Martti Lindqvist kirjoittaa kirjassaan "Mieli vai tarkoitus":
On syvästi tarkoituksellista, että usko ja epäusko ilmenevät sisäkkäin. Jotakin olennaista Jumalasta voi ymmärtää vain hänen täydellisen poissaolonsa kokemisen kautta. Pitkäperjantain ydin on Jeesuksen ristillä lausumissaan sanoissa: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Siinä kohdassa uskolla ja epäuskolla ei ole mitään eroa, koska kysymys on Jumalan varaan jättäytyvästä epäuskosta.
Tämä on minunkin kokemukseni Jumalasta.
Uskoa vai epäuskoa?
58
112
Vastaukset
" Siinä kohdassa uskolla ja epäuskolla ei ole mitään eroa, koska kysymys on Jumalan varaan jättäytyvästä epäuskosta."
tämä ajatus on aika erikoinen mutta kiinnostava. Se ei ehkä aukene ihan kunnolla noin lyhyesti ilmaistuna?Nyt on pakko suositella Juhani Rekolan kirjaa Herääminen pimeään, joka julkaistiin viime keväänä ja sisältää hänen esseitään 1960-70-luvuilta. Rekola on hyvin lähellä Lindqvistin aloituksessa mainittua ajatusta. Kirjasta löytyy ajatuksia vaikka mihin suuntaan, mutta läpileikkaava teema on ehkä usko Jumalaan senkin edessä, että maailman traagisuus, kärsimys ja todellisuus puhuvat uskoa vastaan.
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1464399835330
Vilppu H.
pappi- luterilainen_
Kiitos hyvästä kirjavinkistä!
Arvostelussa oli ainakin muutamia erittäin kiinnostavia poimintoja:
”Vapaaehtoinen köyhyys olisi ainoa eettinen ratkaisu, mutta me keskitymme suremaan rahojemme vähyyttä.”
”Kärsimystä ei voi hyväksyä. Sitä vastaan täytyy taistella. Mutta ei se pois mene, eikä kieltäminen auta. Sittenkin kärsimys täytyy hyväksyä. Mutta silloin se muuttuu ristiksi, eli tekninen piirros saa kristillisen sisällön. Risti on hyväksytyn ja siten voitetun kärsimyksen kuva.”
”Kaikki kaunokirjallisuus, ainakin melkein kaikki, on uskonnollista, mikäli se kuvaa tätä elämää rehellisesti.”
”Uskonnollisuus merkitsisi siis sovinnaisuuksien ja ideologisten haaveiden hylkäämistä. ”Eikö esimerkiksi Samuel Beckett ole uskonnollinen kirjailija?”
Varsin raikas ajatus taiteesta ja uskonnollisuudesta.
”Rekola ei ole uskon puolustaja. Hän päinvastoin osoittaa, millaisiin vaikeuksiin usko voi ihmisen suistaa, kauas lohtujeesusten luota.”
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1464399835330
Mitä sitten tarkoittanee tuo viimeinen lause?mummomuori kirjoitti:
Arvostelussa oli ainakin muutamia erittäin kiinnostavia poimintoja:
”Vapaaehtoinen köyhyys olisi ainoa eettinen ratkaisu, mutta me keskitymme suremaan rahojemme vähyyttä.”
”Kärsimystä ei voi hyväksyä. Sitä vastaan täytyy taistella. Mutta ei se pois mene, eikä kieltäminen auta. Sittenkin kärsimys täytyy hyväksyä. Mutta silloin se muuttuu ristiksi, eli tekninen piirros saa kristillisen sisällön. Risti on hyväksytyn ja siten voitetun kärsimyksen kuva.”
”Kaikki kaunokirjallisuus, ainakin melkein kaikki, on uskonnollista, mikäli se kuvaa tätä elämää rehellisesti.”
”Uskonnollisuus merkitsisi siis sovinnaisuuksien ja ideologisten haaveiden hylkäämistä. ”Eikö esimerkiksi Samuel Beckett ole uskonnollinen kirjailija?”
Varsin raikas ajatus taiteesta ja uskonnollisuudesta.
”Rekola ei ole uskon puolustaja. Hän päinvastoin osoittaa, millaisiin vaikeuksiin usko voi ihmisen suistaa, kauas lohtujeesusten luota.”
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1464399835330
Mitä sitten tarkoittanee tuo viimeinen lause?Esimerkiksi tuossa Herääminen pimeään -kirjassa Rekola usein kirjoittaa esseissään ihmisistä, jotka joutuivat uskonsa vuoksi vaikeuksiin. Ei niin, että he olisivat ottaneet niskaansa marttyyrin viitan kärsineet pää pystyssä, vaan että vaikeudet johtavat kärsimykseen ja epäonnistumiseen. Arvio viitannee tähän.
Toiseksi, mitä syvemmälle Jumala kuljettaa ihmisen uskoon, se tarkoittaa usein myös ihmisen omien jumalakuvien särkymistä. Tulkitsen, että arvio viittaa myös tähän.
Vilppu H.
pappikuunteleva_kirkko kirjoitti:
Esimerkiksi tuossa Herääminen pimeään -kirjassa Rekola usein kirjoittaa esseissään ihmisistä, jotka joutuivat uskonsa vuoksi vaikeuksiin. Ei niin, että he olisivat ottaneet niskaansa marttyyrin viitan kärsineet pää pystyssä, vaan että vaikeudet johtavat kärsimykseen ja epäonnistumiseen. Arvio viitannee tähän.
Toiseksi, mitä syvemmälle Jumala kuljettaa ihmisen uskoon, se tarkoittaa usein myös ihmisen omien jumalakuvien särkymistä. Tulkitsen, että arvio viittaa myös tähän.
Vilppu H.
pappi"...mitä syvemmälle Jumala kuljettaa ihmisen uskoon, se tarkoittaa usein myös ihmisen omien jumalakuvien särkymistä."
Aiheena mitä mielenkiintoisin.
Täytynee tuo kirja joskus hankkia ja perehtyä asiaan. Kiitos vinkistä.
>> On syvästi tarkoituksellista, että usko ja epäusko ilmenevät sisäkkäin. <<
Tuolla epäuskolla ei ilmeisesti tuossa yhteydessä tarkoiteta uskon totaalista puuttumista, vaan jotain aidalla keikkumista, oletan.
>> Jotakin olennaista Jumalasta voi ymmärtää vain hänen täydellisen poissaolonsa kokemisen kautta. <<
Tulkitsen tuonkin niin, että kokemuksessa uskotaan jotenkin poissaolevaan Jumalaan, mutta uskotaan silti.
Mahdoinko ymmärtää oikein tai edes sinnepäin.- toisenlainen.näkökanta
"...usko ja epäusko ilmenevät sisäkkäin. " ??????????
Nuo monet kysymysmerkit siksi, kun usko ja epäusko EI ilmene sisäkkäi vaan ovat toinen toisensa poissulkevia. Ettäkö Jeesus olisi ollut ristillä epäuskon vallassa? En usko tuollaisia selityksiä.
