Kertokaahan omituisimpia kuulemianne "ulkopuolisten" käsityksiä kamppailulajeista.
Jostain kuulin, saattoi olla täältäkin, että erään tytön äiti ei antanut tyttärensä aloittaa aikidoa, koska uskoi tästä tulevan väkivaltainen ja poikamainen. Tämän varmaan olittekin kuullut.
Sitten omalle kohdalle sattuneita. Joskus muinoin kun harrastin jujutsua, uskoi eräs vanhempi himouskovainen nainen sen olevan vain ja ainoastaan olevan ovela ja salakavala juoni nuorten käännyttämiseksi väärän uskonnon pariin, kun oli kaikki kumartamiset sun muut.
Sitten on tietysti nämä legendaariset, eli karate on vain tiilien murskaamista ja potkuja, judo heittoja ja kerran on jopa vakavasti luultu, että krav magassa heilutaan turbaanit päässä ja palvotaan allahia terrori-iskuja suunnitellen.
Aika yleistä on myös, että kamppailulajien harrastajaa pidetään voittamattomana yli-ihmisenä. Johtuu tietysti niistä karate- ja kungfuleffoista, missä sankari pistää kaikkia turpaan.
Nykyisin nämä käsitykset ovat hyvää vauhtia hälvenemässä, mutta kymmenisen vuotta sitten edellämainittu suhtautuminen oli aivan yleistä.
Kertokaahan omia juttuja mihin olette törmänneet. Ihmisten tietämättömyydelle on välillä niin mukava naureskella.
Jostain kuulin, saattoi olla täältäkin, että erään tytön äiti ei antanut tyttärensä aloittaa aikidoa, koska uskoi tästä tulevan väkivaltainen ja poikamainen. Tämän varmaan olittekin kuullut.
Sitten omalle kohdalle sattuneita. Joskus muinoin kun harrastin jujutsua, uskoi eräs vanhempi himouskovainen nainen sen olevan vain ja ainoastaan olevan ovela ja salakavala juoni nuorten käännyttämiseksi väärän uskonnon pariin, kun oli kaikki kumartamiset sun muut.
Sitten on tietysti nämä legendaariset, eli karate on vain tiilien murskaamista ja potkuja, judo heittoja ja kerran on jopa vakavasti luultu, että krav magassa heilutaan turbaanit päässä ja palvotaan allahia terrori-iskuja suunnitellen.
Aika yleistä on myös, että kamppailulajien harrastajaa pidetään voittamattomana yli-ihmisenä. Johtuu tietysti niistä karate- ja kungfuleffoista, missä sankari pistää kaikkia turpaan.
Nykyisin nämä käsitykset ovat hyvää vauhtia hälvenemässä, mutta kymmenisen vuotta sitten edellämainittu suhtautuminen oli aivan yleistä.
Kertokaahan omia juttuja mihin olette törmänneet. Ihmisten tietämättömyydelle on välillä niin mukava naureskella.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehdotin eräällä kaverille judon alottamista. Vastaus: "Em mä, ku ensin siel vaihdetaan vaatteet ja sit väännetään nenäst ja korvast."
Eräs judoka kuuli taannoin tällaisen kysymyksen:
"Miksi treenaat vieläkin, vaikka sulla on jo musta vyö?"
Lisäksi usein ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että kamppailulajien harrastajat ovat jotenkin poikkeuksellisen äkkipikaisia ja agressiivisia, vaikka totuus on yleensä jotain ihan muuta.
Tuli tässä vielä mieleen yksi tapaus, jonka kaverini kertoi karaten alkuajoiltaan. Peruskurssilla kaikki ostivat puvut, joiden mukana tuli valkoinen vyö. No yksi karate kid sitten oli kysynyt, että voisikohan sen puvun ostaa valmiiksi mustalla vyöllä kun hän ei aijo jatkaa lajia enää kovin pitkään.
Pitää myöskin paikkansa, että välillä kamppailulajien harrastajia pidetään väkivaltaisina. Usein kuulee vieläkin jonkun kuiskivan, että "sitä ja sitä ei sitten kannata ärsyttää kun se harrastaa karatea". Ja sitten kyseistä henkilöä nöyristellään baarissa, tarjotaan paukkuja ja yritetään olla oikein hyvää kaveria, ettei vaan vahingossakaan ärsytä sitä hullua. Käsittämätöntä...
