Apua alkoholismiin saa, kun on valmis sitä apua vastaanottamaan. Mulla se valmiiksi tuleminen kesti 30v. Ajatus raitistumisesta alkoi 1,5 vuotta sitten, kun sairastuis alkoholipsykoosiin ja olin psykiatrisella osastolla 7 viikkoa. Jatkoin sen jälkeen kuitenkin ryyppäämistä harhoineni vielä viime syksyyn, jolloin vihdoinkin tein päätöksen hoitoonhakeutumisesta.
Menin samana päivänä A-klinikalle, josta mulle tilattiin terveyskeskusaika antabus-reseptiä varten. Niitä aloin syödä kun olin ollut muutaman päivän juomatta.
Työpaikalla allekirjoitin hoitoonohjaussopimuksen, joka mahdollisti 4 viikon hoitojakson kuntoutumislaitoksessa.Siellä sain akupunktiohoitoa, joka helpotti oloa kaikinpuolin ja tutustuin AA- ja NA-ryhmiin.
Tällä hetkellä käyn psykiatrisella avohoitokäynneillä, A-klinikalla juttelemassa ja akupunktiossa. Syön vielä antabuksia säännöllisesti ja AA tulee päivä päivältä tärkeämmäksi.
Nyt 4kk:n raittiuden jälkeen nukun ilman unilääkkeitä ja toivon vielä pääseväni joskus harhaisuudesta niin, etten enää tarvitsisi neuroleptejä.
Raitista päivänjatkoa kaikille!
Oliskohan täällä ketään naispuolista AA-laista, joka ois pitempään ollut raittiina. Kaipaisin mailikaveria, kun kummiakaan en ole saanut. Naiset vähän vähissä niissä ryhmissä joissa oon käynyt.
Menin samana päivänä A-klinikalle, josta mulle tilattiin terveyskeskusaika antabus-reseptiä varten. Niitä aloin syödä kun olin ollut muutaman päivän juomatta.
Työpaikalla allekirjoitin hoitoonohjaussopimuksen, joka mahdollisti 4 viikon hoitojakson kuntoutumislaitoksessa.Siellä sain akupunktiohoitoa, joka helpotti oloa kaikinpuolin ja tutustuin AA- ja NA-ryhmiin.
Tällä hetkellä käyn psykiatrisella avohoitokäynneillä, A-klinikalla juttelemassa ja akupunktiossa. Syön vielä antabuksia säännöllisesti ja AA tulee päivä päivältä tärkeämmäksi.
Nyt 4kk:n raittiuden jälkeen nukun ilman unilääkkeitä ja toivon vielä pääseväni joskus harhaisuudesta niin, etten enää tarvitsisi neuroleptejä.
Raitista päivänjatkoa kaikille!
Oliskohan täällä ketään naispuolista AA-laista, joka ois pitempään ollut raittiina. Kaipaisin mailikaveria, kun kummiakaan en ole saanut. Naiset vähän vähissä niissä ryhmissä joissa oon käynyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onneksi olkoon sinulle, olet todella halunnut raitistua ja ihanaa, että hyviä puolia on ilmestynyt elämään.
Itse en ole AA:ssa, koska en kai mennyt sen alkoholismin puolelle, olin vain suurkuluttaja ja nyt pari kuukautta raittiina. Tunnen monia ryhmäläisiä, joten tiedän systeemin. He ovat kyllä ainutlaatuista porukkaa, useimmiten hyväntuulisia, avoimia. luotettavia. Eilenkin kävi yksi, jolla viisi vuotta raittiutta ja juteltiin asioista. Hän kertoi, että vuodenkin päästä vielä tuli ns. paranemisen tunteita ja ajattelin lukiessani tekstiäsi, että pääset kyllä eroon harhaisuudesta, mutta se vie aikansa.
Hyvä, että sinulla on tukiryhmiä ja käy siellä ryhmissä vaikka joka päivä, jos tunnut sitä tarvitsevan.