Jos Jeesus olisi pästänyt epäuskon sydämeensä, hän olisi jääny hautaan, eikä meillä nyt olisi mahdollisuutta omaan ylösnousemukseemme uskon kautta.- sage8.ei.kirj
Miksi kuoleva Jeesus sitten kuitenkin huusi sanat: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Loogisesti, taviksen aivoilla käsitettynä ne kertovat selvästi epäuskosta ja epätoivosta.
- kui2
Niin Jeesuksenhan sanotataan kokeneen Kaikki inhimilliset kärsimykset. tuskat ja tunteet - ja tuota kaikkea pidetään tärkeänä juttuna "että hän voisi auttaa/ymmärtää (heikkoa) ihmistä" No mutta - miksei sitten ripaus epäuskoakin ja epätoivoa?? - Kuitenkin lopuksi Jeesuksen kirjoitetaan sanoneen "Isä, sinun käsiisi minä annan/jätän henkeni" - eli epätoivoa ja uskoa "sisäkkäin" tai ainakin peräkkäin?? :) Niin että - Voittiko kuitenkin se usko sitten -.
- kui2
Niin - että miten sitä epäilyksen ja epäuskon puolta sitten voisi "ymmärtää" että milt se tuntuu, jos siitä on kokonaan irrallaan??????
- kui2
kui2 kirjoitti:
Niin - että miten sitä epäilyksen ja epäuskon puolta sitten voisi "ymmärtää" että milt se tuntuu, jos siitä on kokonaan irrallaan??????
Toisaalta kyllä. Pitääneehän Jeesuksen ymmärtää sitä "syntisenä" oloakin? Vaikka itse oli synnitön.
Mutta se muu - kärsimys ja tuska onkin sitten ihan ok Jeesuksenkin omissa nahoissaan kokemana, tässäkin on jotakin käsittämätöntä kun tätä näin pohtii..
Näinhän ollen kärsimys ei liity syntiin, niinkuin toisinaan sanotaan että se johtuu "synnistä", mutta se onkin vissiin niin että Jeesus otti sen kärsimyksen päälleen jota se synti tuo - ehkäpä se ajatellaan nuan/noin.
Mutta edelleen miten voi käsittää ilman omaa kokemusta jotkin asiat mutta ne toiset täytyy kokea omissa nahoissaan Jumalankin voidakseen ymmärtää.
Mutta niin - kyseleminenhän ja aprikoiminen tällä pasltalla vasta syntistä onkin? Sen olen saanut tuta. - Bibeln
kui2 kirjoitti:
Niin Jeesuksenhan sanotataan kokeneen Kaikki inhimilliset kärsimykset. tuskat ja tunteet - ja tuota kaikkea pidetään tärkeänä juttuna "että hän voisi auttaa/ymmärtää (heikkoa) ihmistä" No mutta - miksei sitten ripaus epäuskoakin ja epätoivoa?? - Kuitenkin lopuksi Jeesuksen kirjoitetaan sanoneen "Isä, sinun käsiisi minä annan/jätän henkeni" - eli epätoivoa ja uskoa "sisäkkäin" tai ainakin peräkkäin?? :) Niin että - Voittiko kuitenkin se usko sitten -.
Niin, tämän paradoksin ymmärtämiseksi auttaa Jeesuksen kaksluonto-oppi eli kristologia. Jeesus on täysi Jumala mutta oli ihmisyytensä puolesta myös samalla täysi ihminen. Sama persoona, kaksi eri olemusta erottamatta, jakamatta ja sekoittamatta kuten varsinkin Athanasioksen uskontunnustus opettaa. kannattaa muuten tutustua! (löytyy esim. virsikirjan takaosasta tai evl.fi -sivustolta)
Jeesuksen kaksiluonto-oppiin liittyy keskeisesti jatus siitä että ihmisenä ollessaan Jeesus oli "alennustilassa" siihen jumaluuteen ja loistoon nähden josta Hän oli lähtenyt:
" Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan." (Joh.17:5)
Jeesus siis luopui kirkkaudestaan ja otti orjan muodon kuten virressä veisataan, syntyi ihmiseksi neitsyt Marian kohdusta.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." (Hebr. 4:15)
Ihmisyytensä puolesta Jeesusta siis kiusattiin, Hän kärsi samaa heikkoutta kuin mekin, kuitenkin lankeematta syntiin.
----------------------------------------------------
Ristinpuulla kuultu huutonsa: "Isäni, Isäni, miksi minun hylkäsit" oli sen miehen huuto, jonka piti tulla hyljätyksi meidän edestämme. Sillä Jumala oli sanonut että se joka syntiä tekee, joutuu Jumalan hylkäämäksi. Jeesus tuli hylätyksi meidän puolestamme, ettei meidän tarvitsisi tulla hylätyiksi sillä:
"Meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." (Jesaja 53. luku) Bibeln kirjoitti:
Niin, tämän paradoksin ymmärtämiseksi auttaa Jeesuksen kaksluonto-oppi eli kristologia. Jeesus on täysi Jumala mutta oli ihmisyytensä puolesta myös samalla täysi ihminen. Sama persoona, kaksi eri olemusta erottamatta, jakamatta ja sekoittamatta kuten varsinkin Athanasioksen uskontunnustus opettaa. kannattaa muuten tutustua! (löytyy esim. virsikirjan takaosasta tai evl.fi -sivustolta)
Jeesuksen kaksiluonto-oppiin liittyy keskeisesti jatus siitä että ihmisenä ollessaan Jeesus oli "alennustilassa" siihen jumaluuteen ja loistoon nähden josta Hän oli lähtenyt:
" Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan." (Joh.17:5)
Jeesus siis luopui kirkkaudestaan ja otti orjan muodon kuten virressä veisataan, syntyi ihmiseksi neitsyt Marian kohdusta.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." (Hebr. 4:15)
Ihmisyytensä puolesta Jeesusta siis kiusattiin, Hän kärsi samaa heikkoutta kuin mekin, kuitenkin lankeematta syntiin.
----------------------------------------------------
Ristinpuulla kuultu huutonsa: "Isäni, Isäni, miksi minun hylkäsit" oli sen miehen huuto, jonka piti tulla hyljätyksi meidän edestämme. Sillä Jumala oli sanonut että se joka syntiä tekee, joutuu Jumalan hylkäämäksi. Jeesus tuli hylätyksi meidän puolestamme, ettei meidän tarvitsisi tulla hylätyiksi sillä:
"Meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." (Jesaja 53. luku)"Jeesus on täysi Jumala mutta oli ihmisyytensä puolesta myös samalla täysi ihminen. "
Sanoiko Jeesus itse joskus että hän on Jumala? Sanoiko Jumala näin?
Vai ihmisetkö näin vain sanoivat?- ymmärrämmekö.kaikkea
Bibeln kirjoitti:
Niin, tämän paradoksin ymmärtämiseksi auttaa Jeesuksen kaksluonto-oppi eli kristologia. Jeesus on täysi Jumala mutta oli ihmisyytensä puolesta myös samalla täysi ihminen. Sama persoona, kaksi eri olemusta erottamatta, jakamatta ja sekoittamatta kuten varsinkin Athanasioksen uskontunnustus opettaa. kannattaa muuten tutustua! (löytyy esim. virsikirjan takaosasta tai evl.fi -sivustolta)
Jeesuksen kaksiluonto-oppiin liittyy keskeisesti jatus siitä että ihmisenä ollessaan Jeesus oli "alennustilassa" siihen jumaluuteen ja loistoon nähden josta Hän oli lähtenyt:
" Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan." (Joh.17:5)
Jeesus siis luopui kirkkaudestaan ja otti orjan muodon kuten virressä veisataan, syntyi ihmiseksi neitsyt Marian kohdusta.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." (Hebr. 4:15)
Ihmisyytensä puolesta Jeesusta siis kiusattiin, Hän kärsi samaa heikkoutta kuin mekin, kuitenkin lankeematta syntiin.
