Aina ihmetellyt

Takana loistava tulevaisuus!
Jospa he ovat joskus alakoululaisina jonkun pokaalin tai lusikan saaneet ja funtsivat nyt kuinka heistä olisi voinut tulla jotakin...
Kaljojen ja selkään taputusten toivossa ne tarinoita kertoo!!!

Miten ihmeessä käyt jossain tuommoisissa pultsarimestoissa? Opintomatkallako?

50-60 luvulla oltiin enemmän, jopa joukoittain urheilukentillä. Miten on asian laita on nykyään? Taitaa se ajan kulu mennä tietokoneiden ja muden digitaalisten pelien kanssa.
Armeja kutsunnoissa asian laita on huomattu. Mies aines on laskenut.
Valitan!

Keski-ikä ja orastava vanhuus saa muistelemaan nuoruuden kuntoa ja mahdollisuuksia. Muistot kultaantuvat. Itsetunto on voinut saada jo monia kolhuja eikä jäljellä ole muuta kuin itselle ja muille tolkuttaminen että olen sitä minäkin joskus johonkin pystynyt. Tokihan heistä valtaosa on ollut parempi kuntoisia kuin mitä monet nykynuorista ovat. Kännissähän ne jutut sitten ovat mitä ovat. Huomionhakuisia ja suurenneltuja juttuja... Pikemminkin haaveita ja menetettyä elämää. Ehkä mahdollisuuksien hukkaamista tai ainakin sitä ettei edes ymmärtänyt semmoisia olleen. Pesunkestävä alkkis elää aivan jossain muissa maailmoissa kuin mikä se viimeinen totuus on. Surullista on vanheta ja ehkä vähän kadehtien katsoa nuorta jolla kaikki on vielä edessä - kaikki valinnat. Opi näkemästäsi.

Ai urheilusankareita :-) Itse olen kohdannut kielineroja jotka kännissä osaavat solkata englantia, ruotsia ja saksaa (sekaisin). Ei siitä mitään tolkkua saa. Joten taidot ovat samaa luokkaa kuin näillä ei niin kuuluisilla sm-tason urheilijoillasi. Sitten on niitä "kaikkitietäviä", jotka pitävät kapakkapöydässä uuvuttavia tietokilpailuja ulkoa opettelemistaan ja tarkoin rajatuista ja heidän määräämistään aiheista.
Nuo uhoamiset ja pullistelut voimilla ja taidoilla saattavat olla myös muiden aliarviointia ja halveksuntaa, joka ei ole kaukana kateudesta. Mutta onhan se silloin viisainta sanoakin, että oli ennen/nuorena niin ja niin hyvä urheilija tms.