En vietä joulua.

No älähän kylve itsesäälissä! Ei kukaan kaltaisesi, joka vihaa joulua ja pikkulapsia voi olla läpeensä paha!

Eihän sitä tarvitse viettää, mutta jos on perhettä tai läheiset välit sukulaisiin, niin se on muiden huomioonottamista, kun pikkaisen sitä rosollia ja lipeäkalaa laittaa joulupöydässä lautasen reunalle. Jos on paatunut yksineläjä, niin tietysti voi tehdä kuten parhaaksensa näkee.

Tässä sinulle vielä joululaulu: Ikävää, synkkää ja oikein surullista joulua by Leevi.
https://www.youtube.com/watch?v=lUSOElHjROE

En mäkään vietä joulua. Koskaan. Siittä kun muutin omilleni heivasin joulun helvetttiin kuvioista. Turhaa häslää.

Minä olin naimisissa miehen kanssa joka kuului Jehoviin, avioliiton myötä minutkin tavallaan pakotettiin kirkon jäseneksi ja siksi me emme viettäneet joulua.
Mutta kun meille tuli avioero sain fudut kirkosta ja se oli paras sattuma pitkiin aikoihin.
Sain uudistettua sukulaissuhteet ja vietin taas joulua ja muita juhlia, vaikka olenkin nyt pakana kristinkansan silmissä. (ei enää mitään uskontoja minulle, kiitos.)
Eka joulu meni sekavana huisaamisena kun kaikki halusivat että san kokea taas "vanhan kunnon jouluhengen" - se joulu päättyi karmivaan migreeniin jatkuvan touhottamisen seurauksena ja rahaa meni huimasti kun kaikille piti ostaa joululahjoja - joista osa meni heti joulun jälkeen vaihtoon tai palautukseen.
Tuli vähän turhautunut olo.
Toinen joulu meni mukavammin, mutten vieläkään päässyt siihen takaisin kiinni. (Ennen avioliittoani olin kyllä viettänyt joulut normaalisti, mutta siitä on aikaa) Rosolli ei tosiaankaan maistu ja lipeäkala on kammottavaa.
Lanttu-ja porkkanalaatikoita voin syödä milloin tahansa, ja lihaa en syö muutenkaan joten jouluruuat eivät ole minulle tärkeitä. Kynttilöitä vien haudoillle vuodenajoista riippumatta. Lahjojakin voin antaa milloin vain.
Joten kolmantena vuotena avioeroni jälkeen päätin etten taa svietä joulua ollenkaan enää. En kärsi siitä, eivätkä sukulaisenikaan harmittele asiaa.
Viime jouluna olin reisussa Lapissa joulunseutuun: hiihtelin tunturissa ja fiilistelin lunnonrauhaa. Yövyin autiotuvissa. Se oli elämäni paras loma.
Tänä jouluna pysyn kotona ja nautin hiljaisuudesta.
Ensi vuonna lähden jouluksi palmun alle tai ehkä kaukoitään jos vain saaan lomani siten järjestetyksi.
Elämä on ihanaa ilman jouluakin.
Toki nautin katujen koristeista ja jouluvaloista ikkunoissa sekä pihakoristeista, mutta omaan kotiini en niitä kaipaa.

Minusta on ihan sama viettääkö joku joulua vai ei. Se on jokaisen oma asia eikä siitä tarvitse muiden pelihousujaan repiä. En minäkään vietä Vapua tai Juhannusta enkä juhli edes itsenäisyyspäivää koska mielestäni Suomi ei ole itsenäinen vaan EU:n orja.
Ainoat juhlapyhät jotka meillä vietetään ovat Joulu ja Pääsiäinen. Ja se on ok. Jos ei muille passaa niin voi-voi.

