Miesten kylmyys

Ensimmäisellä on ollut aikaa kohta kaksi vuotta prosessoida asiaa... Pyysi mua jättämään hänet rauhaan kun pari viikkoa kertomisen jälkeen kysyin että missä mennään.
Toisella on nyt ollut aikaa pari kuukautta, eikä vielä toissapäivänä vastannut mun viestiini.
Että montako kuukautta ja vuotta pitäisi odottaa? Ja kyse on vähän päälle kolmikymppisistä miehistä. En odota mitään psykologin tietotaitoa, sitä etsin muualta, mutta onko pieni inhimillisyys jossain vaiheessa liikaa vaadittu?

Rijon kirjoitti:

Ensimmäisellä on ollut aikaa kohta kaksi vuotta prosessoida asiaa... Pyysi mua jättämään hänet rauhaan kun pari viikkoa kertomisen jälkeen kysyin että missä mennään.
Toisella on nyt ollut aikaa pari kuukautta, eikä vielä toissapäivänä vastannut mun viestiini.
Että montako kuukautta ja vuotta pitäisi odottaa? Ja kyse on vähän päälle kolmikymppisistä miehistä. En odota mitään psykologin tietotaitoa, sitä etsin muualta, mutta onko pieni inhimillisyys jossain vaiheessa liikaa vaadittu?

Ehkeivät nyt kylmiä ole mutta eivät yksinkertaisesti tienneet miten suhtautua asiaan ja säikähtivät. Liian raskasta aihetta liian aikaisten. Tai sitten ajattelivat että traumaa sitte käsitellään suhteessa loputtomiin ja siitä muodostuu rasite.

Itellä on tuosta jälkimmäisestä(ei tosin ollu raiskattu tms) oikeasti kokemusta ja jatkuva tukeminen&ymmärtäminen jne itsensä antaminen vei kyllä voimat todella pahoin. Vuosi tässä on henkisellä puolen noustu takaisin jaloilleen pikkuhiljaa. Joten siinä valossa en toista kertaa lähtisi samaan kelkkaan. Vaan rakkaudesta sitä tekee kaikenlaista tyhmää vaikka rahkeita ei olisi.

Niin, en sano että sinun kohdalla noista mikään pitäisi paikkaansa, mutta itse hyvinkin voisin olla vähintäänkin varovainen mihin nokkani pistän. Toisaalta ehkä noilla miehillä oli paljon triviaalimmat syyt, mistäs sen tietää.

KoS kirjoitti:

Ehkeivät nyt kylmiä ole mutta eivät yksinkertaisesti tienneet miten suhtautua asiaan ja säikähtivät. Liian raskasta aihetta liian aikaisten. Tai sitten ajattelivat että traumaa sitte käsitellään suhteessa loputtomiin ja siitä muodostuu rasite.

Itellä on tuosta jälkimmäisestä(ei tosin ollu raiskattu tms) oikeasti kokemusta ja jatkuva tukeminen&ymmärtäminen jne itsensä antaminen vei kyllä voimat todella pahoin. Vuosi tässä on henkisellä puolen noustu takaisin jaloilleen pikkuhiljaa. Joten siinä valossa en toista kertaa lähtisi samaan kelkkaan. Vaan rakkaudesta sitä tekee kaikenlaista tyhmää vaikka rahkeita ei olisi.

Niin, en sano että sinun kohdalla noista mikään pitäisi paikkaansa, mutta itse hyvinkin voisin olla vähintäänkin varovainen mihin nokkani pistän. Toisaalta ehkä noilla miehillä oli paljon triviaalimmat syyt, mistäs sen tietää.

Eli olet siis samaa mieltä kanssani siitä, että miehelle ei asiasta kannata kertoa?

Rijon kirjoitti:

Eli olet siis samaa mieltä kanssani siitä, että miehelle ei asiasta kannata kertoa?

Kysymyksen asettelusi on yleistävä? Niin miehiä kuin naisiakin on joka junaan. Toiset taaplaa 20 vuotta avioliitossa ja eron jälkeen sanovat etteivät oppineet edes tuntemaan toisiaan kunnolla. Mun rakkaani sanoo mulle nyt vuoden yhdessä olon jälkeen, että hän tuntee mut paremmin ja voi luottaa minuun paremmin kuin hänen entiseen mieheensä (tässäkin parikytä vuotta yhdessä). Toiset ei pysty sulattamaan syvällisiä juttuja ja tiivis henkinen yhteys ahdistaa. Varsinkin miehillä on vaikeuksia tunteiden käsittelyssä. Se ei ole välttämättä kylmyyttä vaan kykenemättömyyttä kohdata tunteita. Niitä pelätään ja hävetään. Mies voi itse asiassa olla yliherkkä tunteille. Jos sä lyöt miehen eteen rajun jutun, hän menee hämmennyksiin eikä ehkä pysty käsittelemään sitä.
Mä olen itse käynyt niin kovan koulun läpi, että mä en enää pelkää mitään. Jos sä tapaisit jonkun sellaisen kuin minä, sä voisit huoleti kertoa, mutta sun pitää olla varma toisesta. Kaikki parisuhteista kertova kirjallisuus neuvoo jättämään vaikeammat ongelmat ja traumat siihen kun suhde on ensin vahvistunut.

