Hei,
otsikon mukaisesti, olen tilanteessa jossa teemme (?) eroa bipo-puolisoni kanssa. Totta puhuen olen niin sekaisin tilanteesta, että en tiedä itsekään missä mennään.
Olemme olleen miehen kanssa yhdessä yli 10 v. Koko suhteemme ajan elämä on ollut aikamoista vuoristorataa, mutta olin tosi nuori kun aloimme olla yhdessä joten en ymmärtänyt täysin ettei käytös ole normaalia. Oli säheltämistä muiden naisten kanssa, raivonpuuskia, mollaamista ja arvostelua yms yms.
Meillä on 2 lasta, joiden vuoksi olen jaksanut. Vuosia olen saanut kuulla uhkailuja erosta, ja toisaalta myös saanut osakseni kiihkeää rakkautta mieheltä kuullen välillä olevani parasta maailmassa.
Miehen mielialat on heitelleet vuosia laidasta laitaan, vajaa puoli vuotta sitten sai dignoosiksi sekamuotoisen bipon.
Lääkitys on lievä, eikä selvästikkään riittävä. Hyvinä hetkinä mies tajuaa sairautensa eikä syyllistä minua, mutta niitä hetkiä on vähän. Muulloin minä olen se joka hänen elämän on pilannut, olen väärä ihminen hänelle, syyttelyä loputtomiin.
Nyt pari kk sitten mies oli hypomaniapäissään hakenut minusta eroa, jota jo samana iltana katui. Ajattelin että antaa mennä, katsotaan miten tämä etenee. Tuntuu yhä enemmän, että minulle on ihan sama vaikka hän lähtisi, suorastaan toivoisin sitä. Minä itse en pysty häntä jättämään, olen ihan liian kiltti luonteeltani. Yritän ihan liikaakin ymmärtää häntä, ja toisaalta pelottaa että mitä hän keksisi jos hänet jättäisin. Olen jotenkin jämähtänyt tähän elämään niin, etten uskalla tehdä muutosta vaikka haluaisin. Tavallaan odotan että mies tekee sen että lähtee, jotta hän jättäisi minut paremmin rauhaan. Nautin hetkistä kun hän on poissa kotoa.
Miten teillä kohtalotoverit, onko tällaiset tunteet tuttuja?? Ero pelottaa, vaikka toisaalta se mieletön vapaus houkuttaa???
Erotakko vaiko eikö
15
189
Vastaukset
- lldlxdöd
Höh, ihmiset eroaa joten eroa sinäkin jos et jaksa.
- pohdintojasinulle
Hei, olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Lopulta tilanne ajautui väkivaltaiseksi ja mies alkoi mm lyödä koska sattuu ja juoda milloin huvittaa. Riidat olivat rajuja, epäilen hänellä olevan myös narsistisen persoonallisuuden. Elikkä sovituista asioista ei pystynyt kiinni pitämään ja juuri tuo heittely maan ja taivaan välillä lopulta masensi minut, kunnes päätin nousta jaloilleni lapsen takia ja hain eron. Sillä mies käyttäytyi niin, että arvelin sen olevan lapselle vahingollista, ja näin nyt yli kymmenen vuoden jälkeen, voin sanoa ettei miehen tavat ole muuttuneet muuksi. Lääkityksellä pystyy työhön, muttei normaaliin suhteeseen. Eli valitsetko elämän uhrina, vai haluatko elämän omilla säännöilläsi joita kunnoitetaan. Ajattele myös millainen vaikutus hänellä on lapsiin. Voin sanoa, että omani kärsi eronkin jälkeen isästään, mutta kuitenkin vähemmän. Ja löytyi uusi mies ja uusi ihana elämä.
- llfkhjfghd
Hyvin kapea-alainen näkemys sinulla ja taidat olla tämä yksi ja sama henkilö kuka täällä jatkaa bipojen leimaamista? "Ei pystynyt pitää sovituista asioista"--kuka ne sopi? Sinä tietysti. Kirjoitat myös : "Lääkityksellä pystyy työhön, muttei normaaliin suhteeseen"....kuka määrittelee normaalin suhteen? Tässähän sinä teet niin. Miehelläsi oli eri käsitys. Löitkö sinä kenties häntä? Harrastitko henkistä väkivaltaa?