Mulla ei ole mailiosoitetta, mutta käyn kyllä täällä palstalla joka päivä, usein myöhäänkin, jos tuntuu vaikealta pistä sama otsikko ja kyllä minäkin sen osoitteen hommaan kunhan ehdin.
Hyvää tätä päivää!
Mä oon käynyt ryhmässä pari kertaa viikossa. Lähin ryhmä on 14 km:n päässä, joten joka päivä ei oo mahdollisuutta mennä. Kiva, että löysin tän palstan. Iltaisin on kiva lukea AA-julkaisuja. Oon kolme kirjaa hankkinutkin ja ryhmästä saa lainata.
Olo helpottuu vähitellen, kun on koko ajan tekemistä. Pahaa viinanhimokohtaustakaan ei oo ollut kolmeen viikkoon. No, tässä kerään voimia seuraavaa kertaa varten.
Kirjoittele jotain tänne, vaikka linnunlaulusta ja keväästä, tulen illalla myöhemmin käymään.
Ja oletko löytänyt jotain muita hyviä keskustelulinkkejä?
sulla lienee monta hyvää päivää edessäpäin.tällä palstalla saat ajatuksiasi esille ja keskustelua.kannustusta ja tukea tulee muilta kohtalokavereilta ja monilta muiltakin.
Ajattelin tässä naputella sinullekkin pienen viestin ,kun olen täällä aikaisin hereillä.Onnea sinulle,että olet päässyt jo noin hyvään alkuun omassa taistelussasi.Minä en sua osaa neuvoa noissa asioissa,mutta voin yrittää tsempata.
Luin tuosta viestistäsi,että olet unilääkkeistä päässyt jo eroon.sehän on jo yksi edistysaskel.Sinusta huomaa,että todella haluat parantua.Työkin sinulla on.Sekinhän on hyvä tuki,että on pakko yrittää olla kunnossa,jotta pystyy työnsä hoitamaan.Yritä pikkuhiljaa keksiä itsellesi jotain pikku puuhastelua,millä saat aikaasi kulutettua.Jos ei ole mitään ajankulua,niin tylsäähän se tietysti on.Mulla itselläni on ollut tupakan kanssa taistelu vähän samanlaista kun täällä olevilla monella toi viina.
Se on tietysti eri asia,koska tupakka nyt ei sillä lailla päätä sotke,eikä tule niitä krapulaoloja,mutta vaikeeta siitäkin eroon pääsy on ollut.Toivottavasti sinulla on joitakin sellaisiakin läheisiä joilla ei ole noita viina ongelmia,koska jotenkin minusta tuntuu,että jos vaan on sellaisia kavereita joilla on sama ongelma,niin ne asiat tahtoo pyöriä vaan niitten ongelmien ympärillä.Kun niistä pitäisi yrittää pyrkiä eroon.en tiedä sitten,näin minä ajattelen.
Tieteknin on suuri apu se,että voi kohtalotoveriden kanssa niistä jutella,koska hehän tottakai ymmärtävät ne asiat paremmin,kun on omakohtaista kokemusta.Ja toivon mukaan saat pientä iloa täällä palstalla olostakin.Siinäkin on ajankulua ja rohkeesti vaan itsekkin kirjoittelemaan ihan mitä mieleen tulee.minäkin pölpötän ihan puuta heinää ,mutta välillä voi laittaa kevennyksiä,ettei kaikkea tehdä hampaat irvessä:)Toivon sinulle voimia jaksaa taistella.Ja aina kun rupee tekee viina mieli,niin mieti heti seuraavaa aamua,onko silloin hyvä olo.Ja paraneeko mikään asia sillä juomisella:En nyt enempää sulle kirjoittele.Nyt takki päälle ja pienelle lenkille ulos Hei,hei t pörri
Huomenta, vaikka onkin jo aamupäivä. Nukuin taas hyvin ilman niitä unilääkkeitä.
