Olen niin monen asian kanssa niin solmussa, etten enää tiedä, miten toimia.
Uskokin on tämän vuoksi joutunut koetukselle - en tiedä uskonko enää.
Olen aikaan saamaton vätys, mutta se johtuu puhtaasti tyhmyydestäni.
Mikä on tyhmyyteni syy, sitä taas en tiedä. Mua kiinnostaa tehdä korkeintaan vain jotain turhaa; omien asioiden järjestelyyn ei riitä energiaa.... eikä ehkä älyäkään.
Esteitä avun hakemiselle on jo liikaa. Kävin pari kuukautta sitten eka kertaa selvittämässä ongelmiani lääkärin luona. Hän vain totesi hetken kuunneltuaan, että täytyy nyt sanoa, että en ota puheestasi mitään tolkkua, mutta voin määrätä sulle sairaslomaa kolmeksi päiväksi ja jos tilanne ei helpotu sittenkään, niin voit hakea apua lähimmältä debressiohoitajaltasi. Automaattinen ajatus: Olenko niin sairaan tyhmä, etten osaa tuoda ongelmiani enää esille? Kuinka saan silloin apua, jos oon niin tyhmä, etten osaa itseäni enää ilmaista?
Kolmen päivän saikku ei auttanut. Masennus vain paheni. En tiedä, onko tämä masennus jonkin muun sairauden oire. Tiedän, että olen räpiköinyt elämässäni ja tää koko touhu on ollut yhtä selviytymiskamppailua lähes koko mun aikuisiän ajan. En vain saa tietää, miksi näin. Olenkin joutunut itse miettii itselle diagnooseja. Olenko kenties kehitysvammainen, ADHD, kenties maanisdebressiivinen. Eniten epäilen vajaaälyisyyttä kohdallani. ADHD-oireet (poislukien ylivilkkauden) taas johtunevat tästä päällä olevasta masennuksesta. Kun on puhki, ei aivotkaan toimi täysillä. Tai sitten olen kehitysvammainen. Onko köyhät kotioloni vaikuttaneet tähän? Ankara uskonnollisuus? Meillähän sai risua, jos ei seuroihin mennyt. Aikuisempana olin kyllä ollut harras uskovainen. Välillä hyvinkin tuntemisissa. Maniaa?
Ja nyt viime ajat olen vain paininut yhden yksinkertaisen asian kanssa. Miten varaan ajan sinne depressiohoitajalle? Onko siitäkään hyötyä? Voinko tuoda esiin uskonnollisen taustani? Entä jos mulle ei anneta tilaa olla vanhoillislestadiolainen?
Entä jos alan itsekin löytämään enemmän vikoja vanhoillislestadiolaisuudesta hoidon myötä; usko kun on kuitenkin ollut mulle tärkeä asia. On totta, että tähän uskoon liittyy kyllä myös paljon sellaisiakin asioita, jotka voivat ahdistaa. Esimerkiksi kaikista asioista ei pysty puhumaan. On ehkä liikaa tabuja. Sitä ikään ku joutuu paljon käyttää itsesensuuria puheissaan, ettei tulisi sanktioita.
Jotain tarttis tehdä. Jumala ei laiskoja elätä, sanottiin jo raamattuluokassa aikoinaan. Jos vain vedän lonkkaa, enkä osaa ikinä päättää, miten toimia, joutuu ennemmin tai myöhemmin kokemaan kurjan kohtalon.... No ei suomessa nälkään kuole, mutta tuskin mitään kauhean hyvää on luvassa. Jotain täytyis tehdä, mutta aivojen kapasiteetti ei siihen riitä. Viikon verran selaillut kuntamme terveyspalvelujen sivuja ja ne ovat niin sekavat, etten niiden avuin osaa apua itselleni hakea.
Jos en osaa toimia, alan kokeilemaan omia ratkaisuja, jos ne helpottaisi oloani
- jätän seuroissa käynnin ja haen johonkin harrastetoimintaan mukaan
Jos tämä ei oloani kohenna, syy ei ehkä ole uskonnollisessa taustassa.
Jos taas kohentaa, hakeudun harrastetoiminnan lisäksi UUT:n apuun. Niillä on matalan kynnyksen palveluita, joihin siis voi mennä mukaan ilman mitään ajanvarauksia.
Uskokin on tämän vuoksi joutunut koetukselle - en tiedä uskonko enää.
Olen aikaan saamaton vätys, mutta se johtuu puhtaasti tyhmyydestäni.
Mikä on tyhmyyteni syy, sitä taas en tiedä. Mua kiinnostaa tehdä korkeintaan vain jotain turhaa; omien asioiden järjestelyyn ei riitä energiaa.... eikä ehkä älyäkään.
Esteitä avun hakemiselle on jo liikaa. Kävin pari kuukautta sitten eka kertaa selvittämässä ongelmiani lääkärin luona. Hän vain totesi hetken kuunneltuaan, että täytyy nyt sanoa, että en ota puheestasi mitään tolkkua, mutta voin määrätä sulle sairaslomaa kolmeksi päiväksi ja jos tilanne ei helpotu sittenkään, niin voit hakea apua lähimmältä debressiohoitajaltasi. Automaattinen ajatus: Olenko niin sairaan tyhmä, etten osaa tuoda ongelmiani enää esille? Kuinka saan silloin apua, jos oon niin tyhmä, etten osaa itseäni enää ilmaista?
