Jos tietäisit että se ei velvoita mihinkään?
Tunnustaisitko tunteesi
irihi
17120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En. Jos tiedän ettei se johda mihinkään, niin en myöskään kerro.
En.
Ei se velvoita muutenkaan.
Ehdottomasti kyllä.
Tuota noin... ehkä.
Miksi tunteiden tunnustaminen velvoittaisi mihinkään?
Tunteiden tunnustaminen voisi velvoittaa, en ymmärrä ollenkaan.
Olen kertonut, vaikka en mitään saanutkaan.
Ihan sama. Been there
Kyllä pystyn sanomaan että on vaikka ollu tunteita. Mitäs tuosta.
Mä tein sen eilen, koska halusin saada mielenrauhan. En ole uskaltanut lukea vastausviestiä, olen onnellinen pitkästä aikaa, joten en halua pilata tätä oloa vielä.
On kokemusta siitäkin, kun ei ole kertonut tunteitaan ihastuksilleen ja sitten on jäänyt haaveilemaan pitkiksi ajoiksi ja ihastukset on siirtyneet muille markkinoille. Siksi mä sitten kerroin hänelle tunteeni pitkällä viestillä, kun en "uskaltanut" face to face sitä kertoa. Eipähän tarvitse arpoa ja voivotella niin paljoa. Kerran se vaan kirpasee, jos ei saakaan vastakaikua. Mua vaan harmittaa, jos ystävyys lopahtaa tämän takia, vaikka en kyl sitäkään usko.
Miksi olet leidipoikakeijukainen? ;)
No tuon keijukaisen lisäsin siihen vain hetken mielijohteesta. Sillä ei sinällään ole mitään merkitystä, paitsi sen voin kertoa etten ole tonnikeijukainen... x)
Miksi olen sitten mitä olen? Mä oon 2-3 vuotiaasta (ekoista muistoista) asti tajunnut haluavani olla ulkoisesti tyttö. Itse sukupuolielimellä ei ole minulle niinkään merkitystä enää. Tykkään mennä näin, eikä kumppaninkaan jalkovälillä ole minulle merkitystä. Kyllä se rakkaus toista kohtaan vaatii ihan eri asioita, ainakin omassa arvomaailmassani.
Olen myös hormonikorvaushoidossa viimeinkin. (Naishormoneja).
Toivottavasti vastaukseni valaisi edes jotakin kysymääsi kysymykseen. Tykkään kyl näåistä asioista puhua ja paljon provokaatiota aiheuttanut pelkästään sillä, että satun nyt olemaan mikä olen. Joillekin se toisten jalkoväli tuntuu olevan maailmanloppu, mikä on sinällään koomista. Meistä luullaan usein, että olemme automaattisesti kiinnostuneita jokaisesta heteromiehestä ja että poraamme salaa heitä persuksiin, jos vaan pääsemme mitenkään yllättämään. Sen takia meikäläisiä on jopa pahoinpidelty Suomessa.
Itse olen säästynyt toistaiseksi väkivallalta, mutta olen olut kahdessa aggressiivisessa tilanteessa, joista olisi voinut eskaloitua tappelu. Ihmiset ovat myös paljon kyselleet olenko nainen, vaiko mies. No silloin kerron, mikä olen. En minä rupea elämään elämääni muiden ahdasmielisyyden ehdoilla. Onneksi on kuitenkin tosi paljon mukaviakin ihmisiä olemassa.
Aloitus on hyvä. Voisin tunnustaa jos se ei velvoita mihinkään. Se olisi vapautta.
Minäpä tunnustin ja samalla paljastin tyhmyyteni.
Oli pakko pistää suhde poikki..
Vaikka se ei velvoittaisi mihinkään (eikä velvoitakaan), sillä olisi kuitenkin väistämättä seurauksensa.
Eli en.
Ei tunteet velvoita ketään. Kukaan ei voi niin väittää tai jos väittää niin sääliksi käy.