----------------------------------------------------
Ristinpuulla kuultu huutonsa: "Isäni, Isäni, miksi minun hylkäsit" oli sen miehen huuto, jonka piti tulla hyljätyksi meidän edestämme. Sillä Jumala oli sanonut että se joka syntiä tekee, joutuu Jumalan hylkäämäksi. Jeesus tuli hylätyksi meidän puolestamme, ettei meidän tarvitsisi tulla hylätyiksi sillä:
"Meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." (Jesaja 53. luku)Taitaa sinun kertomuksesi olla kaiken lähimpänä totuutta, noin olen taipuvainen myös näkemään.
- kyssäri.fundiksille
ymmärrämmekö.kaikkea kirjoitti:
Taitaa sinun kertomuksesi olla kaiken lähimpänä totuutta, noin olen taipuvainen myös näkemään.
Mikä on totuus?
- jaa-pontius
Pontius Pilatushan se siinä.
- Ihmettelen__
kyssäri.fundiksille kirjoitti:
Mikä on totuus?
Miksei Jeesus vastannut siihen???!!!
Uudessa testamentissa erottuu kaksi kristologista peruslinjaa (kristologia = oppi Kristuksesta). Bibeln viittaa toiseen niistä ottaessaan esiin kaksiluonto-opin. Ensimmäinen linja perustuu erityisesti Johanneksen evankeliumiin ja kuten Bibeln kuvasi, lähtee siitä, että Jumalan Poika luopui kirkkaudestaan tullessaan maan päälle. Se on siis ikään kuin ylhäältä käsin tarkastelevaa kristologiaa, jossa korostuu erityisesti Jeesuksen jumaluus.
Toinen linja on vastakkainen. Se tarkastelee Jeesusta ihmisenä, joka korotetaan Jumalan Pojaksi. Luonnollisesti tällöin se korostaa Jeesuksen ihmisyyttä ja on ikään kuin alhaalta käsin tarkasteleva kristologia. Tämä linja lähtee erityisesti synoptisista evankeliumeista (Matteus, Markus, Luukas) ja sen yksi keskeisiä tapahtumia on se, kun Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen. Synoptisten evankeliumien valossa tämän voi nähdä myös ikään kuin adoptiona: Jumala tunnustaa Jeesuksen pojakseen.
Kaksiluonto-oppi pyrkii yhdistämään nämä kaksi linjaa ja solmii niistä erottamattoman solmun: Jeesus oli ihminen ja Jumala, näitä kahta olemusta "sekoittamatta, erottamatta, muuttamatta ja jakamatta", kuten Khalkedonin kirkolliskokous asian ilmaisi vuonna 451.
Miksi Jeesus huusi ristillä sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?". Ensiksi täytyy sanoa, että tuo on ehkä yksi Raamatun puhuttelevimpia huudahduksia, ainakin itselleni. Ajattelen, että siinä Jeesus koki ihmisyyden koko painon ja yksinäisyyden. Jeesus ihmisenä oli ristillä lähes niin ihminen kuin olla ja voi (Hans urs von Balthasar -niminen katolinen teologi on aika hienosti esittänyt, että Jeesuksen ihmisyys tuli täydelliseksi pääsiäislauantaina kun hän makasi kuolleena haudassa, sillä mikä on inhimillisempää kuin kuolema. Jos teema kiinnostaa, kannattaa hankkia käsiin Mysterium Paschale -niminen kirja, joka on erittäin suositeltava).
Se, että Jeesus oli ristillä yksin ja hylätty, tappion kokenut, ja tunsi myös sen, on yksi ristin teologian kulmakivistä. Ristin teologia on lähtökohtaisesti paradoksaalista. Siellä missä ihminen on heikoimmillaan ja tappion kärsinyt, Jumala on suurimmillaan. Samoin kuin pääsiäissunnuntaina Jumala käänsi tappion ja häpeän voitoksi, ristin teologia sanoo, että Jumala voi herättää jotain uutta inhimillisestä epäonnistumisesta. Mutta uuteen kuljetaan nimenomaan tappion kautta. Eikä tappio ole tappio, jos se ei reaalisesti ole sitä. Pitkä perjantai ei olisi ollut sitä, mitä se oli, jos Jeesus olisi ristillä vihellellyt ja miettinyt, että ei tässä mitään, parin päivän kuluttua ollaan taas hengissä.
Vilppu H.
pappi- luterilainen_
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Uudessa testamentissa erottuu kaksi kristologista peruslinjaa (kristologia = oppi Kristuksesta). Bibeln viittaa toiseen niistä ottaessaan esiin kaksiluonto-opin. Ensimmäinen linja perustuu erityisesti Johanneksen evankeliumiin ja kuten Bibeln kuvasi, lähtee siitä, että Jumalan Poika luopui kirkkaudestaan tullessaan maan päälle. Se on siis ikään kuin ylhäältä käsin tarkastelevaa kristologiaa, jossa korostuu erityisesti Jeesuksen jumaluus.
Toinen linja on vastakkainen. Se tarkastelee Jeesusta ihmisenä, joka korotetaan Jumalan Pojaksi. Luonnollisesti tällöin se korostaa Jeesuksen ihmisyyttä ja on ikään kuin alhaalta käsin tarkasteleva kristologia. Tämä linja lähtee erityisesti synoptisista evankeliumeista (Matteus, Markus, Luukas) ja sen yksi keskeisiä tapahtumia on se, kun Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen. Synoptisten evankeliumien valossa tämän voi nähdä myös ikään kuin adoptiona: Jumala tunnustaa Jeesuksen pojakseen.
Kaksiluonto-oppi pyrkii yhdistämään nämä kaksi linjaa ja solmii niistä erottamattoman solmun: Jeesus oli ihminen ja Jumala, näitä kahta olemusta "sekoittamatta, erottamatta, muuttamatta ja jakamatta", kuten Khalkedonin kirkolliskokous asian ilmaisi vuonna 451.
Miksi Jeesus huusi ristillä sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?". Ensiksi täytyy sanoa, että tuo on ehkä yksi Raamatun puhuttelevimpia huudahduksia, ainakin itselleni. Ajattelen, että siinä Jeesus koki ihmisyyden koko painon ja yksinäisyyden. Jeesus ihmisenä oli ristillä lähes niin ihminen kuin olla ja voi (Hans urs von Balthasar -niminen katolinen teologi on aika hienosti esittänyt, että Jeesuksen ihmisyys tuli täydelliseksi pääsiäislauantaina kun hän makasi kuolleena haudassa, sillä mikä on inhimillisempää kuin kuolema. Jos teema kiinnostaa, kannattaa hankkia käsiin Mysterium Paschale -niminen kirja, joka on erittäin suositeltava).
