silti...) Harrastan kuoroa kerran viikossa ja jotenkin sielläkin oleminen ahdistaa, koska siellä on omat piirit opiskelijoilla yms. Tykkään kuitenkin laulamisesta ja tiedän, että se auttaa ahdistukseen. Pahin ongelma on ruoka, ennen tykkäsin laittaa ruokaa, mutta nyt jopa sen syöminen saati valmistaminen tuntuu ylivoimaiselta. Pelkään, että siitä tulee pahaa mössöä, jota kukaan ei saa alas. Lisäksi haluaisin vain nukkua päivät ja elän päivä kerrallaan ja joka ilta kiitän Jumalaa siitä, että selvisin taas yhden päivän eteenpäin. Etsin kohtalontovereita...!
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.