Lopuksi kirjoitat: "löytyi uusi mies ja uusi ihana elämä"...nii-in, sinun mielestäsi. Onko uusi mies sitten sellainen kuka taipuu kaikkeen ja on tossun alla? Kirjottamastasi saan sen kuvan..
- valosta
Hei, olen ollut samallaisessa parisuhteessa ja pohdintojasinulle nimimerkin elämäntilanne on tuttua. Erosta on nyt kolme vuotta. Juuri lasten takia ero olisi pitänyt tapahtua aikaisemmin. Nyt heille jäi traumat ja pitkä terapia. Eroilmoituksen jälkeinen aika oli todella rankkaa ja olin ennen sitä jo sopinut itselleni tukihenkilön tukiryhmästä. Yksin en suosittele eron läpikäymistä, sen verran kuraa ja uhkailua tulee. Omani ns piiloutui diagnoosinsa taakse eikä muka ollut vastuussa teoistaan. Osaa valehdella luontevasti. Kaikki sopiminen lapsista ja omaisuuden jaosta tehtiin lakimiehen välityksellä. Nyt lapset ja minä elämme tasapainoista ja hyvää arkea. Bibo omaa vuoristorataansa milloin kenenkin kanssa. Ilman minua (joka olin syyllinen kaikkeen). Hitto ku oon onnellinen!
- taas_samaa
Meniköhän ihan noin? ;)
- Nextnextstep
Jos on tyttölapsia niin varo sitten isäpuolia... Ja muitakin hankaluuksia.
- voimiavaan
Tiedän miltä tuntuu, se on niin raastavaa ja erityisen hämmentävää, se kaksoisviestintä, kun bipopää haluaa erota mutta kun pitäisi, se ei sitten olekaan hyvä. Sanoo että mennään tuonne ja sitten kääntyykin päinvastaiseen suuntaan. Tuo on niin uuvuttavaa ja ahdistavaa. Kun tuo sama ihminen on joskus ollut niin hyvä, ja nyt on kuin helvetin hullu. Tasavertaista suhdetta ei voi olla.
Tällä palstalla ei oikein tueta läheisiä, vaan sekot pitää sekoilua oikeutenaan, muiden kustannuksella.
Pitäiskö sun vielä katsoa perheterapia, ja sitten kohdata väistämätön. Juttele myös lasten kanssa. Bipo ei parane.- ei_pahaa_sanottavaa
Minulla täysin erillainen näkemys asiasta. Bipoja on moneen lähtöön ja eri asteista. On vältettävä tuollaista törkeää yleistämistä mitä sinä harrastat.
- voimiavaan
ei_pahaa_sanottavaa kirjoitti:
Minulla täysin erillainen näkemys asiasta. Bipoja on moneen lähtöön ja eri asteista. On vältettävä tuollaista törkeää yleistämistä mitä sinä harrastat.
"On vältettävä tuollaista törkeää yleistämistä mitä sinä harrastat".
Täällä on jokaisella oikeus kertoa omista havainnoistaan. En tietenkään tunne kaikkia. Mukavaa jos jotkut selviävät vähemmällä.
Myöskin, viestit joissa ei ole perusteluita, on lähinnä haistapaska-vajakkikirjoittajatasoisia.
Ap: lle, tällä palstalla on erityisen paljon ilkeilijöitä. Ilmeisesti aiheesta johtuen. - Yksiplusviisi
voimiavaan kirjoitti:
"On vältettävä tuollaista törkeää yleistämistä mitä sinä harrastat".
Täällä on jokaisella oikeus kertoa omista havainnoistaan. En tietenkään tunne kaikkia. Mukavaa jos jotkut selviävät vähemmällä.
Myöskin, viestit joissa ei ole perusteluita, on lähinnä haistapaska-vajakkikirjoittajatasoisia.
Ap: lle, tällä palstalla on erityisen paljon ilkeilijöitä. Ilmeisesti aiheesta johtuen.Morjensta palstan vakiotrolli,tämänkin ketjun aloittaja. Päätit taas vastailla eri nimimerkein uuteen aloitukseesi. Onko sinulla muuta elämää kuin muiden häirintä ja terrorisointi?