Kolmen päivän saikku ei auttanut. Masennus vain paheni. En tiedä, onko tämä masennus jonkin muun sairauden oire. Tiedän, että olen räpiköinyt elämässäni ja tää koko touhu on ollut yhtä selviytymiskamppailua lähes koko mun aikuisiän ajan. En vain saa tietää, miksi näin. Olenkin joutunut itse miettii itselle diagnooseja. Olenko kenties kehitysvammainen, ADHD, kenties maanisdebressiivinen. Eniten epäilen vajaaälyisyyttä kohdallani. ADHD-oireet (poislukien ylivilkkauden) taas johtunevat tästä päällä olevasta masennuksesta. Kun on puhki, ei aivotkaan toimi täysillä. Tai sitten olen kehitysvammainen. Onko köyhät kotioloni vaikuttaneet tähän? Ankara uskonnollisuus? Meillähän sai risua, jos ei seuroihin mennyt. Aikuisempana olin kyllä ollut harras uskovainen. Välillä hyvinkin tuntemisissa. Maniaa?
Ja nyt viime ajat olen vain paininut yhden yksinkertaisen asian kanssa. Miten varaan ajan sinne depressiohoitajalle? Onko siitäkään hyötyä? Voinko tuoda esiin uskonnollisen taustani? Entä jos mulle ei anneta tilaa olla vanhoillislestadiolainen?
Entä jos alan itsekin löytämään enemmän vikoja vanhoillislestadiolaisuudesta hoidon myötä; usko kun on kuitenkin ollut mulle tärkeä asia. On totta, että tähän uskoon liittyy kyllä myös paljon sellaisiakin asioita, jotka voivat ahdistaa. Esimerkiksi kaikista asioista ei pysty puhumaan. On ehkä liikaa tabuja. Sitä ikään ku joutuu paljon käyttää itsesensuuria puheissaan, ettei tulisi sanktioita.
Jotain tarttis tehdä. Jumala ei laiskoja elätä, sanottiin jo raamattuluokassa aikoinaan. Jos vain vedän lonkkaa, enkä osaa ikinä päättää, miten toimia, joutuu ennemmin tai myöhemmin kokemaan kurjan kohtalon.... No ei suomessa nälkään kuole, mutta tuskin mitään kauhean hyvää on luvassa. Jotain täytyis tehdä, mutta aivojen kapasiteetti ei siihen riitä. Viikon verran selaillut kuntamme terveyspalvelujen sivuja ja ne ovat niin sekavat, etten niiden avuin osaa apua itselleni hakea.
Jos en osaa toimia, alan kokeilemaan omia ratkaisuja, jos ne helpottaisi oloani
- jätän seuroissa käynnin ja haen johonkin harrastetoimintaan mukaan
Jos tämä ei oloani kohenna, syy ei ehkä ole uskonnollisessa taustassa.
Jos taas kohentaa, hakeudun harrastetoiminnan lisäksi UUT:n apuun. Niillä on matalan kynnyksen palveluita, joihin siis voi mennä mukaan ilman mitään ajanvarauksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule, Kalevi, ainoa toimiva ratkaisu on pään vaihto. Nyt joulun aikaan on jäänyt paljon sianpäitä teurastamolle. Mene hyvälle kirurgille ja ota tuore sianpää kainaloon ja sano, että vaihda. Siinä menee joku tovi, mutta takaan, että saat paremman entisen paikalle. Saattaa olla jopa nätimpi, jos emakon pää. Jos otat karjun pään, niin ehdottomasti torahampailla. Niilläpääsee suoraan Hells Angelsiin jäseneksi.
Ei kukaan järkevä kirurgi ota kalen päätä vaihdossa...
Jumala pitää huolen hulluista ja humalaisista. Jos ei usko sitä, katsele ympärillesi. Raamatussa sanotaan, että kaikki kappaleet kääntyvät niille parhaaksi, jotka Jumalaa ...
On kyllä niin turhauttavaa. TURHAUTTAVAA, kun en osaa löytää kuntamme sivuilta tietoa, miten saisin sen ajan sinne lääkärille varattua. Sivut vain pompottavat edes takas... Linkistä, voit varata sen myös netistä, heittää jonnekin ihan toisaalle. Eikä mitään kohtaa, mistä sen netistä vois tehdä. Sitten kun löydät kuin löydätkin sen pitkän etsimisen ja usean tunnin jälkeen, kirjaudut sisään... Sivut ihan saakelin sekavat. Ja sama mihin yrität varata aikaa, lukee, että ei aikoja!!!!! Että luulin jo löytäneeni paikan, josta lääkärin tavoitan!!!!
Olenko liian paska tähän maailmaan???!
Kuluttanut nyt jo usean tunnin ajan energiaa saamatta sittenkään selville mitään. Olisi tuo haulikko ehkä vähän helpompi ratkaisu :(.....
Ei tää elämä näinkään voi jatkua, että olet syvällä suossa, etkä osaa tyhmyytes takia hakea apua, vaikka kuinka yrität!! Näin tyhmän ei kenties kannata elääkään!! Jos oikeasti olen näin saakelin tyhmä, etten osaa edes itelle hakea apua, kuinka voin olla hyödyksi muillekaan???!!!
Soita eläinlääkärille.
Jos alkaa olla oikeasti hätä, rukoile nöyränä Jumalaa avuksi.