Journalismista on taas pulputettu.
Ihmisiähän ne journalistitkin on.
Asuin kymmenkunta vuotta Radiokadulla, Yleä vastapäätä, talossamme asui monia yleläisiä. Heillä oli mukava leppoisa työ, hyvät edut ja paljon muuta mukavaa, ja mikä täkeintä - vaikutusvaltaa. Sekä turvallinen työ veronmaksajien kustantamana. Jos yhtiön rahat uhkasi loppua, nostettiin lupamaksua. Tehtiin juttuja joissa tykättiin naapurista, ei siis minusta eikä muista lähinaapureista, vaan itäisestä naapurista.
Nyt Yleä on rukattu ja rukataan tehokkaammaksi, toimittajia potkitaan pihalle, tuotantoja ostetaan ulkoa, kaikkea ei tehdä itse. Semmoinen ottaa päähän, koskaan ei tiedä joutuuko seuraavissa yt-neuvotteluissa katselemaan uusia uria. Vaikka edelleen on tehty juttuja joissa punavärin rinnalle on tullut vihreääkin, oikeaa city-vihreää.
Toimittajan työ Ylessä on epävarmempaa, väärä juttu voi katkaista uran. Johto ei ole enää yhtä punainen kuin Revon aikaan. Ei, vaikka toimittajien mieli sitä edelleen on. Onhan suurimmalla osalla takanaan koulutus Tampereen Yliopistolta. Uran epävarmuudesta on hyvä syyttää poliitikkoja, ja etenkin niitä, joiden puoluekanta on väärä. Kokoomus, Perussuomalaiset, Keskusta... mitä näitä nyt onkaan.
Toimittaja haluaa olla sankari, sekin on inhimillistä. Skuuppi, joka johtaa pääministerin eroon on kuin karhunkaato toisissa piireissä, sankariteko. Karhun, suden ja muiden petojen salametsästäjät ova suljettu porukka, joka hoitaa missionsa keinoja kaihtamatta. Journalistit ovat samanlainen (henkisesti) suljettu joukko, kun löydetään jälki, porukka ryntää jahtiin. Kun saalis on saatu, pidetään peijaisia, jos jäädään kiinni laittomista keinoista, mitään ei tunnusteta. Tarkoitus pyhittää keinot.
Yle tulisi saattaa tekemään aitoa journalismia, taustoittamaan asioita, hakemaan uusia näkökulmia. Ylen pitää unohtaa päivän muhkeimman uutisen metsästys, sen kun kuitenkin nappaa joku ketterämpi. Salametsästäjätkin pitää saada ymmärtämään luonnon monimuotoisuus, jokaista karhua, sutta tai ilvestä ei tarvitse rynnätä tappamaan.
Ihmisiähän ne journalistitkin on.
Asuin kymmenkunta vuotta Radiokadulla, Yleä vastapäätä, talossamme asui monia yleläisiä. Heillä oli mukava leppoisa työ, hyvät edut ja paljon muuta mukavaa, ja mikä täkeintä - vaikutusvaltaa. Sekä turvallinen työ veronmaksajien kustantamana. Jos yhtiön rahat uhkasi loppua, nostettiin lupamaksua. Tehtiin juttuja joissa tykättiin naapurista, ei siis minusta eikä muista lähinaapureista, vaan itäisestä naapurista.
Nyt Yleä on rukattu ja rukataan tehokkaammaksi, toimittajia potkitaan pihalle, tuotantoja ostetaan ulkoa, kaikkea ei tehdä itse. Semmoinen ottaa päähän, koskaan ei tiedä joutuuko seuraavissa yt-neuvotteluissa katselemaan uusia uria. Vaikka edelleen on tehty juttuja joissa punavärin rinnalle on tullut vihreääkin, oikeaa city-vihreää.
Toimittajan työ Ylessä on epävarmempaa, väärä juttu voi katkaista uran. Johto ei ole enää yhtä punainen kuin Revon aikaan. Ei, vaikka toimittajien mieli sitä edelleen on. Onhan suurimmalla osalla takanaan koulutus Tampereen Yliopistolta. Uran epävarmuudesta on hyvä syyttää poliitikkoja, ja etenkin niitä, joiden puoluekanta on väärä. Kokoomus, Perussuomalaiset, Keskusta... mitä näitä nyt onkaan.
Toimittaja haluaa olla sankari, sekin on inhimillistä. Skuuppi, joka johtaa pääministerin eroon on kuin karhunkaato toisissa piireissä, sankariteko. Karhun, suden ja muiden petojen salametsästäjät ova suljettu porukka, joka hoitaa missionsa keinoja kaihtamatta. Journalistit ovat samanlainen (henkisesti) suljettu joukko, kun löydetään jälki, porukka ryntää jahtiin. Kun saalis on saatu, pidetään peijaisia, jos jäädään kiinni laittomista keinoista, mitään ei tunnusteta. Tarkoitus pyhittää keinot.
Yle tulisi saattaa tekemään aitoa journalismia, taustoittamaan asioita, hakemaan uusia näkökulmia. Ylen pitää unohtaa päivän muhkeimman uutisen metsästys, sen kun kuitenkin nappaa joku ketterämpi. Salametsästäjätkin pitää saada ymmärtämään luonnon monimuotoisuus, jokaista karhua, sutta tai ilvestä ei tarvitse rynnätä tappamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikös jääviyteen liittyvistä (perheelle siirretyistä) taloudellisista sidonnaisuuksista olekin juurikin hakemaasi taustoittamista?
Toisena osapuolena maan hallitus; pääministeri.
Kommunistit vielä näissä kummasti pyörittää maan vakautta, että kuka johtaa, Ay-liike ja he punatoimittajat, vai demokraattinen vaalisysteemi.
Alan yhä enemmän ihailemaan Putinin Venäjää, kun siellä ei nämä saa nostettua päätään.
Alkaa jo lähellä kapinaa Ylen touhut.
Voi olla, että vain muutama vihervasuri pyörittää Yle sirkusta.
Johtajat siellä niin tahvoja, ettei saa heitä kuriin.
Aina perustellaan vapaaseen journalismiin.
JA Ay liike jo laittoi lakkoa päälle sanonnoissaan.