Illalla olin ryhmässä 30km:n päässä. Eipä täältä paljon mihinkään ilman autoa pääsiskään. Ihme kyllä etten korttiani kertaakaan käräyttänyt juovana aikana. Moraali oli muutenkin kaikinpuolin nollilla.
Ei mulla kyllä niitä ryyppykavereitakaan oo, kun viimeiset ajat ryyppäsin ihan itsekseni. Vedin aina semmoset lärvit, ettei mua kuppilohin oikein huolittu, eikä pöytäseuraakaan enää saanu muista kuin kylän pahimmista juopoista... Kotona sai sit keskittyä siihen dokaamiseen...
Nyt 4kk:n jälkeen alkaa taas ihmisetkin kiinnostaa. Onneksi mulla yks kaveri on juomisajoilta, joka on AA-lainen ollut monta vuotta. Sen kanssa nyt aamullakin puhelimessa juttelin.
Työpaikka mulla on, mutta vähällä oli syksyllä senkin menettäminen, kun ei enää selitykset myöhästelyille ja poissaoloille riittäneet. Lopulta kerroin missä mennään ja hyvä niin.
Mulla onkin kova opetteleminen arjen kanssa, kun oon tottunut kaiken tekemään kännissä. Että postilaatikollakin käynti voi olla vaikeeta...
Lapset, jotka asuu isällään, on mulle olleet nyt tosi tärkeitä ja nyt musta pikku hiljaa on jakamaan sitä vastuuta, mikä yhteishuoltajuuteen kuuluu. Onneksi hyvät välit heihin on säilyneet.
Raitista päivää kaikille, jotka siihen pyrkivät.
Päivä on mennyt ulkoillessa ja raittiin ilman myrkytys sekä jäsenten jäykkyys seurauksena, pitää vielä käydä saunassa, niin lauantai on sänkyä vaille valmis.
On todella ihme ja hienoa, että olet säilyttänyt työpaikkasi ja vielä korttisikin. Itse elän myös kylillä ja tiedän kuinka tärkeä se auto on, en haluakaan täältä pois, minulle sopii maalaiselämä, mutta autoa siihen tarvitaan.
Pistän huomenna lisää tekstiä lapsista ym.
Ps. onko siellä postilaatikossa joskus ollut tarantella, kun sitä pelkäät vai onko juoppoaikana tullut pelko postin sisällöstä.
Itse tulin just saunasta, rento olo nyt. Mä sainkin nyt mailikaverin yhdestä AA-laisesta. Kerran tapasin ryhmässä, sain puhelinnumeron ja nyt kysäisin, että löytyiskö s-postiosoitetta ja löytyu. Kiva niin.
Katsastelen kyllä tätäkin palstaa.
No ei siellä postilaatikossa mitään hirviöitä ole, mutta olin juomisen viimeiset ajat niin eristäytynyt, että teki tiukkaa olla näkyvilläkin. Pahoja pelkotiloja, joista hiljakseen yritän päästä ja pääsenkin. Töitä teen niin omissa oloissani, että juominen oli suht helppo peitellä, eikä tarvinnut paljoa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Nyt taidan uppoutua AA-kirjallisuuteen tai lähteä vielä ex-kotiini kahville.
Kävin illalla lenkillä ja samalla exällä ja lapsia moikkaamassa. Vanhempi likka oli pikkuserkkunsa ristiäisissä eilen, musta ei vielä ollut sisaruksiani kohtaamaan. En oo pahemmin pitänyt yhteyttä. Tietävät kyllä, että oon lopettanut juomisen. Taitaa olla tää alkoholismi sukurasite, kun sitä esiintyy monessa polvessa. Onhan se tutkittukin, että taipumus alkoholismiin on perinnöllistä. Mun juominen on ollutkin alusta asti humalahakuista, kun vaan viinaa on riittänyt. Ja naispuolisellehan niitä tarjoajiakin on aina lötynyt, jos omat rahat on loppu. Taloudellisesti on mennyt välillä heikostikin, mutta loppuajat kun join kotona, niin rahatkin riittivät ja laskutkin tuli maksettua. Kai sitä siksikin hoiti jotenkuten työnsä, että sai sitten juotavaa niin paljon kuin tarvitsi.
