Renessanssi vartalo on katsojalle taide,
fasadi pylväät suorina, suojaa kupolit rintaa kuorina,
geometriaa on, mielen syvyyden hallintaa,
Keskeisperspektiivi tekniikkasi luo sommittelun vallintaa,
Viini suo sinuun muistin, luovuuden lähteen aistin,
Rafaello Donatello olen sivellen ihosi pintaa,
sielun kaipuu maksaa nyt, kullan lunastus hintaa.
fasadi pylväät suorina, suojaa kupolit rintaa kuorina,
geometriaa on, mielen syvyyden hallintaa,
Keskeisperspektiivi tekniikkasi luo sommittelun vallintaa,
Viini suo sinuun muistin, luovuuden lähteen aistin,
Rafaello Donatello olen sivellen ihosi pintaa,
sielun kaipuu maksaa nyt, kullan lunastus hintaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä vuosi sitten tapahtui?
Ainakin oli yhteislaulutilaisuus.
Siis oli?
ja ihme pysyy minussa yhä.
Muu Rafaellon tekstissä mätsää, mutta viiniä en ole vielä hänen kanssaan päässyt maistelemaan. Sitä odotellessa.
Tanssit tunteikkaasti,
reisieni temponi tuntien,
vielä viehkeästi,
lantio hieman syliin etsien,
auliin keveästi,
céder comodo con sun con fuoco.
Viinit kanssasi juon,
kun kypsyy aikanaan hedelmä tuo,
uuteen sen luovuttaa.
Kuulehan renessanssi naiseni
olenhan Amadeus,
sävellän sinua nyt allegro,
tanssiin uuteen valssiin.
Unelmani muistathan milloin,
tanssit kanssani silloin.
Ikävöin vain ain kaikin illoin.
Osa sinusta, rakkautesi paikasta on minussa,
sillä voisin vuotavan haavasi sulkea,
sillä enää et voi yksin kulkea.
Nyt jos koskea saisin, katsoa voisin,
onnen suloisen sen loisin,
tuon, tuon tuoksun luoksesi, sinun vuoksesi.
Kun tapasin sinut en tajunnut heti
mitä on rakkautta ensisilmäyksellä
nimittäin sillä hetkellä
kun loin katseeni sinuun ensimmäisen kerran
en voinut aavistaa miten rakastua ihmiseen voi
sen kun huomasin silloin ilo sävel sydämessäni soi.
Voi, voi
Ei voinut tyhmä sydän aavistaa
sinä haaveisiini vain lopulta jäit
ja tunteet sua kohtaan pitää karistaa.
Mutta ne hetket kanssasi
ovat kultaakin kalliimpia
kun suloisia kasvojasi palavasti vaivihkaa väliin tuijotin
ja sieluasi palavilla tunteillani kosketin
Ehkä tunsitkin sen kaipuun samanlaisen
sen kemian kahden mielen, sydämen.
Sen selväksi teit, ei meistä mitään koskaan tule
kuitenkin onnellinen olen että sinuun tutustua sain
ehkä oikeasti sinusta vain uutta ystävää hain?
Hieman ruosteessa nyt runojen kirjotus mutta kyllä se runosuoni vielä sykkii ;)