- voimiavaan
Yksiplusviisi kirjoitti:
Morjensta palstan vakiotrolli,tämänkin ketjun aloittaja. Päätit taas vastailla eri nimimerkein uuteen aloitukseesi. Onko sinulla muuta elämää kuin muiden häirintä ja terrorisointi?
Morjesta vaan. En ole aloittaja. Mutta sinulla taitaa olla paha mieli jostain, kun haluat pakkomielteisesti tuhota asiallisia ketjuja.
Moni on oikeasti huolissaan bipolaarihäiriötä sairastavasta läheisestä. Mutta sinua taitaa suututtaa kun kukaan ei ole kiinnostunut juuri sinun voinnistasi. Sinulla ei ilmeisesti ole ystäviä, eikä ihme. - OsuinOikeaan
voimiavaan kirjoitti:
Morjesta vaan. En ole aloittaja. Mutta sinulla taitaa olla paha mieli jostain, kun haluat pakkomielteisesti tuhota asiallisia ketjuja.
Moni on oikeasti huolissaan bipolaarihäiriötä sairastavasta läheisestä. Mutta sinua taitaa suututtaa kun kukaan ei ole kiinnostunut juuri sinun voinnistasi. Sinulla ei ilmeisesti ole ystäviä, eikä ihme.Todella humaani kirjoitus. Huh huh...
- minttumaaria84
Täällä ap,
Jälleen yksi helvetimoinen kausi puolisolla takana, olen itse aivan loppu henkisesti ja fyysisesti. Juuri kun olin lähtemässä omaan elämään, bipo käänsi takkinsa ja ei voikaan elää ilman minua. Makaan peiton alla ja itken tätä elämää. Ei ole voimia edes lähtemään. Luojan kiitos sain otettua kriisin aikana yhteyttä lastensuojeluun, jospa sieltä saisin apua jatkossa. - valosta
Voimia ap. Hyvä, että otit yhteyttä lastensuojeluun ja toivottavasti saat sitä kautta apua. Jos et, niin heti yhteys toiseen auttavaan tahoon. Älä jää yksin bibosi kanssa. Omani toimi aivan samalla tavalla ja näytteli rintakipukohtauksia, joista yksikään ei ollut todellinen. Bibo tarvitsee myös apua, mutta puoliso, eli sinä, et ole sairaanhoitaja! Hän hakekoon itselleen apua ammattiauttajalta. Muista huolehtia itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Joskus ero on ainoa ja paras vaihtoehto jotta tilanne pääsee rauhoittumaan ja lapsille turvalliseksi. Biboja on aivan varmasti monen tyyppisiä, mutta kun huonoin vaihtoehto osuu kohdalle on parasta lähteä eri suuntiin eikä hajoittaa omaa elämää enempää. Apua löytyy aivan varmasti kun vielä jaksat hakea.
- Maanisdepis
Ei toki ole helppoa elää tämän sairauden kanssa kun tietää, ettei todennäköisesti koskaan tule olemaan tasaisessa avioliitossa. Työt, opiskelut ja koko elämä on tässä vaakalaudalla.
Vaikka sairastan itse toivon ap:lle parasta ja uskon vahvasti sen olevan juuri pesäero puolisosi kanssa. Toivon niin käyvän myös itselleni mikäli en pysy pääni kanssa kasassa ja saa tulevaisuudessa itseäni pysymään tasaisena.
Toki myös sattuu kun kuulee ihmisten olevan miltei hyvillään kun bibolla katkeaa suhde toisensa jälkeen, opiskelut venyvät ja työt lähtee. Sairauden kanssa eläminen on hyvin yksinäistä. Asia täytyy kuitenkin kohdata niin läheisten kuin bibon itsensäkin. Elämä sairauden kanssa on vaikeaa ja elämä mielen rikkouduttua monessa tapauksessa lopullisesti erilaista. Jos saa elää vanhaksi, on siinä tapauksessa, ettei vakaus pysy vain nautittava lyhyistäkin ihmissuhteista, totuttava pettymyksiin elämän osa-alueilla ja nautittava asioista silloin kuin siihen pystyy.
Toivottavasti ap:n tilanne ei kärjisty enempää ja ratkaisu löytyy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1293267
- 1091311
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671285Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651096Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791061Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr141056IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku57979- 30976
Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42944- 46854