En voi nauttia mistään, kun ahdistus likaa kaiken

Pakko-oireinen häiriö, etupäässä pakkoajatuksia jotka eivät jätä rauhaan. Muutamia pieniä pakkotoimintoja on ollut, mutta ne ovat lieviä.

Ensimmäinen minkä muistan, tapahtui noin 10-11 vuotiaana. Katsoin äitini kanssa teeveetä olohuoneessa. Äiti leikkeli hedelmäveitsellä omenasta palasia ja laski sitten veitsen sohvapöydälle. Yhtäkkiä mieleen tuli kammottava ajatus: entä jos tulisin hulluksi, tarttuisin veitseen ja puukottaisin äitini hengiltä? Ajatus ei jättänyt rauhaan eikä televisioon voinut enää keskittyä. Piinaava tunne ja syke kasvoivat sitä mukaa kun pelko lisääntyi. Lopulta päätin tehdä uskaliaan ratkaisun: vien veitsen keittiöön, pois silmistä niin ehkä sitten helpottaa. Vaan kun äitini huomasi että olen viemässä veistä pois, hän sanoi että äläs vie sitä vielä kun sitä tarvii omenoihin. Ei auttanut kuin laskea veitsi takaisin ja yrittää jatkaa telkun katsomista kylmän hien virratessa. Jonkun ajan päästä oli pakko yrittää uudelleen. Sama toistui. Ja kolmannella kerralla äiti jo kivahti "miksi sä ny viet sitä veistä koko ajan pois?" mutta enhän minä voinut alkaa selittämään että pelkään puukottavani hänet! (Elettiin 90-luvun puoltaväliä, ei siihen aikaan maaseudulla OCD:sta edes tiedetty.) Sopersin että halusin viedä sen tiskattavaksi kun luulin ettei sitä tarvi enää. No ei auttanut selitys vaan veitsi takaisin olohuoneeseen. Tämän jälkeen en enää yrittänyt, vaan koetin kauhun valtaamana muka katsoa telkkaria ja odotin että pääsisin pois.

No seuraavaksi 13-vuotiaana alkoikin sitten laskeminen. Tuijotin olohuoneessa kellotaulua ja yhtäkkiä aloin laskea numeroita yhä uudelleen ja uudelleen. Pakonomaisesti. Aloin laskea myös sanoja tai kirjaimia, tai ihmisten kasvojen reikiä. Aina piti saada seiskalla jaollinen, koska: korva,silmä,silmä,korva,sierain,sierain,suu. Ihmiskasvoissa on seitsemän reikää.

Nuorena aikuisena mukaan tuli ahdistus, joka laukeaa milloin mistäkin pahasta: kammottavien, inhottavien, yököttävien ja pahasti poikkeavien asioiden näkeminen laukaisee ahdistuksen. Ilkeiden ihmisten näkeminen laukaisee ahdistuksen. Loukkaavat sanat laukaisevat ahdistuksen.

Ahdistuksen lisäksi tuli ASSOSIOITUMINEN. En tiedä onko sille jotain parempaa ilmaisua. Ja tämä on se mikä tekee elämästäni helvetin, niinkuin ocd muutenkin ei olisi jo kusinen. Esimerkkejä:

Ajoin kerran maantietä ja kuuntelin hyvää biisiä. Tiellä tuli vastaan inhottava, verinen yliajettu elukanraato. Ahdistuin sen raadon näkemisestä enkä päässyt siitä enää yli. Mutta pahinta on se, että elukanraato assosioitui siihen biisiin joka soi! En ole vuosikausiin enää voinut kuunnella sitä, kun ahdistava raato tulee heti mieleen.

Kerran haaveilin hienosta autosta ja katselin sen pienoismallia. Yhtäkkiä mieleen tuli ruma sammakon naama. Ei käy! Eihän minun ihana suosikkiautoni saa muistuttaa sammakkoa! Kauheaa! Koetin selitellä ajatusta, karkottaa sitä, mutta ei. Se oli ja pysyi. Siihen loppui siitä autosta haaveileminen. Unelmani tuhoutui, koska en päässyt rumasta sammakonnaamasta eroon.

Ahdistuksen aikana ei pitäisi missään nimessä tehdä tai nähdä mitään, mistä pitää. Muuten tulee heti reaktio: "ei, tuo asia ei saa assosioitua tähän" ja siinä se sitten tapahtuukin.

Tällä hetkellä ahdistusta aiheuttaa kamala työparini töissä. En voi olla jatkuvasti ajattelematta häntä ja hänen kamalia sanojaan. Yöt ja päivät kuluvat ahdistuksen kanssa, vaikka olen sairaslomalla. En uskalla tehdä mieluisia asioita, kuten kuunnella musiikkia, koska toisaalta ahdistus ei jättäisi kuitenkaan rauhaan ja lisäksi pelkään mieluisan asian assosioituvan heti työpariini. Itseasiassa käytän sanaa "työpari" enkä "työkaveri" sen takia, kun en halua että kamalasta ihmisestä käytetään positiivista sanaa "kaveri" missään tapauksessa. Lisäksi ahdistun kaikesta mikä muistuttaa töistä, esim. ykköstä pienemmät numerot (0,50 tms), sanat jotka alkavat samoin kuin firman nimi, ilmaisut joita työparini käyttää, papereiden kirjoittaminen, kuulosuojainten käyttö... Lista olisi pitkä...

Näitä olisi vaikka kuinka paljon. Olen nyt vasta hiljattain tajunnut että sairastan ocd:ta, erityisesti pakkoajatusversiota. Lääkäriin ensi viikolla. Liekö kellään muulla ajatusten assosioitumista ja onko siitä kukaan päässyt eroon?