Ymmärrän hyvin näitä Camel boots -henkilöitä. Joulu on hyvä olemassa, kai se on ollut jotain väkinäistä mielialan kohottamista. Kuin jotain olisi jäässä ja yrittäisi sulattaa.
Sen verran tahdon kunnioittaa, että osallistun keräyksiin, ainakin perheiden kuuluu saada hyvä joulumieli.

Mikä siinä rosolissa on pahaa? En ihmeemmin Joulua vietä mutta perunalaatikosta, kinkusta ja rosolista tykkään. Viime aattona olin niin väsynyt töistä, että aatto meni lepäilyyn.

Ei meilläkään vietetä mitään perinteisiä jouluja sillä ne ällöttää tai oikeestaan niistä on aikanaan saanut ihan tarpeekseen niin ettei kiinnosta. Laitan puhelimen kiinni jouluksi ja vetäydyn omaan rauhaan. Se kaikki tekopyhä temmeltäminen, joulupöydät ja kauhea
jouluruoka hössötys ym. sähellys ja kun näistä on päässyt eroon niin voi sitä onnea kun vaan voi olla eikä tarvitse suorittaa. Nää pula-ajan jouluruuat ei enään maistu edes jouluna kun niitä on pakkosyötetty lapsena. En halua sukulaisia seuraksi jouluna, näen niitä muulloin niin miksi pitää väkisin just jouluna sulloutua yhteen, en ymmärrä.

Joulu on hyvää aikaa muistella menetettyjä vuosia ja avata vanhoja haavoja. Rauhoitutaan kukin itsemme kanssa ja annetaan ajatusten virrata.

Minäkään en vietä joulua vaikka olen kristitty, sukulaiset soittelevat kutsuen käymään, ja ei se talouskaan juhlan viettoon kaatuisi. Syy on se, etten jaksa eikä huvita. Meillä ei mieheni kanssa ole lapsia, joten senkään vuoksi ei ole velvoitetta järjestää mitään. On ihanaa saada vain nukkua kolme päivää putkeen , ja aloittaa työt rentoutuneena. Lahjoja emme osta kuin tuttujen lapsille, itse emme tahdo kotiin enää yhtään kamaa. Perinteiset jouluruuat eivät maistu, on ihanaa saada syödä vaikka pizzaa jos sattuu laiskottamaan. Kysymykseen mitä teitte jouluna vastaan, että rentouduimme kotosalla. Se on sosiaalisesti hyväksytty vastaus, eikä kenenkään tarvitse tietää, ettei se eronnut mitenkään muista pitkistä viikonlopuista.

Voi vattu!

En ole viettänyt enää vuosiin. Töissä kyselevät minne menen ensimmäisenä syömään, omien vaiko muijan vanhemmille. Pari vuotta jaksoin valehdella että menen niin ja näin ja noin. Nyt sanoin että en mene minnekään. En vietä joulua. Oli ne ilmeet näkemisen arvoisia. Aivan kuin olisi murhan tunnustanut.

En käy edes pikkujouluissa. Ei kiinnosta rääppiä murhattua aikaa.

Syön astetta paremmin vain jouluna. Muuten en sitä vietä. Joulutortut on hyviä.

Meidän suku ei vietä yhdessä mitään tai jos viettää niin ruoka suussa puhutaan ja piruillaan. Piilovittuillaan ja haukutaan niitäkin,jotka ei ole läsnä 🙄🤣

En minäkään juhli. On surua masennusta. En pidä elämästäkään enää.

Aattelin juoda joulun.

Joulun vietto yksin tai ystävien kanssa on yleistynyt. En tunne lähipiiristä ketään joilla olisi sukujoulut. Ennen oli niitä paljon enemmän.

En kaipaisi vieraita jouluksi ja parasta ihan omassa rauhassa. Haluan jouluruuat ja koristeet mutta ei muita perinteitä. Turhat on karsittu iät ja ajat sitten pois.

Nuorempana vietettiin kaveri jouluja ja käytiin ravintoloissakin. Vanhana viihtyy jo ihan kotosallakin.