...antaa rahvaan pysyä käsityksissään. Baarissahan tuo edellä mainittu on loistava halvan kännin paikka ;)
-T
Tai sitten kun joku kaveri menee sanomaan jollekkin kynä niskalle että sopii yritää mun frendii se harrastaa ultimate tactiklal hisu-hitsua. Ja kohta sulla on edessä 195cm ja 160kg täyttä lihasta sanomassa "luuletko olevas kovakin jätkä"
Tositarina
Töissä 2 suhteellisen täyspäistä n.50 vuotiasta äijää puhu jostain karaten harrastajasta näin:
"se harrasti sitä karateeta niin paljon että sen silmätkin kasvo vinoon ja siitä tuli jotenkin hullu"
Siis tätä ne äijät puhu ihan tosissaan,ei voinu muuta todeta kun että ei jumalauta...
Kaikenlaisia harhaluuloja olen kuullut mutta tää on ehdottomasti pahin!
Tuon on tuttu tuo tytön alottamis kielto. Kaverin vanhemmat nimittäin yritti kieltää sitä alottamasta TaekWon-Doa, kun on kuulemma liian poikamainen laji (eivät muuten onnistuneet).
Toiselle kävi niin, että liukastu salin lattialla, kun lahe jäi kantapään alle, niin oli fysioterapeutti alkanu heti sanomaan, että :"kyllä minä arvasin kun tämä kurssi alko, että siellä tulee loukkantumisia". Ja oli vielä ihan tosissaan alkanu kyselle, että vieläkö se aikoo lajia jatkaa. Eikä sille kuitenkaan tullu muuta kun mustelma takapuoleen.
Ja sitten kun vaikka siskolikka tuo kavereitaan kotona käymään ja ne sitten näkee minun huoneessa nyrkkeilysäkin ja ovenkahvassa roikkuvia ottelu kamppeita, niin heti alkaa kuulua kommenttia siitä, että tuolle nyt ei kannata sanoa mitään ees leikillään, kun kuitenkin vetää turpaan jne.
Ne on melko mielenkiintosia nuo mielipiteet, varsinkin kun monesti ei ihmisellä, joka niitä laukoo, mitään tietoa koko lajista.
Tää ei varsinaisesti liity käsitykseen lajistani, mutta tokkopa tuo haittaa. =)
Hauskin käsitys mitä itse kuulin oli kun kerroin äidilleni lajistani (potkunyrkkeilystä) ja siitä että kerran sain semmosen potkun et käväsin kanveesissa. Kyseessä siis oli sparri-tilanne.
Äitini aloitti kauhean saarnan kuinka siinä voi henki mennä ja olenko käynyt lääkärillä tutkimuksissa jne. Sanoin ettei mitään hätää, ei menny taju ja nousin saman tien takas ylös, et ei siin mitään. No sit rakas äitini sanoi et "ei voi pitää paikkansa, jos kaatuu niin se on taju pois..."
Arvatkaa olenko nauranut tälle pikku ennakkoluulolle? :D
Osa ennakkoluuloista on lähinnä huvittavia juttuja. Kuten naapurin setä, joka yhä itsepintaisesti kyselee, olenko lähdössä jumppaan, vaikka olen monta kertaa selittänyt, että itseasiassa kyseessä on itsepuolustuslaji. Tai kyseessä on siis Taekwondo, mutta turha sitä on selittää naapurin 60 vee sedälle. Itsepuolustuslaji kuulostaa ymmärrettävämmältä ;)
Mutta ikävämpiä ennakkoluuloja ovat sitten ne, jotka liittyvät naiseuden ja kamppailulajien "mahdottomaan" yhdistelmään. Kaikki avokkini kaverit tuntuvat ajattelevan, että minä (ei mieheni) olen mies talossa. Ja tämä pääosin harrastukseni vuoksi. Tylsää. Miehenkin mielestä ;)
Mitähän noita olisi? Yksi kaveri kyseli, että olenko silloisena karaten keltavyönä vielä harjoitellut teräskettinkien poikki lyömistä. Mahtaisi olla pikkuisen vaikea murskattava.
Kerran karaten alkeiskurssille tuli pari poikaa, jotka olivat siinä käsityksessä, että kurssilla lyödään heti aluksi nyrkki seinään niin lujaa, että kun se siitä paranee, voi lyödä mitä vaan.
Sitten on näitä luulijoita, jotka kuvittelevat, että jos joku käy kadulla kimppuun, niin kamppailutaitoja ei saa käyttää, vaan pitää tapella ilman niitä.
Kerran muuan ihan fiksu kaveri, nykyisin jo maisteri, kysyi että hallitsenko sellaisa lyöntejä, joilla voi tappaa yhdellä iskulla.
Kerran olin apuopettajana jollain suunnilleen lukioikäisten tyttöjen itsepuolustuskurssilla. Siellä oli puhe, että tietyssä tilanteessa voisi potkaista hyökkääjää vatsaan etupotkulla. Muuan tytär arasteli harjoitella tätä, koska pelkäsi potkaisevansa harjoitusparilta sisäelimet rikki niin, että tämä kuolisi.
