Ositusperuste on avioerohakemuksen vireille tulo eli hakemuksen käräjäoikeuden kansliaan toimittaminen. Osituksen piiriin kuuluu se omaisuus ja ne velat, jotka puolisoilla oli ositusperusteen syntyessä. Osituksessa velat katetaan lähtökohtaisesti sen suuruisina kuin ne olivat ositusperusteen syntyessä, kun taas omaisuus määritetään siihen arvoon, joka sillä on osituksen toimittamishetkellä.
KKO 2016:78 Avioero, omaisuuden ositus
A oli myynyt omistamiaan osakkeita ositusperusteen syntymisen jälkeen mutta ennen osituksen toimittamista ja maksanut osakkeiden myyntiin liittyvän luovutusvoittoveron. Osakkeet otettiin A:n ja B:n välisessä osituksessa huomioon niillä myyntiajankohtana olleesta arvostaan siten, että siitä vähennettiin osakkeiden myynnistä aiheutunut luovutusvoittovero.
Luovutusvoittovero on ns. piilevää verovelkaa. Se realisoituu vasta, kun osakkeet myydään.
Pesänjakaja hylkäsi A:n vaatimuksen veron vähentämisestä. Pohjanmaan käräjäoikeus sen sijaan katsoi, että osakkeiden arvosta tuli vähentää myyntikulujen lisäksi A:lle aiheutunut luovutusvoittovero. Käräjäoikeus lausui, että mikäli luovutusvoittoveroa ei vähennettäisi osakkeiden arvosta, A saisi vähemmän kuin puolet kyseessä olevasta omaisuudesta ja vastaavasti B saisi omaisuutta enemmän kuin puolet. Tasajako ei siten toteutuisi. Veron vähentämistä puolsi myös se, että jos B:lle olisi rahan sijasta annettu tasinkona näitä osakkeita, myös hän olisi osakkeet myydessään joutunut maksamaan niistä luovutusvoittoveron. Käräjäoikeus hyväksyi A:n vaatimuksen, että osakkeiden myynnistä tälle aiheutunut luovutusvoittovero tuli ottaa huomioon osakkeiden arvoa osituksessa määritettäessä.
Vaasan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Korkein oikeus myönsi B:lle valituluvan, ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudet.
Korkein oikeus totesi yhteenvedonomaisesti seuraavaa:
Myymällä osakkeet A ei olllut aiheettomasti vähentänyt omaisuuttaan B:n vahingoksi. Osakkeiden myyntiin liittyvä luovutusvoittovero oli jo tullut A:n maksettavaksi. Vero oli lisäksi määrältään huomattava. Tällaisessa tapauksessa avioliittolain ositusta koskevien säännösten sisältämän puolittamisperiaatteen mukainen ositustulos oli mahdollista saavuttaa vain siten, että luovutusvoittovero otetaan vähennyksenä huomioon A:n sittemmin =>ennen osituksen toimittamista myymien<= osakkeiden arvoa määritettäessä.
Ratkaisu jättää avoimia kysymyksia. Olisiko piilevä verovelka eli luovutusvoittovero voitu ottaa vähennyksenä huomioon, jos A olisi pitänyt osakkeensa? Entäpä, jos A olisikin antanut osakkeet tasinkona B:lle, olisiko tämä saanut vähennyksen hyväkseen? Onko merkitystä sillä, milloin osakkeet myytäisiin? Jos ne tulisi myydän ennen ositusta (mikä on mainittu KKO:n ratkaisun perusteena), vain A voisi saada hyväkseen verovähennyksen, mutta ei B, jolle osakkeet annettaisiin osituksessa tasinkona.
KKO 2016:78 Avioero, omaisuuden ositus
A oli myynyt omistamiaan osakkeita ositusperusteen syntymisen jälkeen mutta ennen osituksen toimittamista ja maksanut osakkeiden myyntiin liittyvän luovutusvoittoveron. Osakkeet otettiin A:n ja B:n välisessä osituksessa huomioon niillä myyntiajankohtana olleesta arvostaan siten, että siitä vähennettiin osakkeiden myynnistä aiheutunut luovutusvoittovero.
Luovutusvoittovero on ns. piilevää verovelkaa. Se realisoituu vasta, kun osakkeet myydään.
