Eli olen 14-vuotias poika ja olen aika seikkailunhaluinen ja tykkään pelaamisesta , kuvaamisesta ja kavereitten kanssa olemisesta.
Kuitenkin nykyyän en nauti enään mistään . En naura , olen koko ajan täysin kyvytön ja haluton vaikka haluisin oikeastaan tehdä jotain asioita.
En tunne mitään eroottista tunnetta tyttöystäväni kanssa vaikka välillä meille tulee tilanteita missä ehkä luulisi tulevan sellainen tunne.
Olen koko ajan tylsistynyt ja en jaksa yhtään mitään.
En välitä enään oikeen mistään ja alan unohtamaa muistojani ja sitä mitä olen tehnyt.
Mitä sanotte ? Onko mulla kehittymässä masennus vai onko se jo ?
Kuitenkin nykyyän en nauti enään mistään . En naura , olen koko ajan täysin kyvytön ja haluton vaikka haluisin oikeastaan tehdä jotain asioita.
En tunne mitään eroottista tunnetta tyttöystäväni kanssa vaikka välillä meille tulee tilanteita missä ehkä luulisi tulevan sellainen tunne.
Olen koko ajan tylsistynyt ja en jaksa yhtään mitään.
En välitä enään oikeen mistään ja alan unohtamaa muistojani ja sitä mitä olen tehnyt.
Mitä sanotte ? Onko mulla kehittymässä masennus vai onko se jo ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
Ensinnäkin. On normaalia unohtaa muistojaan ja asioita mitä on tehnyt. Jos haluaa säilyttää ne tärkeimmät muistot niin ne voi kirjata ylös ja aina välillä vilkaista.
Ihmisen muisti vaan on sellainen, että jos ei muistojaan kertaile, niin kyllä ne vaan unohtuu ajan myötä. Ja mielenkiintoinen asia on myös se, että periaatteessa kun muistelet jotain tapahtumaa, niin muistelet sitä kun muistelit sitä viimeksi. Näin ollen muistot ja niiden pienet yksityiskohdat häviää pikku hiljaa. Itseänikin harmittaa, että ei ole tullut kirjattua niin hyvin ylös jotain kivoja tapahtumia ja ne vaan katoaa vähitellen olemattomiin...
Sitten kysymykseesi. Olet 14-vuotias nuori, joten on normaalia, että mielenkiinnonkohteet muuttuvat ja ne asiat joista on aiemmin pitänyt, eivät tunnu enää niin hienoilta ja merkityksellisiltä. Myös talven pimeys saa aikaan kaamosmasennusta ja muutenkin merkityksettömyyden tunnetta, sillä kun valoa on vähän, mieleen tulee helpommin kaikkea negatiivista. Kun aurinko paistaa, on helpompi hymyillä.
Milloin ihminen on masentunut ja milloin ei? Raja on liukuva. On normaalia tuntea silloin tällöin alakuloa, jaksamattomuutta ja merkityksettömyyttä. Varsinkin pimeään aikaan vuodesta. Mutta jos nää tunteet säilyy ennallaan pidemmän aikaa ja ne vaikuttaa ihan arjessa selviämiseen eli mikään ei innosta, millään ei ole väliä, eikä mikään tuota iloa niin silloin ollaan tulossa masennukseen.
On sulla sitten masennus tai ei niin ei sun ainakaan tarvitse odottaa että milloin sulla on masennus. Riippumatta siitä minkälaisella tasolla mielenterveys on, niin siitä on hyvä pitää huolta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tekee asialle jotain sen parempi. En tarkoita, että lähtisit heti ekana menemään lääkäriin masennushoitoa kyselemään. Ensin voi kokeilla saisiko itse löydettyä jotain uusia kivoja asioita ja jaksamista muuttamalla arkeaan:
-terveelliset elämäntavat: uni, ravinto, liikunta (vaikuttaa tosi paljon jaksamiseen ja mielialaan)
-riittävästi aikaa ihmissuhteille (vaikuttaa tosi paljon siihen että näkee että tällä elämällä on jotain sisältöä ja merkitystä)
-virikkeellistä tekemistä (Jos jää vain kotiin ja arjessa ei tapahdu mitään mitä odottaa innolla ja minkä vuoksi tehdä töitä, niin mielikin alkaa oireilla. Ihminen tarvitsee sopivasti mielekästä tekemistä tunteakseen olonsa hyväksi. Liika passiivisuus rasittaa mieltä ja terveyttä.)
Aina kannattaa myös kertoa omasta olostaan jollekin, jos vaan mitenkään pystyy. Jo siitä on apua ja ei ainakaan tarvitse jäädä yksin pohtimaan omaa tilaa.
Jos ei itse tai läheisten avulla saa tehtyä asialle mitään, ja selkeästi tuntuu siltä että nyt ei ole kaikki hyvin niin sitten kannattaa pyytää apua ammattilaisilta.
Mielenterveyden hoito on vähän sama asia kuin 112:een soittaminen hätätilanteessa. Jos edes tulee mieleen, että pitäisikö soittaa 112:een niin kannattaa soittaa. Kyllä ne siellä hätäkeskuksessa sitten kertovat jos ei olisi tarvinnut soittaa.
Jos edes tulee mieleen, että pitäisikö etsiä apua itselleen, niin se kannattaa tehdä. Pyytää sitten apua keneltä tahansa, niin toivon mukaan saa kuulla että mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä.