Pari- ja lähisuhdeväkivalta on Suomessa merkittävä ihmisoikeusongelma.
Aivan liian iso osa tästä väkivallasta jää ilmoittamatta, selvittämättä ja rankaisematta, ja suuri osa siitä kohdistuu naisiin.
Euroopan Unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan 30 prosenttia 18-74-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.
Vain alle 10 prosenttia kumppanin tekemistä vakavimmista väkivallan teoista tulee poliisin tietoon.
Yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ylläpitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ovat syvälle juurtuneita. Vaikka keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa on lisääntynyt, väkivalta tulkitaan yhä liian usein yksityisasiaksi.
Pari- ja lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta vain hyvin pieni osa ilmoitetaan poliisille. Toisaalta poliisin tietoon tulee kotihälytysten kautta paljon sellaista väkivaltaa, joka ei eri syistä etene syytteeseen tai edes syyteharkintaan.
Vain pieni osa uhreista hakee apua väkivallan katkaisemiseksi. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa pidetään edelleen Suomessakin ”yksityisenä” ja ”häpeällisenä” asiana, ja sitä kohdanneet naiset peittelevät kokemuksiaan.
Toisaalta avoin avun hakeminen saattaa katketa asian ohittamiseen, kun eri viranomaistahoilta puuttuu osaamista vaikean ilmiön kohtaamiseen ja tunnistamiseen.
Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen on valtion, yhteisöjen ja yksittäisten ihmisten velvollisuus.
https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
Aivan liian iso osa tästä väkivallasta jää ilmoittamatta, selvittämättä ja rankaisematta, ja suuri osa siitä kohdistuu naisiin.
Euroopan Unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan 30 prosenttia 18-74-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.
Vain alle 10 prosenttia kumppanin tekemistä vakavimmista väkivallan teoista tulee poliisin tietoon.
Yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ylläpitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ovat syvälle juurtuneita. Vaikka keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa on lisääntynyt, väkivalta tulkitaan yhä liian usein yksityisasiaksi.
Pari- ja lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta vain hyvin pieni osa ilmoitetaan poliisille. Toisaalta poliisin tietoon tulee kotihälytysten kautta paljon sellaista väkivaltaa, joka ei eri syistä etene syytteeseen tai edes syyteharkintaan.
Vain pieni osa uhreista hakee apua väkivallan katkaisemiseksi. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa pidetään edelleen Suomessakin ”yksityisenä” ja ”häpeällisenä” asiana, ja sitä kohdanneet naiset peittelevät kokemuksiaan.
Toisaalta avoin avun hakeminen saattaa katketa asian ohittamiseen, kun eri viranomaistahoilta puuttuu osaamista vaikean ilmiön kohtaamiseen ja tunnistamiseen.
Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen on valtion, yhteisöjen ja yksittäisten ihmisten velvollisuus.
https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Väkivallallla uhkailu ja pelottelu alkaa perheistä. Täältä se leviää raiskauskulttuurina kaduille, työpaikoille ja yhteisten asioiden hoitoon. Se voi myös eskaloitua väkivallaksi.
Ilman lähisuhdeväkivaltaan puuttumista ei ehkäistä yhteiskunnallista väkivaltaa. Yksin sen kitkeminen ei riitä rakenteellisen väkivallan aiheuttamien tuhojen torjuntaan, mutta lähisuhteiden sisällä tapahtuva uhkailu ja pelottelu on yksi väkivallan pääjuuri.
Väkivallan ensimmäinen siemen on omissa peloissamme ja henkilökohtaisessa tavassamme reagoida niihin.
Naisiin kohdistuva väkivalta paljastaa yhteiskunnassa vallitsevan sukupuoleen perustuvan syrjinnän, jonka taustalla ovat sukupuolten väliset valtaerot.
https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta
Kiitos mummo :)
Nyt pitää minun mennä jo nukkumaan. Heippa :)
15.000 kertaa vuodessa raiskauskulttuuri lavenee Suomessa seksuaaliseksi väkivallaksi vuosittain. Uhkailuna ja pelotteluna seksuaalisesta tai muusta väkivallasta sen määrä on kymmenen ehkä sata kertaa tätä suurempaa.
Mitä tekee oikeistohallitus lähisuhdeväkivallan ja rakenteellisen epätasa-arvon eteen? Lopettaa tekemästä sukupuolivaikutusten arviointia lainsäädännössään!
Seksi ilman suostumusta on seksuaalista väkivaltaa. Tätä tosiasiaa eivät muuta flirttailu, lyhyt hame, humala tai yhteinen parisänky.
Suomessa kynnys ilmoittaa seksuaalisesta väkivallasta poliisille vaikuttaa viime vuosina madaltuneen. Tämä on hyvä asia. Tapauksista kuitenkin vain joka viides johtaa oikeudenkäyntiin.
Seksuaalinen väkivalta on rikos. On tärkeää, että siihen suhtaudutaan vakavasti ja että tapauksia käsittelevillä viranomaisilla on tarpeeksi sekä tietoa, osaamista että resursseja tapausten käsittelemiseen oikeudenmukaisesti.
Seksuaalisen väkivallan yleisyyden arviointia vaikeuttaa, että huomattava osa uhreista ei tee ilmoitusta poliisille. Raiskauksien vuosittaisista määristä on esitetty erilaisia arvioita, jotka perustuvat esimerkiksi Suomessa tehtyihin uhritutkimuksiin, Raiskauskriisikeskus Tukinaisen saamiin yhteydenottoihin tai poliisin arvioihin.
Tukinaisen tilastoinnin mukaan soittoja ja soitonyrityksiä on kuukausittain 1.000-1.200. Naisiin kohdistuva väkivalta 2005 -tutkimuksen aineiston perusteella seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamisia on yhden vuoden aikana 15.000.
Kiitos että joku puhuu tärkeästä asiasta!
"Pari- ja lähisuhdeväkivalta on Suomessa merkittävä ihmisoikeusongelma."
Jos tilanne on todella tuo, eikö oikea tapa hoitaa asia ole kieltää kaikki tuo pariutumissysteemi lailla. Jo tuollaisen aikomus ja ajattelukin on sanktioitava. Näin säästytään monelta harmilta ja ihmisoikeusjärjestötkin pääsevät toteuttamaan itseään. Tulevaisuudessa puhutaan vain henkilöistä ja kunkin omaisuus on jakamaton ja omistajan itsensä määrättävissä. Voi miten autuas onkaan se joka on lisääntymiskyvytön ja lisäksi sotkeutumaton noihin "perhemurhesyyttelykuvioihin".