Pesänjakaja hylkäsi A:n vaatimuksen veron vähentämisestä. Pohjanmaan käräjäoikeus sen sijaan katsoi, että osakkeiden arvosta tuli vähentää myyntikulujen lisäksi A:lle aiheutunut luovutusvoittovero. Käräjäoikeus lausui, että mikäli luovutusvoittoveroa ei vähennettäisi osakkeiden arvosta, A saisi vähemmän kuin puolet kyseessä olevasta omaisuudesta ja vastaavasti B saisi omaisuutta enemmän kuin puolet. Tasajako ei siten toteutuisi. Veron vähentämistä puolsi myös se, että jos B:lle olisi rahan sijasta annettu tasinkona näitä osakkeita, myös hän olisi osakkeet myydessään joutunut maksamaan niistä luovutusvoittoveron. Käräjäoikeus hyväksyi A:n vaatimuksen, että osakkeiden myynnistä tälle aiheutunut luovutusvoittovero tuli ottaa huomioon osakkeiden arvoa osituksessa määritettäessä.
Vaasan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Korkein oikeus myönsi B:lle valituluvan, ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudet.
Korkein oikeus totesi yhteenvedonomaisesti seuraavaa:
Myymällä osakkeet A ei olllut aiheettomasti vähentänyt omaisuuttaan B:n vahingoksi. Osakkeiden myyntiin liittyvä luovutusvoittovero oli jo tullut A:n maksettavaksi. Vero oli lisäksi määrältään huomattava. Tällaisessa tapauksessa avioliittolain ositusta koskevien säännösten sisältämän puolittamisperiaatteen mukainen ositustulos oli mahdollista saavuttaa vain siten, että luovutusvoittovero otetaan vähennyksenä huomioon A:n sittemmin =>ennen osituksen toimittamista myymien<= osakkeiden arvoa määritettäessä.
Ratkaisu jättää avoimia kysymyksia. Olisiko piilevä verovelka eli luovutusvoittovero voitu ottaa vähennyksenä huomioon, jos A olisi pitänyt osakkeensa? Entäpä, jos A olisikin antanut osakkeet tasinkona B:lle, olisiko tämä saanut vähennyksen hyväkseen? Onko merkitystä sillä, milloin osakkeet myytäisiin? Jos ne tulisi myydän ennen ositusta (mikä on mainittu KKO:n ratkaisun perusteena), vain A voisi saada hyväkseen verovähennyksen, mutta ei B, jolle osakkeet annettaisiin osituksessa tasinkona.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ratkaisu jättää avoimia kysymyksia. "
Onhan tuo KKOn kysymyksenasettelu rajattu varsin selvästi ja siihen on annettu myös vastaus. Ne mahdolliset muut kysymykset jäävät sitten seuraavaan tapaukseen.
"Korkeimmassa oikeudessa on siten kysymys siitä, tuleeko A:n omistuksessa ositusperusteen syntyhetkellä olleiden mutta tämän sittemmin ennen osituksen toimittamista myymien V Oyj:n osakkeiden arvoa osituksessa määritettäessä ottaa huomioon niiden kauppahinnasta 623 998,33 eurosta jo maksettu luovutusvoittovero 105 199,94 euroa."
Niinhän se on rajattu. En väittänytkään muuta. Senpä tähden avoimeksi jäävät edelleen mainitsemani kysymykset, kuten se, miten olisi käynyt, jos A olisi pitänyt osakkeensa tai olisi ne myynyt heti osituksen jälkeen. Sama piilevä verovelka kuitenkin olisi osakkeita rasittanut. Ennakkopäätökseksi KKO:n ratkaisu siten käy vain siihen tilanteeseen, missä osakkeet on myyty ositusperusteen syntymisen jälkeen, mutta ennen ositusta.
Käräjäoikeuden perusteluissa sen sijaan painavana kriteerinä oli tasajaon toteuminen, mikä viittaa siihen, että piilevä velka tulisi aina ottaa osituksessa vähennyksenä huomioon, tulivatpa osakkeet kummalle osapuolelle tahansa.
Kyllä ainoa oikea* (tuotemerkki nimimerkin) ratkaisu on se, että piilevä verovelka otetaan huomioon riippumatta siitä, onko omaisuu myyty ennen omaisuuden osituksen toimittamista vai ei. Yhtä loogista on, että myöskään se, annetaanko ko. omaisuus tasinkona toiselle ei saa vaikuttaa piilevän verovelan vähennysoikeuteen.
Muutoin tasajaon periaate ei toteudu.