Se, että Jeesus oli ristillä yksin ja hylätty, tappion kokenut, ja tunsi myös sen, on yksi ristin teologian kulmakivistä. Ristin teologia on lähtökohtaisesti paradoksaalista. Siellä missä ihminen on heikoimmillaan ja tappion kärsinyt, Jumala on suurimmillaan. Samoin kuin pääsiäissunnuntaina Jumala käänsi tappion ja häpeän voitoksi, ristin teologia sanoo, että Jumala voi herättää jotain uutta inhimillisestä epäonnistumisesta. Mutta uuteen kuljetaan nimenomaan tappion kautta. Eikä tappio ole tappio, jos se ei reaalisesti ole sitä. Pitkä perjantai ei olisi ollut sitä, mitä se oli, jos Jeesus olisi ristillä vihellellyt ja miettinyt, että ei tässä mitään, parin päivän kuluttua ollaan taas hengissä.
Vilppu H.
pappiHyvää pohdintaa. Tuollaista toivoisin seurakunnan tilaisuuksiin enemmän. Minulle on myös tämä ristin teologia tullut tutuksi ja se onkin ainoa jonka takia pidän itseäni kristittynä.
- näin.ajattelen
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Uudessa testamentissa erottuu kaksi kristologista peruslinjaa (kristologia = oppi Kristuksesta). Bibeln viittaa toiseen niistä ottaessaan esiin kaksiluonto-opin. Ensimmäinen linja perustuu erityisesti Johanneksen evankeliumiin ja kuten Bibeln kuvasi, lähtee siitä, että Jumalan Poika luopui kirkkaudestaan tullessaan maan päälle. Se on siis ikään kuin ylhäältä käsin tarkastelevaa kristologiaa, jossa korostuu erityisesti Jeesuksen jumaluus.
Toinen linja on vastakkainen. Se tarkastelee Jeesusta ihmisenä, joka korotetaan Jumalan Pojaksi. Luonnollisesti tällöin se korostaa Jeesuksen ihmisyyttä ja on ikään kuin alhaalta käsin tarkasteleva kristologia. Tämä linja lähtee erityisesti synoptisista evankeliumeista (Matteus, Markus, Luukas) ja sen yksi keskeisiä tapahtumia on se, kun Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen. Synoptisten evankeliumien valossa tämän voi nähdä myös ikään kuin adoptiona: Jumala tunnustaa Jeesuksen pojakseen.
Kaksiluonto-oppi pyrkii yhdistämään nämä kaksi linjaa ja solmii niistä erottamattoman solmun: Jeesus oli ihminen ja Jumala, näitä kahta olemusta "sekoittamatta, erottamatta, muuttamatta ja jakamatta", kuten Khalkedonin kirkolliskokous asian ilmaisi vuonna 451.
Miksi Jeesus huusi ristillä sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?". Ensiksi täytyy sanoa, että tuo on ehkä yksi Raamatun puhuttelevimpia huudahduksia, ainakin itselleni. Ajattelen, että siinä Jeesus koki ihmisyyden koko painon ja yksinäisyyden. Jeesus ihmisenä oli ristillä lähes niin ihminen kuin olla ja voi (Hans urs von Balthasar -niminen katolinen teologi on aika hienosti esittänyt, että Jeesuksen ihmisyys tuli täydelliseksi pääsiäislauantaina kun hän makasi kuolleena haudassa, sillä mikä on inhimillisempää kuin kuolema. Jos teema kiinnostaa, kannattaa hankkia käsiin Mysterium Paschale -niminen kirja, joka on erittäin suositeltava).
Se, että Jeesus oli ristillä yksin ja hylätty, tappion kokenut, ja tunsi myös sen, on yksi ristin teologian kulmakivistä. Ristin teologia on lähtökohtaisesti paradoksaalista. Siellä missä ihminen on heikoimmillaan ja tappion kärsinyt, Jumala on suurimmillaan. Samoin kuin pääsiäissunnuntaina Jumala käänsi tappion ja häpeän voitoksi, ristin teologia sanoo, että Jumala voi herättää jotain uutta inhimillisestä epäonnistumisesta. Mutta uuteen kuljetaan nimenomaan tappion kautta. Eikä tappio ole tappio, jos se ei reaalisesti ole sitä. Pitkä perjantai ei olisi ollut sitä, mitä se oli, jos Jeesus olisi ristillä vihellellyt ja miettinyt, että ei tässä mitään, parin päivän kuluttua ollaan taas hengissä.
Vilppu H.
pappi"Se, että Jeesus oli ristillä yksin ja hylätty,......"
Ehkä ei kuitenkaan hylätty, koska 2 Kor 5:19 kertoo: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."
Ja näen niin, että tuo hylkäämistunne johtui niistä meidän synneistämme, jotka oli laitettu Jeesuksen päälle hänen kannettavakseen ja tuo syntiemme kantaja oli ihminen Jeesus Kristus tuon kaksiluonto-opin mukaan.
Tuo synneistä johtuva hylkäämistunne tulee esille esim Jesaja 59: 1-2 "Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. "
Mutta todellisuudessa hän oli kaikkitietävä ja kaikkinäkevä Jumala myös noissa ristin kärsimyksissä, vaikka ei ihminen-Jeesuksena katsonut saaliiksen olla jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. ( Filippiläiskirje 2: 5-8) - Moikkamoi2
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Uudessa testamentissa erottuu kaksi kristologista peruslinjaa (kristologia = oppi Kristuksesta). Bibeln viittaa toiseen niistä ottaessaan esiin kaksiluonto-opin. Ensimmäinen linja perustuu erityisesti Johanneksen evankeliumiin ja kuten Bibeln kuvasi, lähtee siitä, että Jumalan Poika luopui kirkkaudestaan tullessaan maan päälle. Se on siis ikään kuin ylhäältä käsin tarkastelevaa kristologiaa, jossa korostuu erityisesti Jeesuksen jumaluus.
Toinen linja on vastakkainen. Se tarkastelee Jeesusta ihmisenä, joka korotetaan Jumalan Pojaksi. Luonnollisesti tällöin se korostaa Jeesuksen ihmisyyttä ja on ikään kuin alhaalta käsin tarkasteleva kristologia. Tämä linja lähtee erityisesti synoptisista evankeliumeista (Matteus, Markus, Luukas) ja sen yksi keskeisiä tapahtumia on se, kun Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen. Synoptisten evankeliumien valossa tämän voi nähdä myös ikään kuin adoptiona: Jumala tunnustaa Jeesuksen pojakseen.
Kaksiluonto-oppi pyrkii yhdistämään nämä kaksi linjaa ja solmii niistä erottamattoman solmun: Jeesus oli ihminen ja Jumala, näitä kahta olemusta "sekoittamatta, erottamatta, muuttamatta ja jakamatta", kuten Khalkedonin kirkolliskokous asian ilmaisi vuonna 451.
