Ja parisuhteisiin päädytään joskus "väärin" perustein.
Ja sanon nyt heti, että "väärin" on todella huono sana. Jokaisella olkoon omat motiivinsa ja parisuhteet voi perustua ihan mihin tahansa kahden ihmisen kauppaan.
Mutta tarkoitan tällä sitä, että monet tuntuvat päätyvän parisuhteeseen vain siksi, että "on kiva, kun on joku", "olisipa joku" tai "on kiva, kun minullakin on poika- tai tyttöystävä". Sitten etsitään (!!!!) joku ihan kiva, joka voisi sopia tähän ja jonka kanssa voisi varmaan elää. Mutta missään vaiheessa se ihminen ei itsessään ole ollut niin ainutlaatuinen, että toinen olisi rakastunut. Jotkut parisuhteet tuntuvat enemmänkin olevan kumppanuutta tai kaveruutta kuin rakkautta.
Sen sijaan, että tapaa oikeasti jonkun, joka vain kerta kaikkiaan on sellainen, johon rakastuu, siihen ihmiseen itseensä, ja elämänsä haluaa elää nimenomaan HÄNEN kanssaan.
Siis ehkä jotenkin niin, että tulee joku, joka on niin uskomaton, että hänen kanssaan haluaa olla. Hän saa silmät loistamaan, eikä hänestä vain voi olla erossa... Eikä niin, että jotakin tyhjiötä täyttämään etsitään ihminen, joka pystyy parhaiten täyttämään sen tyhjiön. En tiedä, ymmärtääkö tästä, mitä ajan takaa?
Välillä vaan katselen ihmetellen joitakin kavereita, jotka juoksevat treffeillä eri ihmisten kanssa. Kaupan kassajonossa kuulin juuri yhtenä päivänä, kun joku kysyi toiselta "onko sulla haku päällä".
Edelleen sanon, että kukin tehköön, mitä haluaa. Mutta tässä kiinnostaa nyt eniten se, että olenko ainoa, joka ajattelee parisuhteesta ja rakkaudesta näin?
Jos multa kysytään, niin rakkaus ei ole mikään hiustenkuivaaja tai partakone, jossa vertaillaan erilaisia vaihtoehtoja, ja sitten valitaan paras saatavilla oleva.
Ja sanon nyt heti, että "väärin" on todella huono sana. Jokaisella olkoon omat motiivinsa ja parisuhteet voi perustua ihan mihin tahansa kahden ihmisen kauppaan.
Mutta tarkoitan tällä sitä, että monet tuntuvat päätyvän parisuhteeseen vain siksi, että "on kiva, kun on joku", "olisipa joku" tai "on kiva, kun minullakin on poika- tai tyttöystävä". Sitten etsitään (!!!!) joku ihan kiva, joka voisi sopia tähän ja jonka kanssa voisi varmaan elää. Mutta missään vaiheessa se ihminen ei itsessään ole ollut niin ainutlaatuinen, että toinen olisi rakastunut. Jotkut parisuhteet tuntuvat enemmänkin olevan kumppanuutta tai kaveruutta kuin rakkautta.
Sen sijaan, että tapaa oikeasti jonkun, joka vain kerta kaikkiaan on sellainen, johon rakastuu, siihen ihmiseen itseensä, ja elämänsä haluaa elää nimenomaan HÄNEN kanssaan.
Siis ehkä jotenkin niin, että tulee joku, joka on niin uskomaton, että hänen kanssaan haluaa olla. Hän saa silmät loistamaan, eikä hänestä vain voi olla erossa... Eikä niin, että jotakin tyhjiötä täyttämään etsitään ihminen, joka pystyy parhaiten täyttämään sen tyhjiön. En tiedä, ymmärtääkö tästä, mitä ajan takaa?
Välillä vaan katselen ihmetellen joitakin kavereita, jotka juoksevat treffeillä eri ihmisten kanssa. Kaupan kassajonossa kuulin juuri yhtenä päivänä, kun joku kysyi toiselta "onko sulla haku päällä".
Edelleen sanon, että kukin tehköön, mitä haluaa. Mutta tässä kiinnostaa nyt eniten se, että olenko ainoa, joka ajattelee parisuhteesta ja rakkaudesta näin?
Jos multa kysytään, niin rakkaus ei ole mikään hiustenkuivaaja tai partakone, jossa vertaillaan erilaisia vaihtoehtoja, ja sitten valitaan paras saatavilla oleva.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En siis ihmettele, että ihmiset käyvät treffeillä, vaan sitä, että monet juoksevat treffeillä eri ihmisten kanssa siis melkein peräkkäin. Monet treffit eri ihmisen kanssa muutaman päivän sisään...
