monistakin asioista elämässäni.
En ole kovin vaativa. Toisista asioista on ollut helppo luopua, joistakin luopuminen on harmittanut, sitten on niitä asioita, joista luopuminen on ollut hyvin vaikeaa.
Sinä kuulut jälkimmäisiin asioihin.
En ole kovin vaativa. Toisista asioista on ollut helppo luopua, joistakin luopuminen on harmittanut, sitten on niitä asioita, joista luopuminen on ollut hyvin vaikeaa.
Sinä kuulut jälkimmäisiin asioihin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi pitäisi luopua? Etkö voi luopua jostain muusta?
Voisin ja en. Eikä hän ole otettavissa.
EI voi tietää.
On tullut jo ilmi.
Olen joutunut elämässäni luopumaan kahdesta-kolmesta asiasta jotka tulen muistamaan lopun ikääni. Tähän ei lasketa ihmisten kuolemia.
Yksi niistä oli vaativa, selätettävissä, mutta edelleen hämmenttää toisinaan mieltä. Yksi vaati monta vuotra että pääsin yli ja kaikkein isoin luopuminen vaatii loppuiän.
Sitä taustaa vasten nykyinen tilanne ei tunnu hankalalta koska eihän minulla mitään koskaan ollutkaan.
Mutta rehellisesti sanottuna usko on lopussa. En jaksa välittää enää rakkaudesta koska nämä luopumiskokemukset ovat liian rankkoja. Ei siihen mitkään psykologit auta koska elämä on elämää.
Mieluummin hyväksyn toisten onnen jos vain asiat ovat "oikein" kun lähden riskeeraamaan että lopulta on taas loputtoman tyhjä ja paska olla.
Eniten nimittäin vituttaa se pettymys kun huomaan esimerkiksi naisesta "häijyjä", "turhamaisia" tai itsekkäitä puolia.
Joo, joo, etsin neitsytenkeliä tai sitten en, mutta miten olisi yksi sellainen jolla olisi sydän paikallaan eikä paskaa täynnä?
En luota ihmisiin enää yhtään. Elän ja kuolen yksin jonnekin meren rantaan. (loppu oli romantisoitu vitsi surkeudestani ;) )
Tunnistan itsessäni osittain samoja ajatuksia.
Kahdesta asiasta en kyllä luovu ja se mies on niistä toinen.
Olen lukenut kirjan nimeltään Saat sen mistä luovut. Siitä on nyt tosi kauan aikaa kun luin sen. Näin retrospektiivissä ei pelkkä kirjan nimi tunnu kuin hyvältä vitsiltä, vaan sisältökin oli pelkkää romantisoitua kakkelströmiä. Kyllä asiat ja ihmiset joista olen luopunut ovat häipyneet eivätkä takaisin ole tulleet.
Voihan se toisesta luopuminen tosiaan ollakin vaikeaa, mutta kyllä itse voisin luetella monta asiaa joista luopuminen on ollut paljon vaikeampaa. Sen näke kylläkin vasta sitten kun on oikeasti jo luopunut ja pystyy tunteiltaan suhteuttamaan asioita.
Hänestä joudun luopumaan menetetyn terveyteni vuoksi. Tunnemme toisemme hyvin.
Olen samaa mieltä, että tilanteen näkee parhaiten, kun siihen saa etäisyyttä.
Ehkä sillä luopumisella ajatellaan sitä, että luopuu sellaisesta, minkä suhteen ei vaikkapa ole toivoa. Turhista toiveista ja haaveista. Jotta voi saada tilalle jotain itselleen sopivampaa ja parempaa. Tosin aina ei kyllä niin käy, mutta jollei tee tilaa uudelle, vaan roikkuu vanhassa saavuttamattomassa, eipä se uusikaan saa mahdollisuutta. Komppaan sen, että luopuminen on vaikeaa, vaikka tunteistaan luopuminen, mutta jos ei saa vastakaikua, miksi pitäisi roikkua tunteissa, joista ei tule kuin surulliseksi?
Sano sinä?
Roikkuu kenties, kun elämässä ei ole muuta, tai ei usko että siihen voisi tulla muuta?
Minä olen lopettanut roikkumisen alkuvuodesta, paitsi palstalla roikkumisen :D. Enkä täällä ikävöi tai kaipaa erityisemmin, kunhan jotain kirjoittelen. Vastakaiut on oikeassa elämässä, ei täällä. Ja siellä sanon tärkeimmälle suoraan tärkeimmät asiat :)) jotain oppinut.
Sehän on selvää, ettei täällä ole ns. Vastakaikuja. Täällä vain keskustellaan ja puretaan mieltä
Ehkäpä näin, mutta kirjan nimi kyllä sanoo, että saat sen, mistä luovut. Aika tarkkaan määritelty. Minulle jäi sisällöstäkin vaikutelma, että kun päästää irti jostain, niin sitten todellakin saa sen saman asian takaisin jossain universumin reilussa vaihtokaupassa. Tämä on minusta naiivi ajatus eikä ainakaan yleispätevä.
Niin no jos lukee kirjaa kuin piru raamattua. Ja jos luopuu vaikka miljoonasta eurosta, tuskin sitä takaisin saa :DD. nää on näitä rahastusopuksia.