"Yksi kaveri kyseli, että olenko silloisena karaten keltavyönä vielä harjoitellut teräskettinkien poikki lyömistä."
Murskaus taitaa ollakin yleisin noista mitä karateka saa kuulla. Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että siellä ei muuta treenatakkaan.
Niin, unohtui vielä muuan armeijakaveri, joka jopa treenasi thainyrkkeilyä. Hänellä oli kuitenkin hiukkasen hupaisia käsityksiä thaimaalaisten treeneistä. Hän nimittäin väitti pokkana näiden potkivan sääriluillaan betonipylväiden nurkkia. :-O Sama kaveri heitti muutenkin ihan outoa legendaa mm. siitä, kuinka muka joku hänen seurakaverinsa oli tapellut kadulla ja tätä oli lyöty päähän metrisellä kakkosnelosen pätkällä "niin lujaa, että se lankku katkesi" ja äijä vain jatkoi mättämistä.
"Niin, unohtui vielä muuan armeijakaveri, joka jopa treenasi thainyrkkeilyä. Hänellä oli kuitenkin hiukkasen hupaisia käsityksiä thaimaalaisten treeneistä. Hän nimittäin väitti pokkana näiden potkivan sääriluillaan betonipylväiden nurkkia. :-O "
Tainnut sun kaveris ol kattonu Kickboxer nimise leffa jos Van Dammen vastustaja potkii betonipylvästä ennen matsia
Minä tunnen erään uskovaisen jonka mielestä itämaiset kamppailulajit ovat saatananpalvontaa. Tai muuta vääräuskoisten hommaa joka ei krititylle kuulu. Nyrkkeily, savate ja paini sekä Kickboxing kuitenki kelpaavat.
Ja kyllähän vanhempi väki täällä ei suvaitse meitä kamppailulajien harjoittelijoita ollenkaan olemme tätä mummonpotkija porukkaa.
No mulla kun oli joku lukion uskonnonkurssi "Maailman uskonnot" ja siinä tuli sitten kiina vastaan... Siinä mainittiin jotain kiinan taistelulajeista ja sit jotain kautta se homma venyi aina väittelyyn asti... Lopputulos oli semmoinen että minä en pääse taivaaseen :(
Joo ite uskovaisena joku kaveri on joskus kysäissyt asiasta. Yleensä menee sillä, että sanon kuinka asia on. Ikinä ei väittelyyn asiasta ole tarvinnut ryhtyä ja se on hyvä. Jopa seurakunnan mummot uskovat, että kyseessä on pelkkää urheilua ;)
Ei se tarkistus vaiheessa vielä typerältä kuulostanut :D
Yksi rasittavimmista omituisista käsityksistä on että jos ei harrasta täyskotaktilajia, niin se johtuu mukamas siitä että ei ole riittävän kova kaveri. Omituista on että on monia, jotka eivät näytä tajuavan että lajin valintaan vaikuttavat muutkin ominaisuudet, kuin se että miten monta senttiä sillä saadaan penikseen jatketta.
On myöskin omituista että kamppaillajin harrastamisen pääasialliseksi syyksi aina liitetään itsepuolustus/tappelutaito, niin kuin lajia ei voisi harrastaa sen takia kun se on mukavaa.
Eräs tuttavani epäili että kamppailulajiopettajat ovat vaarallisia ihmisiä... :]
Kamppailu valmentajien ajokorteissa ja passeissa ym. piti kuulemma vielä -70 luvulla olla maininta "vaarallinen henkilö" xD hiukka repeilin ku ton kuulin.
Tuo tappelujuttukin on ihan totta. Uuteen kouluun (lukio) mennessäni tuli puhe harrastuksista ym. Tuolloin porukka sai tietää kamppailuharrastuksistani. Yleensä minun tullessa paikalle juttu meni aina paljon hiljasemmaksi, ja muuta vastaavaa. Joskus kysyin, että mistä tämä johtuu, niin tyrmistyin vastauksesta "ei tässä tohi vitsiäkään heittää kun pistät kumminki heti turpaan". Siinä vaiheessa mietin, että onko kamppailulajit sen arvoisia, että kaveritkaan ei tohdi puhua mitään. Nykyään olen joissain tilanteessa jättänyt nuo harrastukset mainitsematta, mutta yleensä ne tulevat ilmi, jos vähänkään kauemman olen kyseisten henkilöiden kanssa olen tekemisissä. Siinä ajassa onneksi ihmiset tajuaa, että normaali ihminen se minäkin
olen.