Ei ole mitään vääriä perusteita ja ihmiset rakastaa eri tyylillä, ei sen tarvitse kaikilla olla niin kiihkeää, monilla on ylisuuria odotuksia ja kuvitelmia kumppanista ja parisuhteesta, hakevat koko ikänsä sellaista mitä ei ole olemassakaan, ei siinäkään mitään järkeä ole.
Täysin samaa mieltä kuin ap, hyppäsin pois tuosta oravanpyörästä koska ahdistun useimpien ihmisten seurassa. Parempi olla yksin kuin seurassa, joka häiritsee, vaivaa ja ahdistaa.
Totta, mutta toisaalta...Maailmassa ei ole täydellisiä ratkaisuja.
Kaikki ihmiset toisen sukupuolen kanssa käyvät toistensa kanssa yhteen jollakin tavoin ja se miten ihmiset kokevat nämä yhtäläisyydet ja eroavaisuudet yksilöiden välillä riippuvat juuri niistä yksilöistä jotka ovat keskenään tekemisissä.
Osa laittaa aivan liian paljon painoarvoa esimerkiksi tilanteille ja tunteille joita toisen ensi kohtaamisesssa syntyy. Kun sitten tapahtuu tällainen kohtaaminen joka nostattaa tunteet pintaan niin ilman tätä tunneta osa ei osaa enää valita kumppaniaankaan lainkaan.
Samoin ulkonäköön totutaan eli että toisen täytyy herättää jo ulkonäöllisesti tietynlaisia tuntemuksia ja nälkä kasvaa syödessä.
Aivan TURHA kuvitella että tämä koskee vain miehiä ja että miehet valkkaisivat naisia muotilehtien kuvista jne. Usein asia on juuri päinvastoin siltä osin että naiset ovat hyvinkin valikoivia miesten ulkonäön suhteen esimerkiksi "mahakas" mies ei tee vaikutusta tai "liian laiha" tai varsinkaan "liian lyhyt".
Esimerkiksi Ensitreffit Alttarilla pareista juuri naiset sanoivat etteivät olisi ehkä valinneet heille valittuja henkilöitä jossain muualla itselleen koska oletus oli että meihen tulee olla pitkä ja komea sekä mielellään tumma vaikkapa.
Samaan aikaan kuulen juriana kuinka naisten ylipaino tulee antaa anteeksi koska muuten se liikunnallinenkin ja treenaava mies on "pinnallinen".
Suurin ongelma näissä kaikessa on se että toisen ihmisen odotetaan tekevän todella voimakas lähtemätön vaikutus hyvin nopeassa tahdissa samaan aikaan kun tavataan nopeaan tahtiin useita "ehdokkaita" sekä heitä vertaillaan keskenään.
Asiaa ei auta hömppätuuttien tarjoamat erilaiset iskentäoppaat eikä toisaalta se kuinka kerrotaan että "kyllä sen oikean hedelmällisen puoliskon tunnistaa evoluutionkin perusteella tyyliin puolessa minuutissa jo hajun ja kehon perusteella". Tällaista puppua kun jauhetaan niin ei ihmekkään että porukka on täysin sekaisin.
Odotan sitä hetkeä kun Tinderiin lisätään joku lisähärpäke johon pitää hieroa kainaloita tai sukuelimiä että toinen voi haistella niitä ja valita siten "parhaimman panokumppanin".
Sitten nämä samat ihmiset ettivät jotain "oikeaa" ja haluavat pitkän parisuhteen.
Mä käyn treffeillä tyydyttämässä halujani yhdentekevien ihmisten kanssa. Tosikumppani(t) erikseen.
Kyllö se rakkaus on joka parisuhteen tekee. Turha muuta väittää. Yleensä ne joka ei saa haluamaansa kuten näissä nuo kakkoset kuvittelevat miehen elävän muusta syystä aviossa kuin rakkauden. Sitten kun tietäisivät totuuden että rakastaakin puolisoa. Ja taas tuosta kakkosesta hakenut pelkkää seksiä. Näin se yleensä menee kun kuvitellaan toisten olevan suhteessa muusta syystä kuin rakkauden. Turha sitä on vääntää ja kääntää. Rakkautta se on jos suhteessa toiseen on. Yleensä jos ero tulee on juuri se rakkauden loppuminen.
Voithan sä petetty katkera ns. Ykkönen näin kuvitella :D
Jos on rakkautta, EI ole tarvetta pettää MIKÄLI EI RAKASTU!!!
Mulle kävi niin. Minut valittiin ja mä oin valittavissa.
Aloittaja kirjoittaa asiaa! Ongelmana vaan on se, että jos sitä "täysin" oikealta tuntuvaa ei löydy niin silloin voi joutua elämään elämänsä yksin. Ainakin vanhemmalla iällä sinkkuilessa mahdollisuus yksin jäämisestä on todellinen. Mutta olen kyllä samaa mieltä, että rakkautta pitää olla "ihan kiva" on huono vaihtoehto.