Joskus on vaan pakko luopua elämän haaveista ja unelmista ja vaikka jotkut asiat eivät ole aina niin itsestäänselvyyksiäkään, niin silti on luovuttava koska ei pysty moneenkaan asiaan vaikuttamaan. Olen silti vilpittömän onnellinen jos joku toinen löytää rakkauden,en nyt sentään ole niin menetetty tapaus ettenkö toivoisi muille vielä hyvää ja kaunista. Toivottavasti täällä on joillakin jaettavaksi jokin ihana muisto tai tarina joka luo muille iloa ja toivoa, minuun ne eivät enää tehoa mutta joihinkin voi ja kiva jos voi jotenkin auttaa ja olla avuksi. Ei mulla muuta kun että tsemppiä joillekin asioissaan ja tilanteissaan.
On tehtävä päätöksiä jotta voi elää elämää
Tuhatjayksitarinaa
6124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinhän se on ettei se (omasta mielestä) elämän suuri rakkaus ole aina saavutettavissa. Se kenen kanssa olisi (omasta mielestä ainakin) ollut niin paljon kerrottavaa ja naurettavaa. Voi olla että kiinnostus on yksipuolista ja muutenkin haaveilu on hänestä on mahdotonta ja hulluakin. Tuo on totta ettei unelmiin voi jäädä kiinni jos niistä ei mitään tule. Pitää antaa silloin pikkuhiljaa tilaa toisille unelmille . Jos tuijottelee kiinni olevaa ovea ei näe niitä aukinaisia.
En nyt pelkästään tarkoita mitään rakkauksia enkä suuriakaan vaan muun muassa myös oman perheen perustaminen,parisuhde ja sen semmoinen. Olen niistä asioista jo luopunut ja luovuttanut niiden asioiden suhteen ettei tässä elämässä sellaisia juttuja tule koska sen verran on ollut useasti pettymyksiä vastakkaiseen sukupuoleen. Lämmin kiitos tsempeistäsi kuitenkin.
Ei voi olla totta, mulla on joskus ihan samoja ajatuksia. Tosin kyllä en enää tämän ikäisenä biologisia lapsia enää tahdo tehdä. Se aiheuttaa eniten haukeutta.
Itse olen juuri siinä "hyvässä" iässä jossa niitä lapsia aletaan hankkimaan tai sellainen "hyvä" ikä mutta olen sitä mieltä että tämä on kohtaloni ja sillä selvä eikä minun kuulu saada sellaisia juttuja (enää) elämääni. Oman ikäiseni miehet ovat usein vain seksin perässä ja heitä kiinnostaa vain pinta puolinen siis ulkonäkö ja heillä on ihan erilaiset arvot kuin itselläni. Ehkä tunnen päätöksestäni myöskin haikeutta myöhemmin kun ei voi saada enää biologisesti lapsia mutta ei voi mitään.
Eihän sitä koskaan tiedä. Tunnen paljon naisia jotka ovat sanoneet etteivät tule saamaan lapsia ja heillä on niitä nyt kuitenkin. <3 Ei kannata luopua toivosta kun olet nuorempikin. Mulla taasen on tainnut mennä parasta ennen päiväys (ainakin jos keskustelupalstoihin ja mediaan on uskominen) ja tuntuu että miehillä jotka eivät arvosta pelkkää ulkonäköä on jo kumppani. En jaksaisi enää sellaista että pitää kaikkensa toista miellyttääkseen. Olisin toivonut letkeämpää suhdetta sellaista missä toinen hyväksytään sellaisena kuin hän on puolin ja toisin. Musta tuntuu että nuoremmat miehet omaavat usein pehmeämpiä arvoja kuin mun ikäiset. Ehkä et ole vain törmännyt sellaiseen joka kolahtaa vielä.
oisko sulla puhnumeroo tai spostia ? :)