Olen viime aikoina ruvennut miettimään yksin ääneen puhumistani. Olen aina ollut omissa ajatuksissa vellova ihminen, tykkään luoda erilaisia mielikuvia ja tilanteita, tietysti aina ääneen puhuen yksin ollessa.
Mutta nyt viimeisinä kuukausina se on alkanut tuntumaan epämiellyttävältä. Makaan sängyllä tai lattialla ja käyn keskustelua jonkun ihmisen kanssa. Siis ketään ei ole kuuntelemassa, mutta välistä unohdan sen. Viimeksi eilen makasin sängylläni ja itkin, koska "keskustelin" vaikeista asioista oman pään luoman psykologin kanssa. Äkkiä muistin, että enhän minä kellekkään tässä oikeasti puhu, ja sanoin senkin selittäen ääneen. En kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Jatkoin puhumista "psykologille" koko illan kunnes nukahdin. Koska käyn yksin tällaisia keskusteluja, niistä oikealle ihmiselle puhuminen tuntuu vaikealta.
Lisäksi henkinen hyvinvointi on alkanut horjumaan ja olen itkenyt jatkuvasti ihan syyttä. Varasin viimein ajan psykologille, mutta pelkään etten sitten paikan päällä osaakkaan avautua.
Mutta nyt viimeisinä kuukausina se on alkanut tuntumaan epämiellyttävältä. Makaan sängyllä tai lattialla ja käyn keskustelua jonkun ihmisen kanssa. Siis ketään ei ole kuuntelemassa, mutta välistä unohdan sen. Viimeksi eilen makasin sängylläni ja itkin, koska "keskustelin" vaikeista asioista oman pään luoman psykologin kanssa. Äkkiä muistin, että enhän minä kellekkään tässä oikeasti puhu, ja sanoin senkin selittäen ääneen. En kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Jatkoin puhumista "psykologille" koko illan kunnes nukahdin. Koska käyn yksin tällaisia keskusteluja, niistä oikealle ihmiselle puhuminen tuntuu vaikealta.
Lisäksi henkinen hyvinvointi on alkanut horjumaan ja olen itkenyt jatkuvasti ihan syyttä. Varasin viimein ajan psykologille, mutta pelkään etten sitten paikan päällä osaakkaan avautua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä että haet apua. Toivon että saat kunnollisen psykologin ja pääsisit psykoterapiaan. Kukaan ei pysty eikä voi avautua todella ja oikeasti pahoista asioista heti. Terapia perustuu siihen, että onnistuu luomaan luottavaisen ja turvallisen potilas-hoitaja suhteen.
Itselläni meni todella paljon aikaa ennen kuin uskalsin kertoa sen pahimman, ennen sitä puhuin vain kierrellen ja kaarrellen. Onneksi ammattitaitoinen terapeutti jaksoi odottaa ja ohjata minua siihen suuntaan, että viimein uskalsin avautua.
Avautumisen jälkeen olo muuttuu yleensä vielä pahemmaksi, onhan avattu se mikä on piilossa pidetty. Siitä alkaa asian käsittely ja uuden luominen. Luonnollisesti vie aikaa, mutta jos itsensä selville vesille haluaa, se kannattaa.
Moni syö purkkikaupalla sitä ja tätä lääkettä, rauhoittavaa, piristävää, unilääkettä jne. Elämä on pelkkää lääketokkuraa jolla peitetään se paha, ei sillä parane! Jos ei uskalla silmästä silmään itseään kohdata, ei koskaan pääse. rauhaan.
Toivottavasti saat todella kunnollista apua, ei pelkkää pillerien syöntiä! Vaadi sitä, se on sun oikeus!
Minäkin puhun välillä yksin. Voit puhua myös Taivaan Isälle ja Jeesukselle! He kuulevat! Teen runoja ja lauleskelen itsetekemiäni lauluja, puran tuntojani niihin. Aina ei jaksa kirjoittaa päiväkirjaa, sitä vaan puhuu. Itse olen puhelias ja kun ei puhekumppania ole niin pakko puhua yksin. Kurjaa. Mutta uskoisin ettei haitallista. Kunhan pysyy ymmärrys että on yksin siinä, eikä kuvittele liikaa mitään mielikuvituskavereita siihen, ettei ala flopata. Mutta, rukoilu auttaa. Silloin ei puhu itselleen eikä ole yksin.
Näkökulmia yksinpuhumiseen.
- Joskun ennen kun joku innokkaasti puhui ääneen yksin kävellessään, saattoi ajatella: on hullu
- Nykyään yleiset paikat on täynnä ihmisiä, jotka ovat yksin ja puhua pulisevat. On nappi korvassa ja puhelin jossakin piilossa.
- Joskus, kun olen ollut voimakkaan stressin alla ja väsynyt, olen ruvennut kotona ajattelemaan ääneen. Olen vakuuttanut itselleni jotakin tai sanonut, mitä olisi tehnyt mieli sanoa jollekin. -Kun väsymys on helpottanut, on tällainen puhe loppunut.
- Nyt olen iäkäs yksin asuva eläkeläinen. Kuljen kyllä ihmisten joukossa, mutta turvallisuussyistä puhun vain small talkia. (En ole vainoharhainen.)
- Juttelen eläimille. Koirille, kissoille, äsken oravalle, linnuille.-Äskettäin sain itseni kiinni siitä, että puhuin talimakkaralle. Olin ostanut uuttamerkkiä ja kävin katsomassa, kelpaako linnuille. Ystävällisesti selitin: joo, kyllä sinua on nokittu ahkerasti. Hyvin olet kelvannut. Silloin tuli mieleen, että jotakin rajaa!
- On olemassa voimallista ajattelua, jota sanotaan sisäiseksi puheeksi. Siinä joko selittää itselleen tai toiselle ihmiselle. Se on niin voimakasta, että aiheuttaa kurkunpään alueella puhe-elimissä värinöitä, jotka voidaan rekisteröidä ja tulkita puheeksi. Tietää, mitä toinen ajattelee. -Ei siitä pitkä matka ole siihen, tule äänikin mukaan.
- Jos kovasti juttelet itseksesi, kertoo se stressi- ja painetilanteesta. Pitäisi saada pää rauhottumaan. Joogahengitys voisi tuoda rauhaa päähän ja koko kehoon vähäksi aikaa.
Googlaile jooga-hengitys tai hengitysharjoituksia, jne . Helppoja sisään ja uloshengityksiä.
Itsekseen puhuminen ääneen on ihan yleistä. Mitä vaikeampi tai tärkeämpi asia ihmiselle on kyseessä, sitä useammin "pään sisäinen keskustelu", pelkkä ajattelu, muuttuu ihan asioiden ääneen läpikäymiseksi. Kannattaa nyt kuitenkin katsoa, että, kun kelailee vaikeita ja hyvin henkilökohtaisia asioitaan ääneen niin ei ole ketään kuulemassa.