Mä olin kerran erään naisen kanssa. Suhde kesti vain pari kuukautta. Hän jätti. En tiedä oikeata syytä. Kumminkin, hänen ystävänsä, joka on myös minun ystäväni, kertoi, että hänet oli nuorempana raiskattu. Olin kiitollinen tiedosta, koska silloin käsitin, miksi kumppanini kaipasi niin paljon hellyyttä ja läheisyyden turvaa, mitä kykenin myös hänelle antamaan. Eikä se tieto meitä erottanut. Päin vastoin, sympatiani ja huolehtimisen tarve häntä kohtaan vain kasvoivat. En kysellyt häneltä asiasta. Ajattelin silloin, että jos hän mua joskus tarpeeksi paljon rakastaa niin joku päivä hän sen kertoo itse.

Eli vastaus kysymykseen. Kun tunnet miehesi riittävän hyvin, että voit luottaa hänen rakkauteensa, silloin voit sen hänelle kertoa.

4kymppinen kirjoitti:

Kysymyksen asettelusi on yleistävä? Niin miehiä kuin naisiakin on joka junaan. Toiset taaplaa 20 vuotta avioliitossa ja eron jälkeen sanovat etteivät oppineet edes tuntemaan toisiaan kunnolla. Mun rakkaani sanoo mulle nyt vuoden yhdessä olon jälkeen, että hän tuntee mut paremmin ja voi luottaa minuun paremmin kuin hänen entiseen mieheensä (tässäkin parikytä vuotta yhdessä). Toiset ei pysty sulattamaan syvällisiä juttuja ja tiivis henkinen yhteys ahdistaa. Varsinkin miehillä on vaikeuksia tunteiden käsittelyssä. Se ei ole välttämättä kylmyyttä vaan kykenemättömyyttä kohdata tunteita. Niitä pelätään ja hävetään. Mies voi itse asiassa olla yliherkkä tunteille. Jos sä lyöt miehen eteen rajun jutun, hän menee hämmennyksiin eikä ehkä pysty käsittelemään sitä.
Mä olen itse käynyt niin kovan koulun läpi, että mä en enää pelkää mitään. Jos sä tapaisit jonkun sellaisen kuin minä, sä voisit huoleti kertoa, mutta sun pitää olla varma toisesta. Kaikki parisuhteista kertova kirjallisuus neuvoo jättämään vaikeammat ongelmat ja traumat siihen kun suhde on ensin vahvistunut.

Mä olin kerran erään naisen kanssa. Suhde kesti vain pari kuukautta. Hän jätti. En tiedä oikeata syytä. Kumminkin, hänen ystävänsä, joka on myös minun ystäväni, kertoi, että hänet oli nuorempana raiskattu. Olin kiitollinen tiedosta, koska silloin käsitin, miksi kumppanini kaipasi niin paljon hellyyttä ja läheisyyden turvaa, mitä kykenin myös hänelle antamaan. Eikä se tieto meitä erottanut. Päin vastoin, sympatiani ja huolehtimisen tarve häntä kohtaan vain kasvoivat. En kysellyt häneltä asiasta. Ajattelin silloin, että jos hän mua joskus tarpeeksi paljon rakastaa niin joku päivä hän sen kertoo itse.

Eli vastaus kysymykseen. Kun tunnet miehesi riittävän hyvin, että voit luottaa hänen rakkauteensa, silloin voit sen hänelle kertoa.

Yhdessä toisessa topicissa mies valitti kun nainen oli kertonut vasta kahden vuoden yhdessäolon jälkeen että hänet on raiskattu ja mies tunsi itsensä täysin petetyksi kun nainen ei heti asiaa kertonut! Ota nyt siis tuostakin selvää että kertoako vai ei ja koska... Olen kuitenkin päätökseni tehnyt, pidin asiasta turpani kiinni tähänkin asti ja pidän tästä eteenkin päin!