Miksi Jeesus huusi ristillä sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?". Ensiksi täytyy sanoa, että tuo on ehkä yksi Raamatun puhuttelevimpia huudahduksia, ainakin itselleni. Ajattelen, että siinä Jeesus koki ihmisyyden koko painon ja yksinäisyyden. Jeesus ihmisenä oli ristillä lähes niin ihminen kuin olla ja voi (Hans urs von Balthasar -niminen katolinen teologi on aika hienosti esittänyt, että Jeesuksen ihmisyys tuli täydelliseksi pääsiäislauantaina kun hän makasi kuolleena haudassa, sillä mikä on inhimillisempää kuin kuolema. Jos teema kiinnostaa, kannattaa hankkia käsiin Mysterium Paschale -niminen kirja, joka on erittäin suositeltava).
Se, että Jeesus oli ristillä yksin ja hylätty, tappion kokenut, ja tunsi myös sen, on yksi ristin teologian kulmakivistä. Ristin teologia on lähtökohtaisesti paradoksaalista. Siellä missä ihminen on heikoimmillaan ja tappion kärsinyt, Jumala on suurimmillaan. Samoin kuin pääsiäissunnuntaina Jumala käänsi tappion ja häpeän voitoksi, ristin teologia sanoo, että Jumala voi herättää jotain uutta inhimillisestä epäonnistumisesta. Mutta uuteen kuljetaan nimenomaan tappion kautta. Eikä tappio ole tappio, jos se ei reaalisesti ole sitä. Pitkä perjantai ei olisi ollut sitä, mitä se oli, jos Jeesus olisi ristillä vihellellyt ja miettinyt, että ei tässä mitään, parin päivän kuluttua ollaan taas hengissä.
Vilppu H.
pappiUskoiko alkuseurakunta, että osa Raamatusta on synoptisten evankeliumien tuotos vai uskoiko he, että koko Raamattu on syntynyt Pyhästä Hengestä? 2 Tim 3:16
- kyssäri.fundiksille
Ihmettelen__ kirjoitti:
Miksei Jeesus vastannut siihen???!!!
Mistäs sitä tavallinen ihminen tietää. Täällähän on niitä jotka kuvittelevat tietävänsä Jeesuksen mielenliikkeet ja ajatuksetkin tarkkaan. Valistuneita arvauksia voi kyllä esittää mutta tietäminen on lapsellista.
Moikkamoi2 kirjoitti:
Uskoiko alkuseurakunta, että osa Raamatusta on synoptisten evankeliumien tuotos vai uskoiko he, että koko Raamattu on syntynyt Pyhästä Hengestä? 2 Tim 3:16
Moikkamoi2,
Nuo asiat eivät ole keskenään ristiriidassa. Synoptisilla evankeliumeilla tarkoitetaan sitä, että Luukas ja Matteus ovat tunteneet Markuksen evankeliumin ja käyttäneet sitä oman evankeliuminsa yhtenä lähteenä. Tässä mielessä synoptiset evankeliumit ovat ikään kuin samaa traditiota Raamatun sisällä. Mikään tuossa ei ole ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Pyhä Henki on voinut innoittaa Raamatun kirjojen kirjoittajia.
Vilppu H.
pappi- Bibeln
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Moikkamoi2,
Nuo asiat eivät ole keskenään ristiriidassa. Synoptisilla evankeliumeilla tarkoitetaan sitä, että Luukas ja Matteus ovat tunteneet Markuksen evankeliumin ja käyttäneet sitä oman evankeliuminsa yhtenä lähteenä. Tässä mielessä synoptiset evankeliumit ovat ikään kuin samaa traditiota Raamatun sisällä. Mikään tuossa ei ole ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Pyhä Henki on voinut innoittaa Raamatun kirjojen kirjoittajia.
Vilppu H.
pappiHienosti vastattu!
- Bibeln
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Uudessa testamentissa erottuu kaksi kristologista peruslinjaa (kristologia = oppi Kristuksesta). Bibeln viittaa toiseen niistä ottaessaan esiin kaksiluonto-opin. Ensimmäinen linja perustuu erityisesti Johanneksen evankeliumiin ja kuten Bibeln kuvasi, lähtee siitä, että Jumalan Poika luopui kirkkaudestaan tullessaan maan päälle. Se on siis ikään kuin ylhäältä käsin tarkastelevaa kristologiaa, jossa korostuu erityisesti Jeesuksen jumaluus.
Toinen linja on vastakkainen. Se tarkastelee Jeesusta ihmisenä, joka korotetaan Jumalan Pojaksi. Luonnollisesti tällöin se korostaa Jeesuksen ihmisyyttä ja on ikään kuin alhaalta käsin tarkasteleva kristologia. Tämä linja lähtee erityisesti synoptisista evankeliumeista (Matteus, Markus, Luukas) ja sen yksi keskeisiä tapahtumia on se, kun Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen. Synoptisten evankeliumien valossa tämän voi nähdä myös ikään kuin adoptiona: Jumala tunnustaa Jeesuksen pojakseen.
Kaksiluonto-oppi pyrkii yhdistämään nämä kaksi linjaa ja solmii niistä erottamattoman solmun: Jeesus oli ihminen ja Jumala, näitä kahta olemusta "sekoittamatta, erottamatta, muuttamatta ja jakamatta", kuten Khalkedonin kirkolliskokous asian ilmaisi vuonna 451.
Miksi Jeesus huusi ristillä sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?". Ensiksi täytyy sanoa, että tuo on ehkä yksi Raamatun puhuttelevimpia huudahduksia, ainakin itselleni. Ajattelen, että siinä Jeesus koki ihmisyyden koko painon ja yksinäisyyden. Jeesus ihmisenä oli ristillä lähes niin ihminen kuin olla ja voi (Hans urs von Balthasar -niminen katolinen teologi on aika hienosti esittänyt, että Jeesuksen ihmisyys tuli täydelliseksi pääsiäislauantaina kun hän makasi kuolleena haudassa, sillä mikä on inhimillisempää kuin kuolema. Jos teema kiinnostaa, kannattaa hankkia käsiin Mysterium Paschale -niminen kirja, joka on erittäin suositeltava).
Se, että Jeesus oli ristillä yksin ja hylätty, tappion kokenut, ja tunsi myös sen, on yksi ristin teologian kulmakivistä. Ristin teologia on lähtökohtaisesti paradoksaalista. Siellä missä ihminen on heikoimmillaan ja tappion kärsinyt, Jumala on suurimmillaan. Samoin kuin pääsiäissunnuntaina Jumala käänsi tappion ja häpeän voitoksi, ristin teologia sanoo, että Jumala voi herättää jotain uutta inhimillisestä epäonnistumisesta. Mutta uuteen kuljetaan nimenomaan tappion kautta. Eikä tappio ole tappio, jos se ei reaalisesti ole sitä. Pitkä perjantai ei olisi ollut sitä, mitä se oli, jos Jeesus olisi ristillä vihellellyt ja miettinyt, että ei tässä mitään, parin päivän kuluttua ollaan taas hengissä.
Vilppu H.
pappiKyllä asia näin on kuten kuvaat!
- MukavaaLukea
Vilpun kohdalla eivät ole menneet verovarat hukkaan. Tyttö osaa hommansa.
Minullekin, varmaan monelle muulle myös, uskonnossa kiinnostaa juuri se filosofinen puoli ja se, mitä se kertoo ihmiselle.
Kyllä teillä ns.oikeauskoisilla selityksiä löytyy ja melkein kaikilla vielä erilaisia joka pane uskomaan, että humpuukia koko fundiskovien ajattelukyky.
