Olen 26 vuotias ja olen aina enemmän tai vähemmän kärsinyt stressistä, tunteiden sääteily on ihan surkealla tasolla, paljon pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Elimistöni on kärsinyt ihan liikaa ja tuntuu siltä että olen nyt ihan rapakunnossa.
Olen nyt ollut monta kuukautta sairaslomalla ja hoidon oravanpyörässä monta vuotta ja olen käynyt terapeutilla jo vuoden, nämä ovat alkaneet pahentaa oireita koska tuntuu siltä että kukaan ei välitä eikä kunnollista hoitoa saa. Alan pikkuhiljaa raivostua tähän. Rahaa palannut jo liikakin!
Mitä teen, alan oikeasti pelätä että tulee peruuttamatonta tuhoa ja kun nämä "asiaantuntijat" katsovat vain sivusta, alkaa olemaan todella huonossa kunnossa ja elimistö on niin ylikierroksilla ettei kykene enään edes tiskata ku motoriikka ei toimi.
Tämä levottomuus, jäykkyys, viha ja masennus tekevät todellakin sairaaksi.
Liikunta pahensi oireet 2 vuotta sitten enkä ole sen jälkeen enään palautunut, polvivamma ja mahdollinen selkävamma, olisi kivaa liikkua mutta tuntuu siltä että se oikeasti tekee pahempaa tuhoa.
Nukkuminen rauhoittaa minua hetkellisesti ja lääkärit ja terapeutit sanovat vain että se pahentaa.
Uskallan nyt pyytää apua en halua menettää toivoni itseeni ja ihmisiin enkä halu menettää kaiken. Jos olisi mahdollista olisin riistänyt henkeni jo aikoja sitten.
Haluaisin niin paljon uskoa mielen voimaan ja että todellakin on itsestään kiinni mutta se meinaa olla mahdotonta.
Kaikki sairaudet suljettu pois.
Olen nyt ollut monta kuukautta sairaslomalla ja hoidon oravanpyörässä monta vuotta ja olen käynyt terapeutilla jo vuoden, nämä ovat alkaneet pahentaa oireita koska tuntuu siltä että kukaan ei välitä eikä kunnollista hoitoa saa. Alan pikkuhiljaa raivostua tähän. Rahaa palannut jo liikakin!
Mitä teen, alan oikeasti pelätä että tulee peruuttamatonta tuhoa ja kun nämä "asiaantuntijat" katsovat vain sivusta, alkaa olemaan todella huonossa kunnossa ja elimistö on niin ylikierroksilla ettei kykene enään edes tiskata ku motoriikka ei toimi.
Tämä levottomuus, jäykkyys, viha ja masennus tekevät todellakin sairaaksi.
Liikunta pahensi oireet 2 vuotta sitten enkä ole sen jälkeen enään palautunut, polvivamma ja mahdollinen selkävamma, olisi kivaa liikkua mutta tuntuu siltä että se oikeasti tekee pahempaa tuhoa.
Nukkuminen rauhoittaa minua hetkellisesti ja lääkärit ja terapeutit sanovat vain että se pahentaa.
Uskallan nyt pyytää apua en halua menettää toivoni itseeni ja ihmisiin enkä halu menettää kaiken. Jos olisi mahdollista olisin riistänyt henkeni jo aikoja sitten.
Haluaisin niin paljon uskoa mielen voimaan ja että todellakin on itsestään kiinni mutta se meinaa olla mahdotonta.
Kaikki sairaudet suljettu pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hoo hoo..
".. terapeutit sanovat vain että se pahentaa."
Kipu on vain päässä.