Tänän(kään) ei ihmeemmin suunnitelmia. Illalla ryhmään ja tämä päivä raittiina!
Voiko neljässä kuukaudessa saada itsestään noin rehellisen. Olet varmaan saanut paljon keskusteluapua ja lukenutkin, mutta että vielä sisäistää ja myöntää, onnittelen.
Minäkin olin sellainen yksinäinen suurkuluttaja ja täytyy myöntää, että alkoholi aiheuttaa pelkotiloja, minä en niitä mitenkään yhdistänyt viinaan, ihmettelin vain kun ennen olin melkoinen "rämäpää". No selvishän se asia, mutta en tiedä kauanko menee, että "rohkeuden" saa takaisin vai saako koskaan. Mulla yksi oli pimeänpelko.
Noista sukulaisista älä ota paineita, et ole paljon ennenkään tavannut, niin miksi nyt pitäisi aloittaa hirveä kyläily, mene omaa tahtiasi.
Sinä et sitä näe, eikä lapsesikaan ymmärrä, mutta ulkopuolinen ymmärtää, että olet antamassa lapsillesi parhainta lahjaa mitä maailmassa on.
mulla on elämä myös kokenu mullistuksen talven aikana,lopetin alkoholin käytön.AA:ssa olin tänään ja ilman sitä ei mun elämä onnistuis.voimaa sulle,päivät pitenee ja paranee.
Hyvät toipujat, muistakaa myös teidän läheisiänne. Jokaisen alkoholistin ympärillä on useita hyvin sairaita läheisiä; vaimoja, miehiä, lapsia, vanhempia, sisaruksia ym. kärsimässä, heillä on myös oikeus ja tarve saada apua ja tukea ongelmiinsa ja tuskaiseen oloonsa, ja oppia että on kyse sairaudesta. Riippumatta siitä onko holisti juova vai raitistunut. Ohjelmassa olevat ehkä osaavatkin antaa vinkkiä läheisilleen al-anonista. Minä saan ainakin kiittää todella paljosta, vähintäänkin mielenterveydestäni toisten läheisten vertaistukea, kukaan ei ymmärrä niin kuin toinen joka on kokenut saman kuten hyvin tiedätte. nimim. juovan ex-läheinen
Kun ihminen pääsee niin pitkälle, että ymmärtää aiheuttamansa kärsimyksen, olisi läheiselle myös apu tarpeen. Miten sen sitten järjestää, oma keskustelutaito, al-anon, mielenterveysorganisaatiot tai jotain muuta.
Alkuperäinen on kuitenkin minusta sellaisessa tilanteessa, että on ryypännyt yksinään ja kuitenkin raitistumisen alkutaipaleella, lapset vielä nuoria, niin minusta olisi parasta keskittyä omaan paranemiseen, luoda se luottamus lapsien mieleen, joskus myöhemmin tulevat ehkä ne keskustelun paikat ja asioiden yhdessä ruotimiset.
Itse kävin illansuussa kahvilla perheessä, jossa alkoholisti (mies) on ollut kesästä asti ryyppäämättä, lapset olivat minusta sosiaalisempia ja jotenkin tyytyväisiä, mutta vaimolla oli selvästi vielä epäluottamusta ja pelkoa. Pieni esimerkki, puhuttiin kylän yhteisestä juhannuskokosta, niin vaimo sanoi, että toivottavasti meidän isäntä on mukana, niitä juhannuksia on ollut harvassa. Siis pelko ja epävarmuus elää, eikä mikään ihme.