- En.löydä
Keneen viittaat, kun puhut fundiksista? Onko tässä keskustelussa fundiksia?
Minulle fundiksia ovat ne, jotka uskovat ja sanovat, että koko Raamattu on kirjaimellista Jumalan Sanaa.
- Mitä67i
sage8 kirjoitti:
Minulle fundiksia ovat ne, jotka uskovat ja sanovat, että koko Raamattu on kirjaimellista Jumalan Sanaa.
Jeesus oli siis fundamentalisti. Ja hän käski lähimmäisenrakkauteen (rakasta vihamiestäsi). Täten kaikki väkivalta AINA väärin.
Jeesukseen, mitä hän oli, en ota mitään kantaa, se ei kuulu minun arviointeihini, sinä voit riekkua mitä haluat, kymmenillä eri nimimerkeilläsi.
- otat.kantaa.tietämättäsi
sage8 kirjoitti:
Jeesukseen, mitä hän oli, en ota mitään kantaa, se ei kuulu minun arviointeihini, sinä voit riekkua mitä haluat, kymmenillä eri nimimerkeilläsi.
Sinä otat kuitenkin ihan tietämättäsi kantaa Jeesukseen ja siihen mitä hän oli, kun otat kantaa Jumalan sanaan. Nimittäin, kun Jeesus 0n lihaksi tullut Jumalan Sana, ja Jeesusta ei voi tulla tuntemaan mistään muualta, kuin Jumalan sanasta.
otat.kantaa.tietämättäsi kirjoitti:
Sinä otat kuitenkin ihan tietämättäsi kantaa Jeesukseen ja siihen mitä hän oli, kun otat kantaa Jumalan sanaan. Nimittäin, kun Jeesus 0n lihaksi tullut Jumalan Sana, ja Jeesusta ei voi tulla tuntemaan mistään muualta, kuin Jumalan sanasta.
Useimmille uskoville, vallankin fundiksille, Jeesuksella ei ole muuta roolia kuin uhrikaritsan rooli ja häntä palvotaan ja mielistellään niinkuin alkuperäiskansat toteemeitaan mutta hänen moraalisille opetuksille ei anneta mitään arvoa ja se on mielestäni uskovaisilta kummallista käytöstä.
- Bibeln
sage8 kirjoitti:
Useimmille uskoville, vallankin fundiksille, Jeesuksella ei ole muuta roolia kuin uhrikaritsan rooli ja häntä palvotaan ja mielistellään niinkuin alkuperäiskansat toteemeitaan mutta hänen moraalisille opetuksille ei anneta mitään arvoa ja se on mielestäni uskovaisilta kummallista käytöstä.
MIelestäni et arvioi etkä tunne asiaa oikein. Kyllä Jeesuksen mortaalisilla opetuksilla on hyvinkin suuri arvo meille uskoville. Me tahdomme kyllä sydämestämme ja käytännössä niitäkin noudattaa, mutta se miksi esille nousee paljon voimakkaammin Jeesus uhrikaritsana, johtuu siitä että me olemme syntisiä emmekä kykene noudattamaan lakia (sis. Jeesuksen moraaliset opetukset) täydellisesti, vaan ollaksemme rehellisiä: lankeamme joka päivä ajatuksin, sanoin ja teoin moniin synteihin.
Siitä ymmärrämme että pelastus ei ole teoista sillä kukaan ei voi tulla vanhurskaaksi tekojen kautta. Ainoa mahdollisuus on siis Jeesus uhrikaritsanamme! Se on koko kristinuskon keskus ja ydin. Siitä on kristillisyydessä kysymys: Jumala lähetti Poikansa sovittamaan maailman syntejä!
Mitä tulee lakiin, hyviin töihin yms., niin oikeat kristityt ajattelevat aina etteivät he ole tehneet hyviä töitä:
"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?" (Matt. 25 luku)
>>> YYllä oleva osoittaa ettei oikea kristitty pidä lukua hyvistä töistään. Hän kyllä tekee niitä muttei tiedä itse tekevänsä vaan ajattelee olevansa syntinen (niinkuin hän totisesti onkin) joka ei ansaitse armoa. Hän ei itse tunne hyviätöitään.
Millaisia sitten ovat paholaisen lapset? HE kyllä tuntevat hyvin hyvät työnsä, pitävät niistä jopa kirjaa ja ennenkaikkea: he eivät TARVITSE Jeesusta uhrikaritsana vaan ovat tietoisia ennenkaikkea hyvistä töistään ja laskevat niiden varaan:
" 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'" (Luuk. 18. luku)
He ovat siis niitä jotka puhuvat paljon Jeesuksen moraalisista opetuksista, muistelevat ja painottavat hyviä töitään eikä heillä mielestään ole mitään syntiäkään mihin tarvitsisivat Jeesusta uhrikaritsaksi. Mutta mitä Jeesus näille itse vanhurskaille sanookaan:
"'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41) Bibeln kirjoitti:
MIelestäni et arvioi etkä tunne asiaa oikein. Kyllä Jeesuksen mortaalisilla opetuksilla on hyvinkin suuri arvo meille uskoville. Me tahdomme kyllä sydämestämme ja käytännössä niitäkin noudattaa, mutta se miksi esille nousee paljon voimakkaammin Jeesus uhrikaritsana, johtuu siitä että me olemme syntisiä emmekä kykene noudattamaan lakia (sis. Jeesuksen moraaliset opetukset) täydellisesti, vaan ollaksemme rehellisiä: lankeamme joka päivä ajatuksin, sanoin ja teoin moniin synteihin.
Siitä ymmärrämme että pelastus ei ole teoista sillä kukaan ei voi tulla vanhurskaaksi tekojen kautta. Ainoa mahdollisuus on siis Jeesus uhrikaritsanamme! Se on koko kristinuskon keskus ja ydin. Siitä on kristillisyydessä kysymys: Jumala lähetti Poikansa sovittamaan maailman syntejä!
Mitä tulee lakiin, hyviin töihin yms., niin oikeat kristityt ajattelevat aina etteivät he ole tehneet hyviä töitä:
"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?" (Matt. 25 luku)
>>> YYllä oleva osoittaa ettei oikea kristitty pidä lukua hyvistä töistään. Hän kyllä tekee niitä muttei tiedä itse tekevänsä vaan ajattelee olevansa syntinen (niinkuin hän totisesti onkin) joka ei ansaitse armoa. Hän ei itse tunne hyviätöitään.
Millaisia sitten ovat paholaisen lapset? HE kyllä tuntevat hyvin hyvät työnsä, pitävät niistä jopa kirjaa ja ennenkaikkea: he eivät TARVITSE Jeesusta uhrikaritsana vaan ovat tietoisia ennenkaikkea hyvistä töistään ja laskevat niiden varaan:
" 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'" (Luuk. 18. luku)
He ovat siis niitä jotka puhuvat paljon Jeesuksen moraalisista opetuksista, muistelevat ja painottavat hyviä töitään eikä heillä mielestään ole mitään syntiäkään mihin tarvitsisivat Jeesusta uhrikaritsaksi. Mutta mitä Jeesus näille itse vanhurskaille sanookaan:
"'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41)En usko, että jos Jumala on olemassa, että hän on julmuri liekkihelvetteineen enkä usko perkeleitten olemassaoloon, minusta ne ovat julman taikauskoisen ajan käsityksiä joilla ei ole mitään käyttöä enää sivistyneessä maailmassa.