Rijon kirjoitti:

Yhdessä toisessa topicissa mies valitti kun nainen oli kertonut vasta kahden vuoden yhdessäolon jälkeen että hänet on raiskattu ja mies tunsi itsensä täysin petetyksi kun nainen ei heti asiaa kertonut! Ota nyt siis tuostakin selvää että kertoako vai ei ja koska... Olen kuitenkin päätökseni tehnyt, pidin asiasta turpani kiinni tähänkin asti ja pidän tästä eteenkin päin!

Katsotaan miten käy, kun et kerro tapahtuneesta. Sitten näemme onko syy siinä, vai jossain muussa piirteessäsi. Asia taitaa olla sinulle vieläkin niin suuri, että haluat laittaa kaiken sen syyksi - senkin, että miehet jättävät sinut.

Igor kirjoitti:

Katsotaan miten käy, kun et kerro tapahtuneesta. Sitten näemme onko syy siinä, vai jossain muussa piirteessäsi. Asia taitaa olla sinulle vieläkin niin suuri, että haluat laittaa kaiken sen syyksi - senkin, että miehet jättävät sinut.

Raiskauksesta on 17 vuotta aikaa joten ei ole ihan tuore tapaus. Ja kumma juttu kun miehet ovat hävinneet just heti kun olen kertonut eivätkä ole kertoneet mitään syytä. Eikä tätä ole tapahtunut muiden kanssa, siis niiden joille en ole kertonut. Joten kokeiltu on jo.

Rijon kirjoitti:

Raiskauksesta on 17 vuotta aikaa joten ei ole ihan tuore tapaus. Ja kumma juttu kun miehet ovat hävinneet just heti kun olen kertonut eivätkä ole kertoneet mitään syytä. Eikä tätä ole tapahtunut muiden kanssa, siis niiden joille en ole kertonut. Joten kokeiltu on jo.

Sanoit että mieHET, joille et ole kertonut, eivät ole häipyneet.. Pyöritätkö useampaa miestä tällä hetkellä vai voinko lukea rivien välistä, että nämäkin miehet, joille et ole kertonut, ovat häipyneet kuin häipyneetkin? Olisiko vika jossain muualla kuin 17 vuotta takaisessa raiskauksessa..

Igor kirjoitti:

Sanoit että mieHET, joille et ole kertonut, eivät ole häipyneet.. Pyöritätkö useampaa miestä tällä hetkellä vai voinko lukea rivien välistä, että nämäkin miehet, joille et ole kertonut, ovat häipyneet kuin häipyneetkin? Olisiko vika jossain muualla kuin 17 vuotta takaisessa raiskauksessa..

Väännetään sitten rautalangasta. Ei, en pyöritä useampaa miestä, en ole koskaan pyörittänyt. MIEHET sen takia että mulla on kokemusta useammasta kuin yhdestä miehestä elämäni aikana.
Nämä kaksi miestä, joille olen kertonut, ovat häipyneet saman tein ilman selityksiä kun olen heille kertonut, siihen asti ei mitään riitoja tms. On muidenkin miesten kanssa ero tullut mutta aivan muista syistä eikä koskaan tuolla tavalla häipyneet.
Joten vaikka kuinka yrität saada asian mun persoonallisuuteni piikkiin, se ei onnistu.
Ymmärsitkö nyt asian vai pitääkö ottaa paksumpi rautalanka?

Rijon kirjoitti:

Väännetään sitten rautalangasta. Ei, en pyöritä useampaa miestä, en ole koskaan pyörittänyt. MIEHET sen takia että mulla on kokemusta useammasta kuin yhdestä miehestä elämäni aikana.
Nämä kaksi miestä, joille olen kertonut, ovat häipyneet saman tein ilman selityksiä kun olen heille kertonut, siihen asti ei mitään riitoja tms. On muidenkin miesten kanssa ero tullut mutta aivan muista syistä eikä koskaan tuolla tavalla häipyneet.
Joten vaikka kuinka yrität saada asian mun persoonallisuuteni piikkiin, se ei onnistu.
Ymmärsitkö nyt asian vai pitääkö ottaa paksumpi rautalanka?

Juu, ota vaan se isompi rautalanka!
Naiset on just tommosia; luulevat saavansa jotain extra-sympatiaa, jos heidät on raiskattu joskus! Jos asia ei sua häiritse, ni älä sitten puhu siitä! Maailmassa tapahtuu paljon kauheampiakin asioita..

Igor kirjoitti:

Juu, ota vaan se isompi rautalanka!
Naiset on just tommosia; luulevat saavansa jotain extra-sympatiaa, jos heidät on raiskattu joskus! Jos asia ei sua häiritse, ni älä sitten puhu siitä! Maailmassa tapahtuu paljon kauheampiakin asioita..

..noin sitten ku siut on raiskattu..