- tulipa-vain-mieleen
Niin tietysti jos opetuslapsetkin olisivat sitten jääneet pelkkään epäuskoon, emme mekään keskustelisi varmaan tässä mitä Jeesus sanoi ristillä. Ei täällä mitään Raamattua olisi.
He jopa järjestivät meille niin mukavat oltavat, että saamme mukavasti filosofoida kaikkea muiden lihapatojemme ääressä.- Bibeln
"He jopa järjestivät meille niin mukavat oltavat, että saamme mukavasti filosofoida kaikkea muiden lihapatojemme ääressä."
>>> Kyllä Jumalan suomista lahjoista on luvallista kiitollisuudella nauttia, kunhan ei kiinitetä sydäntä niihin. En usko että olisimme yhtään hurskaampia vaikka vaihtaisimme lihakeiton pelkkään veteen ja vaatepartemme säkkiin.
Tai sanotaan pikemminkin niin että yhtä lailla olemme KOKONAAN syntisiä ja KOKONAAN armahdettuja sekä lihapadan kanssa että ilman sitä. Rikas turvaa rikkauteensa ja köyhä ryysyihinsä, sellainen on ihmisluonto kaikessa ylevyydessä ja kauneudessaan. - tulipa-vain-mieleen
Hops. Heräsin keskellä yötä. Tarkoitin että saadaan vähemmän aikaan paljon suuremmilla resursseilla. Kristikunnnan historiakin jo tekee sen, että joku tutkii jotakin jossakin kammiossa, toinen tekee toista jne. mutta aineistoakin on jo niin paljon, että hukumme siihen, emmekä saa mitään aikaiseksi. Ei länsimaissa mitenkään leviä kristinusko ja evankeliumi tällä hetkellä.
Minäkin olen aina ajatellut, että Jeesuksen pitikin tuntea se hylkäys, ja sekin oli sovitus. Siitä huolimatta tietysti ihminen yhä tuntee täällä hylkäyksen, voi kokea että Jumala on hylännyt, uskosta huolimatta.
Esim. itselläni on ollut sellainen vaihe, jolloin pidin itseäni ilman muuta hylättynä. Tämä ei tullut mistään kirkkojen tai minkään kristillisten suuntausten teksteistä, vaan jostain oudosta se tuli. Muistutti vähän Ristin Johanneksen pimeydessä oloa, vaikka olinkin tässä tapauksessa Ristin Johanna. Tuo kokemus on jäänyt arvoitukseksi. Uskoni ei lähtenyt missään vaiheessa, vaan kauheinta olikin että Jumala oli vielä olemassa, mutta minut hän oli hylännyt. Onneksi sitä kesti vain vähän aikaa, ei lähes 50 vuotta kuten äiti Teresalla. Sitten kun olen päässyt sen pimeyden läpi, ei ole tullut toiste. Sangen arvoituksellinen se oli. - Bibeln
tulipa-vain-mieleen kirjoitti:
Hops. Heräsin keskellä yötä. Tarkoitin että saadaan vähemmän aikaan paljon suuremmilla resursseilla. Kristikunnnan historiakin jo tekee sen, että joku tutkii jotakin jossakin kammiossa, toinen tekee toista jne. mutta aineistoakin on jo niin paljon, että hukumme siihen, emmekä saa mitään aikaiseksi. Ei länsimaissa mitenkään leviä kristinusko ja evankeliumi tällä hetkellä.
Minäkin olen aina ajatellut, että Jeesuksen pitikin tuntea se hylkäys, ja sekin oli sovitus. Siitä huolimatta tietysti ihminen yhä tuntee täällä hylkäyksen, voi kokea että Jumala on hylännyt, uskosta huolimatta.
Esim. itselläni on ollut sellainen vaihe, jolloin pidin itseäni ilman muuta hylättynä. Tämä ei tullut mistään kirkkojen tai minkään kristillisten suuntausten teksteistä, vaan jostain oudosta se tuli. Muistutti vähän Ristin Johanneksen pimeydessä oloa, vaikka olinkin tässä tapauksessa Ristin Johanna. Tuo kokemus on jäänyt arvoitukseksi. Uskoni ei lähtenyt missään vaiheessa, vaan kauheinta olikin että Jumala oli vielä olemassa, mutta minut hän oli hylännyt. Onneksi sitä kesti vain vähän aikaa, ei lähes 50 vuotta kuten äiti Teresalla. Sitten kun olen päässyt sen pimeyden läpi, ei ole tullut toiste. Sangen arvoituksellinen se oli." emmekä saa mitään aikaiseksi. Ei länsimaissa mitenkään leviä kristinusko ja evankeliumi tällä hetkellä." (tulipavainmieleeni)
>>> Olen kanssasi murehtimassa samaa. OIKEA kristillisyys ei ole suosittua. Kyllä kaikenlaiset lahkot leviävät kovalla vauhdilla ja ihmisjärjen mukainen uskonnollisuus kerää suuret massat vaan pieni on ensinnäkin se joukko jolle Jumalan sana on luovuttamatonta, -pienempi on vielä se joukko joka tästä olisi kiinnostunut.
Elämme varsinkin länsimaissa suuren luopumuksen ja penseyden aikaa. Täällä on saarnattu kristinuskoa jo vuosisatoja, täältä on lähetetty saarnaajia kaikkeen maailmaan. Nyt kristinuskon tilanne on täällä pohjolassa niin surkea että tuskin missään muualla maailmassa se on näin surkea kuin meillä.
Kyllä, meillä on joka pitäjässä kirkot pullollaan toimintaa ja tapahtumia mutta Jumalan sanan ja opin mukaisen toiminnan etsiminen on yhtä vaikeaa kuin etisisi neulaa heinäsuovasta. Kyllä pappeja on mutta kuka saarnaa Jumalan sanaa? -Ei juuri monikaan! On monenlaista pelle- ja viihdemessua, jokaiselle totisesti jotakin ja kaikille kaikkea. Näennäiskristillisyys o nsuosittua mutta OIKEA kristinusko ei etene länsimaissa eikä varsinkaan pohjolassa joka kristillisesti katsoen on nykyään länsimaiden sontatunkio.
Meillä on ilmeisesti liikaa kaikkea, liiallinen yltäkylläisyys. Kyllä sinä taidat olla ihan oikeassa! Meidän on käynyt niinkuin Jumalan kansan joka lihoi, kasvoi ja tuli vikuroivaksi; -ylpeäksi ja ei tarvinnut enää Jumalaa.
Aasafin virsi 81:11-13:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän."
>>> Emmekö me ihmiset juuri sen kautta tule tuntemaan että Herra on Jumalamme, kun hädässämme Häntä avuksi huudamme ja Hän kuulee meitä?
SIKSI Jeesus opettaa että meidän tulee jatkuvasti anoa ja rukoilla; -se on Jumalan tahto; -että Hän saisi auttaa meitä synneistämme, antaa meille hyvästi jokapäiväiset tarpeemme ja kuulla rukouksemme, -siksi että sen kautta Hän opettaa meille että Hän, Herra, on meidän Jumalamme jolta tulee apu. Ja paitsi Häntä ei yksikään muu!
Mutta kuinka meidän lihoneiden, vikuroitsevien vasikoiden onkaan käynyt:
"Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan." (Sama)
Voi meitä! Voi meitä!
https://www.youtube.com/watch?v=oNttBCHNXSo - tulipa-vain-mieleen
Niin ja sitten tulee väistämättä mieleen kuningas Salomon.
Olikohan se viime kesänä kun tuota lueskelin ja yhtäkkiä minut siirrettiin nykyaikaan. Siellä oli rauhanaika, ja Salomon rikastui rikastui ja teki liittojaan niiden valtioiden kanssa ja otti vaimoikseen näistä ja tietenkin epäjumalat taas pääsivät sisälle. Tilanne oli vähän kuten nyt, kaikki uskonnot johtavat taivaaseen. Ja Salomon hukkui omaisuuteensa.
Ja Jeesushan sanoo:
"Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! - tulipa-vain-mieleen
"Ei mitään uutta auringon alla." Eipä niin, samaa rinkiä vedetään aina.
Salomonille oli kaikki viisaudetkin koottuna, koko sen maailman ajan kirjasto varmaan käytössään.
(Vaikka kristityt olisivat tietysti jääneet jalkoihin, jos olisivat pysyneet vain köyhinä ja oppimattomina, se nyt on ilman muuta selvä, mutta ei ikinä muisteta tätä lankeemusta, eikä uskota, että se koskee itseä.) - Raamattu_puppua
tulipa-vain-mieleen kirjoitti:
Niin ja sitten tulee väistämättä mieleen kuningas Salomon.
Olikohan se viime kesänä kun tuota lueskelin ja yhtäkkiä minut siirrettiin nykyaikaan. Siellä oli rauhanaika, ja Salomon rikastui rikastui ja teki liittojaan niiden valtioiden kanssa ja otti vaimoikseen näistä ja tietenkin epäjumalat taas pääsivät sisälle. Tilanne oli vähän kuten nyt, kaikki uskonnot johtavat taivaaseen. Ja Salomon hukkui omaisuuteensa.
Ja Jeesushan sanoo:
"Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!"Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!"
-Eipä hän sitten huolehtinutkaan.
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
En ymmärrä miten tämä viittaisi epäuskoon.- minä.fundamentalisti
Syvästä luottamuksesta ja uskon varmuudestako se sinun mielestäsi kertoo?
- uskon.loppu
Kun ristillä kituva mies, joka kuolee kohta, huutaa näin, mistä se kertoo? Tulee mieleen natsien keskitysleirien sadat tuhannet vangit jotka huusivat Jumalaansa. Jumala ei kuullut rukouksia ja huutoja. Miksi, miksi, miksi???
- pois.uskosta
uskon.loppu kirjoitti:
Kun ristillä kituva mies, joka kuolee kohta, huutaa näin, mistä se kertoo? Tulee mieleen natsien keskitysleirien sadat tuhannet vangit jotka huusivat Jumalaansa. Jumala ei kuullut rukouksia ja huutoja. Miksi, miksi, miksi???
Näiden tapahtumien jälkeen ei voi ainakaan enää uskoa rakastavaan, rukouksia kuulevaan ja viipymättä autavaan kaikkivaltiaaseen persoonalliseen Jumalaan.
- raamatunlukija
"inti"
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
En ymmärrä miten tämä viittaisi epäuskoon.
- Kommenttisi kertoo tyypillisestä fundamentalistisesta uskosta. Raamattua luetaan kuin noita-akka kristallipalloa. Omien mieliajatusten on löydyttävä pyhien kansien välistä. Jos niitä ei löydy, ne sinne väkisin pannaan normaalin sisälukutaidon ja ymmärryksen kustannuksella.
-Aikaisemmin tämä tuli esiin eräässä ketjussa jossa puhuttiin Raamatun moniavioisuudesta. Yksiavioisuuden idea on löydettävä pyhästä kirjasta keinolla millä hyvänsä. Sekin tapahtuu tietysti totuuden kustannuksella.
- sielunhoitaja
Psykoanalyytikko Vesa Manninen on esittänyt psykoanalyyttisen tulkinnan kirjassaan 1993. Lausuessan nuo sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Jeesukselle paljastuu traagisella tavalla hänen siihen asti kuvittelemansa äärimmäinen harha kaikkivoivasta taivaallisesta isästä.
Mannisen mukaan Jeesus kuolinhetkellään pystyi realisoimaan oman totuutensa maallisen isänsä hylkäämänä aviottomana poikana. Missään ei ollut kaikkivoipaa, salaperäistä isää, jonka voimaan voisi hädän hetkellä turvata- kunhan-huomautan
No olipa se hyvä, ettei siellä ollut paikalla tällaisia idioottipsykologeja, jotka asiantuntemuksensa esittävät versioitaan kristinuskosta.
Emmepä mekään keskustelisi täällä nyt viimeisistä sanoista edes. Ei olisi tietoa, mitkä ne olivat. - kunhan-huomautan
Jumala näemmä toteuttaa sanansa varmasti ja rutosti. (Järjesti silloin idiottipsykologit pois paikalta.) He olisivat alkaneet söhräämään jo silloin apostolien ja opetuslasten kanssa (jotka kyllä luulivat niin käyneen ensin, mutta Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken), kun nämä olivat saaneet Pyhän Hengen ja lähtivät toimittamaan evankeliumia ja Herran käskyä eteenpäin.
- eiJumalavoikuolla
"Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit", minulle tulee mieleen se, että kaikessa muussa Jeesuksessa ja Hänen elämässä Isä ja Poika oli yhtä, mutta ristille Jeesuksen piti mennä yksin. Jeesus koki hylkäämisen niin totaalisena, koska maailman hylkäämänä Hän joutui vielä Jumalankin hylkäämäksi. Eihän Jumala voinut mennä ristille, koska saatanan oli tarkoitus kuolla eikä Jumalan, jotta ihmiset pelastuisivat.
- kokoajanmatkassa
Olet siis sitä mieltä, että Jumala "hyppäsi" ulos Jeesuksesta juuri ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista?
Mutta Raamattu kertoo selvästi, että: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2 Kor 5:19 - eiJumalavoikuolla
kokoajanmatkassa kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä, että Jumala "hyppäsi" ulos Jeesuksesta juuri ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista?
Mutta Raamattu kertoo selvästi, että: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2 Kor 5:19a sanotaan, että Jumala on henki, niin ei Jumala voinut kuolla ruumiillisesti yhdessä Jeesuksen kanssa. Siinä kohdin tapahtui se ero, eli hylkääminen, vaikka he Hengessä yhtä olivatkin sovituksessa.
eiJumalavoikuolla kirjoitti:
a sanotaan, että Jumala on henki, niin ei Jumala voinut kuolla ruumiillisesti yhdessä Jeesuksen kanssa. Siinä kohdin tapahtui se ero, eli hylkääminen, vaikka he Hengessä yhtä olivatkin sovituksessa.
Henki lähti ja hylkäsi Jeesuksen. Hengen menoa siis.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1607369
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1506046- 1545375
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.484767Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?554088- 733332
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.623300Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263224- 472507
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢182429